Matkallani kipuilin Olympuksen yökuvauksen kanssa. Olosuhde, jossa on sekä kirkkaita valopisteitä ja tummia alueita on vähän vaikea. Muistin, että minullapa onkin uusi kännykkä ja siinä yökuvaus ominaisuus. Yllätyin. Mistä se kaivaa tuon kaiken valon, eikä tarvittu jalustaa ja silti oli terävän näköistä kuvaa. Näköistä, kyllä – ainakin ruudulla. Merkonomin tarkkuudella tein kenttätestin.
Ensin kuva puhelimella Alster-järvestä. Ei mitään säätöjä, pienennetty toki tämän sivun formaattiin. Asia selviää kyllä.
No eihän maisema oikeasti tuollaiselta näyttänyt. Vääntelin vähän Lightroomin namikoita ja siitä tuli tällainen. Kohinaa en poistanut lainkaan ja ISO oli 8000+.
Olympuksella otettu kuva taas on vähän säätelyn jälkeen tällainen. Vastaa hyvin pitkälle oikeaa näkymää. ISO oli 1000 ja kohinaa poistin hieman.
Tässä vaiheessa tilanne näyttää vielä aika tasaiselta. Entä kun mennään kuvaan tarkemmin. Otetaan 100 % palat alkuperäisistä. Ensin Xiaomi
ja sitten Olympus
En tiedä minkä algoritmin läpi Xiaomi kuvat käyttää, mutta tuon perusteella aion jatkossakin kantaa kameraa mukanani ja opetella käyttämään sitä paremmin.
Monipolvisten episodien jälkeen sain vihdoin käteeni uuden puhelimen. Haussa oli pieni, keskihintaluokkainen, jossa on hyvä kamera. Valintani oli Xiaomi Mi 9 Se. Kokkeillaan. Ihan yhtä hankala kuvata kuin muillakin kännyköillä, se ei ole ainakaan mihinkään muuttunut.
Molemmat kuvat sillä erittäin laajalla kulmalla – noin 2 mm. Ensimmäinen on helppo. Ei sen tuon tarkempi tarvitse ollakaan. Harmaa päivä, osa kohteista veden alla. Taivas on valottunut yllättävän hyvin. Pikkasen korjasin highlightteja. Toisessa kuvassa oli tutun oloista suhrua. Esimerkiksi noiden etualan näreiden neulaset. Ihan puuroa. Samanlaista kuin tulee kopterilla joissa olosuhteissa.
Lightroomissa kun vääntelee vipuja sinne ja tänne, niin kyllä näistä kuvia tulee. Netistä kun kattelee, niin kaikilla muilla käyttäjjillä tuntuu vaan aina olevan aurinko ON-asennossa.
Tästä lähtien mobiilikuvat ovat sitten tällä otettuja.
Jäi silmälasit kotiin, mutta siitä huolimatta vaikuttaa, että tänään kännykkä vei voiton. Ilman laseja on aika arvailua, mitä ruudulla näkyy ja mitä kennolle tallentuu. Korjataan sitten myöhemmin. Muitakin kuvia on, mutta ei ehdi säätää.
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Yhtenä projektina olen miettinyt villinä kasvavien ruusujen pongausta. Niitä näkee erilaisia ja erilaisissa paikoissa. Tämä taitaa olla se pahainen kurtturuusu. Tältä kesältä jo myöhäistä, mutta jos sitten ensi.
Vaisakosta. Sinivuokot lopettelevat, valko- ja keltavuokkoja, imikkä, kiurunkannus, käenrieska ei vielä mukulaleinikkiä eikä esikkoa. Uudet pitkospuut rakenteilla.
Hangossa oli niin kivaa, että ansaitsee vielä toisenkin postauksen. Otettu Sonylla. Muutaman kerran on tullut nähtyä ja koettua, että Sonyn 27 mm kinovastaava polttoväli on ollut hyvä paikassaan. Alkanut miettiä, että pitäisikö sitä sittenkin kokeilla joskus zoomia Olympuksessakin.
Käsittely on tehty puhelimessa VSCOCAMilla. Lightroomilla korjattu paha purppurainen värivamma.
Poikkesin naapurikunnan puolelle kuuntelemaan pärinöitä ja nauttimaan varikonraikkaasta ilmasta. Ihan kuin kevät olisi paljon lähempänä kuin eilen. Hieno paikka ja varmasti nähty paljon vaivaa radan eteen. Keleille vaan ei voi mitään.
Ensin kolme kuvaa kameralla ja sitten kännykällä #VSCOCAM käsiteltyinä.
Enpä muista, että nämä kuvat olisivat aikaisemmin olleet esillä Salossa. Huolimatta siitä, että kuvaajat ovat Salosta ja muuten vaan läheltä. Parempi myöhään. Esillä 27 kuvaa tekijöinä Kai Fagerström ja Heikki Willamo. Paikka on siis Teijon Masuuni Salossa Teijolla. Aikaa on toukokuun loppuun. Tuoretta kahvia ja pullaakin on. Nam.