Näin kun metsäkirvinen ruokki poikastaan männyn oksalla. Kun ruoka oli saatu siirrettyä suusta suuhun menetelmällä poikaselle, lähti emo hakemaan uutta suullista. Hiivin lähemmäs yksin jätettyä poikasta ja jäin odottamaan emoa. Jonkin aikaa odotettuani, ymmärsin äänistä, että minut on nähty. Jäin silti paikalleni huomaamattomasti nojailemaan puihin. Emoa ei vain kuulunut ja välillä varoitusäänet voimistuivat ja heikkenivät. Poikanenkin siinä aukoi nokkaansa. Suki välillä höyheniä ja odotteli emoa. Vaan kuinkas kävikään. Poikanen hyppäsikin parin metrin päähän seuraavaan mäntyyn ja emo singahti välittömästi paikalle. Sellainen ketku.

Pihaan pelmahti äänekästä ja vilkasta nuorisoa. Sinitiaisparvi oli liikkeellä. Osa kiipeili puussa, mutta tämä yksi oli kovin toimessaan nurmikolla. Ensin luulin, että se on saanut männystä jonkin pihkaisen roskan nokkaan. Eipäs ollutkaan. Se heitteli, ravisteli ja hakkasi jotain pienen viittasankarin näköistä ötökkää. Varmaan mietti, että mistä hemmetistä tämän saa oikein auki. Toisessa kuvassa oli jo aika ärtyneen näköinen. Oli kovin toimessaan ja päästi ihan viereen katsomaan. Aika pöhkö.

Pihapöntön tienoon ilmatila on aika täysi kun tämä pari ruokkii poikasia. Ei mene kahtakaan minuuttia kun jompi kumpi on tuomassa syötävää. Enää ei mennä edes pönttöön sisään vaan toukka heitetään suoraan reiästä poikasten pohjattomiin kitoihin. Taitaa olla kohta aika lähteä maailmalle.

Siirsin kameran pöntön alle ja otin kännykkäohjattuna OI.sharella itse rappusilla istuen. Yritin olla taas pöntöstälähtökuvia. Heti kun nokka näkyi laukaisin kameran. On se nopee, nopeempi ku mä. OI.share taas on aika hidas tällaiseen käyttöön. Peräkkäisten kuvien ottaminen on varsin hidasta.

Pitihän sitä käydä kattohaikaraa kattomassa. Aikamoinen ilmestys kun pääsee vielä näin lähelle. Toivotaan, että pesintä onnistuu ja haikara tuo uuden haikaran.

Kyllä minä niin ilahduin kun havaitsin törmäpääskyn langoilla. Ei tarvitse enää altaan reunalla tunteja kiikarit silmillä etsiä satojen pääskysten parvesta sitä yhtä, joka selkänsä kääntäessään ei muutu räystäspääskyksi.

Ilahduin siitäkin, että sain metsäkirvisestä sellaisen kuvan, missä on niin monta tuntomerkkiä, että minkäänlaiseen epäselvyyteen ei ole aihetta. Takavarpaan kynsikin näkyy. Aikaisemmin olen määrittänyt metsässä olevan kirvisen mettäkirviseksi ja pellolla olevan niittykirviseksi. Helppoa.

Törmäpääsky – Riparia riparia

Metsäkirvinen – Anthus trivialis

Halikonlahdella on hymyilyttänyt tämä kylpylelun näköinen pääsiäissorsa. Keltainen erottuu joukosta ja poikanen onkin saanut lokeilta kurmuutusta enemmän kuin muut. Jonkin aikaa seurailin, niin näytti, että aika paljon tämä oli emon välittömässä läheisyydessä. Pesueessa oli alun perin ainakin 11 poikasta, joten pari on ollut jo hävikkiä.