Eipä tarvitse horisontista lintuja hakea, eikä miettiä objektiivien reuna- tai juuri muutakaan piirtoa. Sumussa mennään. Kylmä ei ollut, eikä tuullut. Myöhemmin sitten tulevalla viikolla valitetaan sitä. Vaikka on tuollainen rokka, niin välillä maisema näyttää kuitenkin valoisammalta, erikoinen ilmiö. Se tuli taas huomattua, että jos kamerassa on lintutötterö kiinni, niin ei sitä siitä hevin irrota. Helpompi on kaivaa puhelin taskusta. Mikäli on laskutilaa (pyörän tarakka) ja kuljetuskapasiteettia, niin sitten voisi ottaa mukaan X-E4:n ja Ei se enää paljoa tekisi kulkemiseen lisärasitusta. Tavaroiden mukana ronttaaminen vaan on päivä päivältä ainakin henkisesti työläämpää. Olen hankkimassa uutta kaukoputkea ja sen pitäisi jäädä painoltaan noin kiloon ja jalusta mielellään alle kahteen. Kiikarien tilalle monokulaari. Siinä on polkupyörällä helposti kuljetettava setti. Kamera pääsee mukaan jos on kiltisti.
Ei aivan turha retki ollut, laulujoutsen ja punatulkku näkysivät. Ajattelin, että mitään joutsenta pienempää ei tuossa sumussa näkisi, eikä joutsentakaan koska se on valkoinen.



Pyörällä 16 km ajassa 1:38 pakkasta -10 tekee omalla, itse keksityllä laskukaavalla tuloksi -15680. On yhtä kuin liian kylmä. Matka tai pakkanen pitäisi puolittaa niin tarkenisi.
Tarkoitus oli mennä testaamaan kenkiä. Kokeilin Salomon Toundra jalkineita pyöräilyssä. Edellisen päivän kuuden km:n kävelylenkillä -7 asteen pakkasessa ne suorastaan lämmittivät. Tästä rohkaistuneena siis. Eivät olleet niin lämpimät kuin toivoin. Ei tosin niin kamalaa kuin tavallisilla talvikengillä. Pyöräilyssä vaan on joku juttu, joka saa jalat palelemaan, vaikka jalat koko aika heiluvatkin. Tuo kylmyys meni koko kroppaan, ei yksin jalkoihin – vaikka ajasta voi päätellä – maltillisella nopeudella ajoinkin.
Vaatteita oli päällä 15 yksikköä + kengät. Enempää en voi laittaa enkä taida paksumpiakaan hommata. Kävellään ja odotetaan lämpimämpiä säitä. (Varmaan alkaa taas helvetilliset tuulet kun päästään lähelle nollaa.)
Kuvassa on Wiurilanlahti (Salo) ja kaukana näkyy Vuohensaari.

Ajatteli varmaan Thor Heyerdahl kun näki kaislarannan ja raknesi kaislaveneen. Ei vaan, balsasta teki. Katri-Helena kyllä teki kappaleen katson autiota kaislarantaa, mutta sitä ei levytetty.
Viime vuonna tein hyönteishotellin ja näiltäkin rannoilta hain korsia. Ei näiden löytämistä hyväkuntoisina ihan itsestään selvänä asiana kannata pitää kun kesätästä alkaa ja etenee.

Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.



Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.

Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.

