Posts in Category: Uncategorized
Halikonlahden iltakäynti
Ei näkynyt revontulia. Iltakuvaaminen kiinnostaa – mutta. Ainoastaan Samyangin kanssa saa jotain kuvaa aikaiseksi. Vaikka näitä kuvia ei sillä otettukaan. Pimeässä tarkentaminen ei oikein onnistu muilla. Sen ongelma on, että se on liian laaja ja kalansilmäefekti on moneen tarkoitukseen liian voimakas. Sommittelemalla horisontin keskelle ja croppaamalla 16:9 formaattiin saa ihan kelvollisen kuvan. Ihmettelen sitä, että miksi tuntuu, että kamera käy pimeässä jotenkin hitaalla. Näyttö on hidas – tarkentamisessa varsinkin, mutta miksi napitkin reagoivat hitaasti. En ymmärrä. Ei varmaan kukaan muukaan.
Musta ruusu
Tämäkin on Turusta, mutta pidetään museokierroksesta erillään. Mitä symboloi musta ruusu lemmenlukkojen joukossa?
Processed with VSCO with 10 preset
Turun taidetta
Minustahan alkaa tulla jo maailmankansalainen. Kolmannen kerta Turussa tänä vuon. Mihin maailma vielä heittääkään. Turussa Wäino Aaltosen museossa on Ismo Kajander Anartisti. Analyyttisellä tyylilläni kommentoin, että mielenkiintoinen ja hauska. Tuli sellainen olo, että taiteilijalla on vahva taiteen historian tuntemus. On leikittelyä ja on esikuvien kunnioitusta. Työt ovat pääasiassa esinekoosteita. Niistä Kitara ja klarinetti näyttää hienosti mistä kubismi on tehty, mieletöntä voisi joku nuorempi sanoa. Maalauksista Piirustuskoulussa jäi mieleen. En yleensä reproa näyttelyiden yksittäisiä töitä, enkä tee niin nytkään. Siellä ne on nähtävänä sinua varten. Kuva on yksityiskohta teoksesta Leikin loppu (2010). Kokonaisuudessaan tämä oli käynti, josta jäi hyvä mieli. Kannatti käydä.
Turun taidemuseossakin kävin, mutta siitä ei sen enempää, koska jäi muistiinpano ja muutkin välineet laukkusäilytykseen. Katsotaan sitten kun alkaa sellainen aika, että olen saanut hommattua sen kokoisen kameralaukun, että se mahtuu tuosta ovesta.
Processed with VSCO with m3 preset
Pyökki pyörittää
Nämäkin puut ovat jokasyksyinen vaiva. Kesällä en niitä huomaa ja syksyllä ja talvella alan pyöriä niiden ympärillä. Niiden lehtien ruskea on älyttömän kaunis ja ne ovat metsän väriläntti kevääseen asti tai ainakin pitkälle talveen. Turhauttaja omaa luokkaansa on myös tuo pähkinäpensas. Kauniit kaarevat holvimaiset muodot. Kameraan tallentuu kuitenkin useimmin pelkkä risukasa. Tällaisia niistä nyt tällä kertaa tuli.
Sahajärven koskiskara
Suunnilleen tästä kohtaa vuotta alkaa netin harrastefoorumeille ilmestyä kuvia koskikaroista. Siispä minäkin. Ei mikään huippukuva, mutta itselle merkiksi, että taas se tuli jo lokakuun puolella. Koskikara saa minulta kymmenen empatiapistettä. Tulla talveksi Suomeen. Jossain on siis talvella vielä paskempaa kuin täällä. Sen täytyy olla jo jotain todella ikävää. Ikävää on näiden kuvaaminenkin. Juuri kun sen saa etsimeen se huomaa kuvaajan ja lentää 300 metriä ala- tai ylävirtaan.
Koukkukoivu
Olen aika varma, että jäin koukkuun tähän koivuun. Miksi? Kierrät puuta ja tutkit sitä eri suunnista. Päässä on joku kuva ja näyttää, että etsimessäkin on sama näkymä. Kun kuvat saa koneelle ne ovatkin jotenkin muuttuneet matkan aikana. Eivät ne olleetkaan sitä mitä piti. Seka- ja muuta sotkua olivat. Pitää mennä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ei onneksi ennen kevättä. Näin pienestä ei taida olla talvikoivuksi. Paitsi jos saisi taustan…
Kalustopäivitys: Polaroid SX-70 Model 2
Impossible Project palautti korjattavana olleen SX-70:n. Kyselin Suomesta korjaajia, mutta ei löytynyt ja lähetin sen Hollantiin. Suljin, joitakin rattaita ja uudet nahat. Vanhassa oli hieno paksu patinoitunut nahka, samanlaista ei saanut. Siinä oli tosin sellainen ominaisuus, että se haisi ihan järkyttävälle. Kamera joka on mahdollisesti ollut ainakin 20 vuotta jonkun muuttolaatikossa varastossa ja todentuoksuisesti sitä on yritetty puhdistaa jollain puhdistusaineella. Hirveä lemu. Enää ei haise vainajalle vaan tuoksuu lähinnä uudelle autolle (vinyylille). Nyt voin pitää Original Silver Model 1:n hyllyssä pyhäkamerana ja tehdä tästä käyttökameran. Näiden pito vaan on niin kallista, että käytetään vain parhaisiin hetkiin ja kalleimpiin kohteisiin. Ei tällaisten pelastaminen mikään kulttuuriteko ole, mutta pelastin nyt kuitenkin.
Painiojärven kyttyräkivi näkemys 2
Voisikohan kartano muotoilla tuon pensasaidan seuraamaan paremmin kiven linjoja. Ikihonkaa kyttyrän kohdalle ja pikkumäntyä monttuihin.
Ponnaripää haavassa
Etsin usein kuvioita joita puiden lehdistä muodostuu varjoina tai reikinä ja repeäminä. Vaahterasta löytyy usein Batmanin merkkejä, mutta haavan lehdestä siluetteja. Lepän lehdistä taas löytyy reikiä, joiden läpi voi katsoa näkyykö jotain uutta.
Luin jostain laatujulkaisusta joskus, että ihmiset, jotka näkevät ilmestyksiä vaikkapa paahtoleivässä tai öljytahrassa ovat usein uskonnollisia tai alttiita sellaisiksi alkamaan. Uskokoon kukin mihin tahtoo. Vähän ennen tätä kun otin kuvaa edellisen postauksen auringonkukasta. Olen ihan varma, että kuulin takaani kavioiden kopsetta. Mitään en vasta-aurinkoon nähnyt mikä siellä olisi kulkenut. Hetken päästä kuului koiran haukkua. Mitään en ollut ottanut.
Auringonkukka final
On finaalissa. Tästä ei auringonkukka enää huonone.
