Taas oli tarve turvautua Helsingin tarjontaan kaupallisesti ja kulttuurillisesti. Olisihan sitä voinut netin kauttakin toimia, mutta säästin postikuluissa kun kävin itse.

Pelkästään HAMissa käynti olisi ollut näyttelykierros, jota ei moni kaupunki pystyisi yksin järjestämään. Kylläpä meikäläistä hemmotellaan kun ensin kesällä Voipaalassa ja nyt HAMissa on esillä Leena Luostarisen töitä. Kissat ja maisemat, voi että.

Yläkerran toisena näyttelynä Emma Talbot: Et ole keskipiste. Tämä oli liian iso pala kakkua. Seinät täynnä ja vähän ylikin silkille maalattuja luontokuvia. Etsiä, löytää ja ymmärtää vaatisi tämän kanssa enemmän aikaa. Missään tapauksessa tätä ei pidä jättää tyystin tutustumatta.

Alakerrassa Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula (1905 – 1956): Palava taivas. Markkula oli vieras nimi, Ala-Maunus oli Veturitallissa viis vuotta sitten. Esillä oli Ala-Maunuksen mielikuviteltujen mittavien maisemakuvien lisäksi sarja pienempiä tähän näyttelyyn tehtyjä töitä. Ala-Maunus käytti pohjana ja inspiraationa Markkulan töitä. Kuvat nimettiin samoin ja laitettiin esille vierekkäin. Mielenkiintoista.

Sitten lähdettiinkin HAMin lämmöstä arktiseen ilmanalaan taapertamaan kohti Sinebrychoffin taidemuseota. Esillä nuorten hollantilaisten kuvia Roomasta. Eivät aivan uusia, noin 1600-luvun puolivälistä. Monta asiaa nousee mieleen kun ajattelee näidenkin töiden ikää. Miten ne ovat säilyneet ja ajattelevatko nykytaiteilijat ja säveltäjät 400 vuoden päähän. Mozart oli vielä vanhempi ja samoilla työkaluilla tehdään edelleen töitä.

Sellainen retki tällä kertaa. Helsingin ostoksiin palataan joskus myöhemmin.