Posts Tagged: hyönteiset

Syreenikiitäjä (Sphinx ligustri)

Tällaiset olivat yölennon jälkeen pysähtyneet lepäilemään vai mitä sitten tekevätkään. Aika pelottavan näköinen pötkylä ainakin kirjosiepon tai pikkuvarpusen silmissä.

Wikipediassa on mielenkiintoista tietoa: Täysikasvuinen toukka voi olla yli 100 mm pitkä ja 30 mm paksu.” Suomen perhoset sivuilla täydentää: ”Koteloitumisvalmis toukka vaeltaa levottomasti ympäriinsä sopivaa koteloitumispaikkaa etsien.” Aikamoinen kauhukuva, että tuollaisia menisi ympäri pihaa ja rappusia kuin zombien lailla lepopaikkaa etsien. (Eihän näitä toukaksi asti montaa selviä.)

Se on kyllä tosi, että jos tuollaisen toukanjööti käy viime vuonna istutetun pikkusyreenin kimppuun, niin ei siitä ole kuin alkupalaksi.

Nämä on muuten kuvattu oikealla kameralla 7Artisansin 60 mm makrolla.

Kuparikuoriainen

Kuparikuoriainen kävi kurkkuun kiinni!

Antaa mennä vaan, kurkkuaika on jo ohi.

Saa kännykällä tunnistuskuvan, mutta vähän on tarkennus pielessä. Olen luullut näitä kaikkia tämän värisiä kultakuoriaisiksi.

Lehmuskiitäjä parittelu

Omilla sivuilla voi huoletta julkaista parittelukuviakin. Tällä kertaa lehmuskiitäjät. Kiertoilmauksella sanottuna olivat kytkeytyneenä toisiinsa. Tästä tapahtumasta ei saa lyhytfilmiä. Wikipedian mukaan parittelu saattaa kestää jopa 20 tuntia. No, ei siitä enempää.

Pihalla on lehmus, korkeudeltaan kymmenen metriä. Eiköhän sieltä joku munintapaikka löydy. Toukat saavat puolestani syödä vaikka oksiakin.

Et ole yksin

Ajattelepa, että jää pettää ja jäät killumaan siihen avannon reunaan. Eikö olekin kiva, että on joku juttukaveri lähellä.

Mistähän tuokin on tullut. Elävä oli, ei ollut tunnistamaton lentävä esine. Jotenkin näytti, että kun lähestyin niin olisi yrittänyt maastoutua, vetää maihin niin sanotusti.

Nelipistepirkko

Aloitetaan kesän hyönteiskuvauskausi tällai varovasti, ihan hys hys. Tekee hyvää polville ja selälle kömpiä tuolla matosten tasolla. No ei oikeesti. Aina on jalka jossain jumissa kun yrittää korjata asentoa tai jostain puristaa. Sitten kun keskityn oikein johonkin niin lopetan hengittämisen ja ellen siinä hengittämättömyyden aikana saa kuvaa, niin tilanne on ohi. Pitäiskö mennä vaikka joogaan, paranisi liikkuvuus ja oppisi hengittämään. Nyt sitten tiedetään, mistä hengettömät kuvat johtuvat.

Ötököitten kyttäämistä

(Bloggauksen otsikon kannattaa olla sellainen, että hakukone löytää sen helposti.) Koska akkua oli vielä reilusti jäljellä kävin vielä tarkistamassa korentotilanteen. Niitä pieniä sinisiä oli paljon. Niin kuin vaikka näitä isotytönkorentoja ja hoikkatytönkorentoja. Mahtavatko mennä joskus nimet uusiksi metoo- ja kehopositiivisuushengessä. Sitten oli ohdakeperhosia, sillä on noin repaleiset siivet, koska ohdakkeen piikit ovat riipineet ne rikki (kaikki mikä on netissä ei ole totta).

Suojaväri

Luonto on sitten ihmeellinen. Miten leppäkerttu osaakin muuttua noin näkymättömäksi. Ei ole tainnut kuulla vastaväreistä. Mitähän tuo tuolta hakee? Tähän aikaan vuodesta kuusenkerkkä on aika ärhäkän makuinen.

Kirjokehrääjä

Siinäpä pari minun mieleeni. Kerrankin perhosia, jotka eivät päättömästi säntäile sinne ja tänne, vaan suhtautuvat kuvaamiseen tyynen rauhallisesti.

Aidan harvennus

Orapihlaja-aita on kerääntynyt monenlaista muutakin puuvartista kasvia. Joukossa on yksi ainakin vielä tunnistamaton, joka ainoana kelpaa näille toukille ravinnoksi. Melkoinen erikoisruokavalio. Tällainen pitsiaita olisi aika koristeellinen ja syksyllä vähemmän haravoitavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Keihästytönkorento

Tähän asti korentokesä2016 on ollut lupaava. Vielä ehtii muuttua, onhan vasta toukokuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA