Ajatteli varmaan Thor Heyerdahl kun näki kaislarannan ja raknesi kaislaveneen. Ei vaan, balsasta teki. Katri-Helena kyllä teki kappaleen katson autiota kaislarantaa, mutta sitä ei levytetty.
Viime vuonna tein hyönteishotellin ja näiltäkin rannoilta hain korsia. Ei näiden löytämistä hyväkuntoisina ihan itsestään selvänä asiana kannata pitää kun kesätästä alkaa ja etenee.
Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.