Olipas harmaata, hyvä että on tuollai koristellut talot, niin ei vahingossa törmää vaikkapa dronella – jos sellaista tuolla päin sattuisi lennättämään.

Kuva on jostain 70-luvulta kun leveät lahkeet keksittiin. Tästä on hyvä jatkaa tätä vuotta.

Niinhän sitä sanotaan kun lopetellaan. Vuoden 2021 kuvailut päättyi auringonlaskuun. Jokaisen pitäisi ainakin yksi tunti vuodessa haaskata auringonlaskun katselemiseen, ihastella kuinka monta väriä on olemassa ja miten nopeasti ne vaihtuvat. Vielä ennen pimeää viimeinen kuva, josta ei tiedä mikä on taivasta, maata, metsää, mäkeä, usvaa tai pilveä. Sitten pimeys saakin tulla.

Muuten olen sitä mieltä, että tällaisia tummia taiteellisia kuvia on ihan turha laittaa nettiin. Teen vaikka tarroja ja liimailen niitä, kuin tuskailen näiden säätöjen kanssa. Omalla ruudulla Lightroomissa näyttää ihan kivalta ja vielä Photoshopissakin, mutta siitä se tuskailu sitten alkaakin.

Olipa taas hihitys kaukana. Mikä älli sitä on lähteä järven jäälle vastatuuleen, märkään lumisateeseen. Oma kunto näytti olevan taas sellainen, että parempi jatkaa jollain kevyemmällä harrastuksella. Sitten kun on vielä niin kankee ja vaatteet kiristää ja reppu heiluu niin hyvä, että saa edes siteet kiinni kaatumatta. Suksen pohjaan vielä kunnon paakut, niin kyllä siinä jarru päällä mennään ja kunto mitataan.

Sukset ovat OAC:n XCD jotain, niin niistä ei ole valittamista. Ihan hyvät retkeilysukset. Kun lunta tulee enemmän, niin onhan niillä sitten kevyempi mennä kuin jalkapelillä.

Ei ollut vielä risukasa vaan vasta pystyyn kuivunut mänty. Ei tässä olla niin auringon tarkkoja, paistoi mihin paistoi.

No jos ei parasta, niin ainakin mukavaa, on katsella jälkiä hangella. Jänisjussin tunnistan ja hirven, peuran ja pikkupeuran sekä oravan – aika varmasti. Luisteluhiihtäjän, pertsamiehen ja latukoneen erittäin varmasti. On mulla sellanen kirjakin kuin Eläinten jälkiä. Niistäkään juuri ymmärrä, mutta siinä kirjassa – ruotsalainen alkuteos kun on – kuvissa on käytetty mittakaavana nuuskapurkkia. Onhan se toki parempi kuin kastella tulitikut ja kaikkihan tietävät minkä kokoinen Svenska Kvalitetssnussin purkki on. Ei sisällä tuotesijoittelua, sattumanvaraisia roskia ovat.

Mennnäänpä taas asiaan ja palataan sisällössä asiaan. Joulukalenteri on onneksi vain kerran vuodessa jos silloinkaan.

Jee, taas tuli lunta. Tällä kaudella vissiin toisen kerran. Ensimmäiset sulivat jo pois. Talvikuvaaminen vielä menee, mutta en käsitä millä vehkeillä ne kännykkäkuvaajat talvella kuvailevat. Tämän(kin) kokemuksen perusteella ei ole minun juttu. Kuin voi sormet jäätyä niin äkkiä. Tässäkin pakkasta hädin tuskin 15 astetta. Jos näitä joku lukisi, niin tulisi ohjeita kädenlämmittimistä, näytönhiplailukäsineistä yms, yms… Eikö kukaan ole vielä keksinyt sellaista puhelinta, jonka voisi asettaa käymään kuumana.