Nina Weibull taitaa olla lajike. Kuvan perusteella voi olla mikä tahansa muukin punainen. Kaunista jälkeä tekee Impossible ja SX-70.
eikä vain pääty vaan näyttäisi peräti katkeavan. Nyt on käynyt niin, että meni postaukset väärään järjestykseen. En muistanutkaan, että ennen ruskaa kävin Turuus. Toisen kerran tänä vuonna sain ylitettyä henkisen esteen, joka minulla on tuota melkein naapurikaupunkiamme kohtaan.
Taidemuseossa oli Jacques Henri Lartiguen Riviera. Ei näyttelystä enempää, se loppui jo. No oli siellä muutama oikeinkin hieno kuva. Jacques on viettänyt ystävineen hauskoja ja aurinkoisia päiviä Nizzan seutuvilla, very Nice. Taidanpa kokeilla itsekin.
Arvatkaa mikä Suomen museoissa ärsyttää? Vartijat vai mitä assistentteja lienevätkään. Milloin kassi on liian iso, joskus saa olla reppu, joskus olkalaukku, milloin se on liian takana, milloin liian sivussa, ei saa käyttää salamaa, ei saa ottaa valokuvia ollenkaan jne… No on niitä kivojakin vahteja – Turussakin. Salon taidemuseossa oli viimeksi sellainen ohje kuvaamisesta, että kuvata saa, mutta teos voi olla osa kuvaa ei pääkohde. Siinä on mielestäni hyvä rajaus.
Tai tiedä sitten onko täällä nyt varsinaisesti ruska. Lehdet vaan vaihtavat väriä, irtoavat puista ja putoavat maahan tai veteen. Voi olla, että olen toisenkin kerran liikkeellä kameran kanssa värikkäiden lehtien aikaan. Ensimmäisestä kuvasta näkyy hienosti, miten haavan lehti liikkuu.
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Päiväretki Hankoon, monessa lähteessä mainitulle ja kehutulle Uddskatanin luonnonsuojelualueelle. Ei ollut paikassa moittimista vielä kun kelikin oli hyvin suosiollinen. Tämä nyt oli vain sellainen vajaan neljän tunnin ensitutustuminen. Kaksin kun ollaan liikkeellä ei kaikkea ehdi ihmettelemään ja kuvailemaan. Tulee varmasti poikettua toistekin. Sellaiset havainnot taas tein, että kyllä meri on aina meri ja olisikohan siellä kotinurkissa kuitenkin vielä jotain katsottavaa.
Olipas tänään kauhiast liikkeellä leppiksiä ja muita pieniä. Auringonkukassa tämä ja saunioissa kymmeniä lisää.
Voi ressukkaa. Pala puuttui siivestä punasyyskorennolta. Paremminkin pala oli jäljellä. Ei se lentoa niin paljon haitannut, että olisi jäänyt paikalleen pyörimään. Jotenkin sen täytyy kuitenkin tuo vajavuus lennossa kompensoida, vai?
Annoin itselleni vapaata pihatöistä ja lähdin metsään. Kesän (vuoden) ensimmäinen käärmehavainto ja mennään kuitenkin jo syyskuussa. Aika pahaan paikkaan tuli. Todella nopeasti uiskentelee ja tilanne on nopeasti ohi. Pääsi yllättämään. Tämähän ei ole kyy, jolla on uimalakki vaan rantakäärme.
Säätila näytti otolliselta, enkä antanut iltapäiväpötkötyksen viedä mukanaan niin lähdin ajelemaan Uskelanjoen maisemiin. Tänä vuonna en ole vielä nähnytkään kokonaisia kaaria. Melkein kokonainen, pieni pala puuttuu.
Jälkimmäinen on Samyang 7.5 mm pelleputkella. Terävyydestä ja värintoistosta tykkään. Vesitippoja linssissä ei saa tälläkään putkella anteeksi.
Hamarijärvi syksyllä on yksi minulle mieluisimpia lähiluonnon kohteita. Auringon laskiessa maisema värjäytyy punaiseksi. Satoja hanhia ja kymmeniä kurkia kokoontuu yöksi rannoille. Mölinä ja liikenne on melkoista. Sattuipa täysikuukin nousemaan, sitä ei ihan joka ilta ole ohjelmassa. Miten se noin repaleinen oli.