Posts Tagged: suo
Vappumarssi Hamarille
Bandetrollit liehusiva ja laulu raikuiva kun Hamarilla marssimme Vapun päivänä. Vaihtelevaa säätä oli väelle tarjolla – kylmää tuulta, aurinkoa ja yksi sadekuuro. Kurkia, kuovia, kanadanhanhia, yksi mehiläishaukkaepäily, lokei, västäräkei ja haarapääskyjä. Suokukka oli kauniisti kukassa.
Sortajia ei näkynyt. No yksi Kok.-poliitikko tuli vastaan.
Kotkassa
Seuraava kohde oli Kotka. Siellä Valkmusan kansallispuisto ja Merikeskus Vellamo.
Valkmusa nimessä on jotain salolaista. Aivan kuin kirjaimia puuttuisi, viehättävää. Iso suoalue, missä kaksi noin kolmen kilometrin reittiä. Sääksestä oli tuore pesähavainto, taisi tällä kertaa olla niin matalana, etten ainakaan minä nähnyt. Kyllähän tuolla lintuja näkisi kuin ottaisi aikaa. Paikallisella oppaalla vaan oli niin kiire, että piti mennä juosten koko lenkki.
Merikeskus oli hieno paikka. Lapsillekin tekemistä. Arvostaa pitää kaupunkia, jotka tuollaisen kohteen on laittanut ja pitää yllä.
(Tuo Valkmusakuva on jotenkin outo, siinä on jotain päälle liimattua tai koneen tekemää, jotain muovista. Kannattaisko sittenkin ottaa laajakulman sijaan vaikka kahden kuvan panoraama normaalilinssillä 50MP moodissa ja cropata – jos se ylipäätään on mahdollista. Samalla laajakulmalla tosin otettu tuo nosturikuva ja sille tehty vain suoristus Lightroomissa.)
Suo mulle rauhaa tarjoaa
Aika runollista, sanajärjestyskin on virheellinen. Kukaan palvelumuotoilija ei ole varmaan vielä ymmärtäynt, että ei ihminen luonnossakaan tarvitse koko aika ja kaikkea. Mennä suon reunaan ja katsoa ainoaa tapahtumaa ja sekään ei tapahdu koko aikaa. Katsoa kun heinä heiluu tuulessa. Hypnoottista.
Jos Me Naiset tai joku muu Sanoman media julkaisisi testin ”Oletko kissa- vai koiraihminen”, niin tekisin testiä niin kauan, että saisin vastaukseksi: ”Onneksi olkoon, olet suoihminen”.
Omakuva
Naavaa puskee korvista, paikat kuluneita tai lahoja, harmaata on.
Akkujen hoitoa
Lataamassa omia ja purkamassa dronen akkuja. Ei näkynyt savannilla leijonia tai suomursuja, tällä kertaa. Karpalo on kukkinut hyvin, joitakin lakan raakileita. Sudenkorentoja sen verran, että taas tuli mieleen, että pitäiskö taas aloittaa niiden vaaniminen. Taas tulisi lisää raahattavaa.
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
Koivikko
Jostain tuonne suon ja metsän rajalle on tullut koivikko. En tiedä onko levinnyt luontaisesti vai onko joku uskonut koivun tuossa viihtyvät. Ei yhtään suoraa puuta, jokainen, mikä mihinkin suuntaan väärällään. Kituliaita suokoivuja. Ei se mitään, minulle kelpaavat. Jokaisella pitäisi olla oma kotikoivikko, mistä otetaan merkit vuodenkiertoon. Ensimmäiset silmut, niiden puhkeaminen vaaleanvihreiksi lehdiksi, vihreän syventyminen kesän mittaan, syksyn keltainen ja lehtien putoaminen. Tästä tulee minulle sellainen kalenteri. En varsinaisesti odota mitään klorofyllipurkausta, mutta toivottavasti niistä joku on vielä elossa.
Suolla
Lunta ei ole suon ja metsän reunoilla, jos sielläkään. Isommat lammikot ovat jäätyneet, kestävät kävellä, mutta tosi liukkaita. Jotkut mättää kantavat, jotkut eivät, ojien kanssa pitää tarkkana. Vettä on tullut aika paljon ja virtausta riittää.
Valkotasapainon kanssa on säätämistä. Tuolta siellä muistaakseni näytti.
