Posts Tagged: maisemakuvat
Aurinko paistaa ja lunta sattaa
Puolestani voisi täällä etelässä jo hiljalleen lopetella tuon lumen tulemisen kanssa. Tuskinpa enää kuukautta kauempaa kärvistellään.
Tuolla kaukana kilometrien päässä näkyy, että lunta tulee. Tässä lähellä auriko paistaa ja muutamia hiutaleita lentelee ilmassa. Menee hetki, taivas on muuttunut mustaksi ja enää kapea suikale on valaistu. Hieno tunnelma, hienoa valojen ja värien vaihtelua. Tällaisina päivinä voisi kauemminkin ihailla taivaan muuttumista. Hetken päästä jostain tulikin sitten runsaampi pilvi, siihen se tarkastelu olisi sitten jäänyt.
Sää oli kuin Viron lippu
Kaikki tietävät mitä tarkoittaa kun kompositiosta puhutaan kuvauksella Japanin lippu. (Meinaan koko aika kirjoittaa lipun sijasta loppu, auts.) Tänään oli vain mustaa, sinistä ja valkoista. Valoa tuli ylhäältä ja alhaalta jos halusi valkoisen säilyttää, niin metsästä tuli mustaa, taivas pysyi sentään sinisenä. Hyvähän se on, että kevät tulee, tervetuloa.
Rauhoitusaika
Mielenkiintoista, miten joku tuttukin paikka vaikuttaa eri päivinä eri tavalla. Joku muisto tai tunne teki tänään olon, että nyt on hyvä olla. Vanha tuttukin jaksoi vielä roikkua järven päällä. Jää kumisi, yritti välillä soittaa pidempääkin sävelmää. Sumu ja tihkusade poisti maisemasta kaikki häiritsevät yksityiskohdat ja äänimaailmastakin suurimmat säröt.
Punassuo valkoisena
Nyt kantoi jo suo, mutta ei hanki. Melko raskasta tuo hankirämpiminen. Noihin saarekkeisiin pitää tutustua ajan kanssa paremmin kun sinne kerran nyt pääsee melko vaivattomasti.
Ikävää vaan, että Teijo ei ole varsinainen talvikohde siinä mielessä, että parkkipaikat eivät taida kuulua mihinkään aurausjärjestykseen. Pitää siis mennä toisten jälkiä ja varata luontivälineet mukaan.
Kaikki kuut ovat heinäkuita
Eikä sen heinäkuvauksen jo voisi heivata. Vaikka niiden muoto, rytmi ja väri ovatkin mielenkiintoisia ja tallentaminen haastavaa, niin varmaan löytyisi jotain mukavampaakin kuvattavaa.
Vanha paikka, hyvä mieli
Eilinen oli vain teaseri eli härsytin näille lumikuville. Kuinka voi ihminen tulla hyvälle mielelle kun käyskentelee niillä iänkaikkisen vanhoilla, moneen kertaan käydyillä paikoilla. Näkee kun maisema on tullut taas uudeksi. Lumikin tuntuu mukavalta, vaikka sitä onkin kengissä, sukissa ja repussakin. Sama lumi pyörätiellä työmatkalla tai autotallin oven edessä on eri juttu.
Se aika vuodesta
Lumi yllätti somettajat. Eipäs yllättänytkään, olin vapaalla. Täysin vapaa hyppäämään talven ensi lumeen. Huomenna se voi olla jo lumetta, siis ollaan lumetta, musta maa vain.
Aallokko kutsuu
Heinäpellossa, niityillä, viljapellossa ym vastaavissa tulee tuulisena päivänä aaltoja. Miten ne kuvataan, alkoi kiinnostaa. Videolla tietenkin, mutta miten stillinä.
Tuo toinen kuva on muuten vaan mukana. En tiedä mistä kohtaa monitehoja tuota pitäisi katsoa, ettei ala ärsyttää.
Vesille velisen mieli
Ei ole enää mökkiä tuolla suunnalla, enkä sitä kaipaakaan. Järvelle olisi joskus kiva päästä. Vaikka vain ympäri vuoden sulan veden aikaan. Vaikka ei niin sinistä vettä olekaan kuin Saimaassa eikä niin paljoakaan, niin on se kuitenkin meidän järvi, kaikkine levineen ja mutapohjineen.
Tie Hämeessä
Kenelle tulee mieleen Holmströmin Tie Hämeessä tai edes joku siitä tehty kopio. Ai, ei kellekään. Itselle tulee mieleen, että olen tuosta viherkäytävästä ottanut monta kuvaa ja jossain arkistojen kätköissä ne ovat. Tapahtumana tulee mieleen kun 20? vuotta sitten oli ukkonen tulossa päälle ja olimme olleet kalastelemassa keskimmäisen kanssa. Tunnelma oli kuin Jurassic Parkissa, ei en ole ollut siellä, kunhan kuvittelimme.
