Kulttuuri- ja ostosmatkalla, katsomassa sellaista mitä Salossa ei ole ja ostamassa sellaista mitä Salosta ei saa.

Ensimmäisenä aakkosissa Ateneum, josta turha etsiä kuvaa tästä postauksesta. Ateneumissa Eero Nelimarkka, Pohjalaisten lakeuksien kuvaaja. Enpä tiedä. Tämän näyttelyn perusteella ennemminkin muoto- ja omakuvaaja. Enemmän olisin kaivannut miljöö- ja maisemakuvia. Odotin ennakkohehkutuksen perusteella enemmän.

Aakkosissa seuraavana on K eli Kiasma. Täällä pääkohteena: Entiset ainoat, Saamelaisen taiteen aika. Tästä tykkäsin. Hienosti koottu maalauksia, veistoksia, valokuvia, käsitöitä eikä tarvinnut miettiä miten tämä liittyy aiheeseen. Ellei mieti muuta niin sitä, miten Saamenmaa sijoittuu neljän nykyisen valtion alueelle. Kuvassa Outi Pieskin lankajuttu, joita olen nähnyt ainakin Fiskarsissa.

Tuo kuva, jossa on noita myyttisiä jättiläisiä on Edith Karlsson: Sarastus. Tapanani ei ole reprota yksittäisiä töitä, koska niitä voi käydä itsekin paikan päällä katsomassa vaan se esittelee, miten hienosti noista kattoikkunoista tulee (tai tuli) valoa. Hahmot olivat kyllä varsin vaikuttavia muutenkin kuin kooltaan.

Kolmantena näyttelynä kokoelmanäyttely: Nelivärinen uni. Otan sanojani takaisin siitä, mitä olen ollut mieltä kokoelmanäyttelyjen tylsyydestä. Näyttelyn kuvauksessa sanotaan: ”kohtaaminen nykytaiteen kanssa voi olla merkityksellinen silloinkin kun kokemusta ei osaa pukea sanoiksi”. Näihin sanoihin ja ajatuksiin. Tämä oli hyvä matka. 

Tämä oli mukava matka myös niin, että sai muistella, mitä näistä taiteilijoista ja teoksista on tullut aikaisemmin nähtyä. Veturitallissa Olli Lyytikäinen, Leena Luostarisen töitä aivan eri kokoisina kuin Veturitallissa, Marja Helanderin hauskoja videoita ainakin Kiasmassa, Jorma Purasen Kuvitteellinen kotiinpaluu Rovaniemellä ja Outi Pieski ainakin Fiskarsissa.