Monthly Archives: tammikuu 2025
Viel jäi jäit
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Salo Vuohensaari, tilannekatsaus
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.
Harro Koskinen, Aika saaressa Salon taidemuseo Veturitalli
En ole saariston kasvatti enkä veneilijä. Minulle nuo kuvat eivät sillä lailla kolahtaneet kuin asian kanssa enemmän eläneille. Minuun iski tuo kokonaisuus. Useimmiten näyttelyistä poimitaan niitä hienoja yksittäisiä töitä. Kokonaisuus sillä lailla, että Koskinen manitsi videolla kahdesti, että tämä on rakas paikka ja hän selailee usein sieltä otettuja valokuvia. Niin minäkin teen. Selaan vanhoja kuvia ja muistelen. Luopumisen hetken ollessa päivä päivältä lähempänä, tulevat nuo kuvat aina vain tärkeämmiksi.
(Hienoja kalusteita kuvissa oli, niitä tuli katsottua tarkemmin.)
Väriä maisemassa
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Lempipoluilla
Pitkästä, pitkästä aikaa lempipoluilla. Välillä jäätä, välillä lunta ja välillä ei polkua lainkaan. Sitkeästi tuota sumua vaan riittää. Ei tarvinnut kuin 70 korkeutta, niin näkyvyys oli jo melkein nolla. Pitänee alkaa varoa matalalla lentäviä lintuja. Erikoista oli, ettei 2,5 tunnin lenkin aikana näkyynty eikä kuulunut linnun lintua. Ehkäpä tuo sumu tekee sen.
Näkyvyys heikko tai ei ollenkaan
Niin ne kelit muuttuvat. Eilen sai mennä shortseissa ja tänään kuljettiin sumussa. Näkyvyys sumun takia heikko, jota entisestään heikensi märät silmälasit. Kotona sitten katsoin mitä tuli kuvattua. Aika paljon tuo sumu vaikutti siihen miten kylmältä tuntui, vaikka lämpötilaero oli korkeintaan kolme astetta. Eipä päässyt aurinko lämmittämään.
Muuttuuko ilmasto ja mihin suuntaan
En tiedä. Onhan tuo kummallista, että tammikuun puolivälissä lunta vain nimeksi. Lämpötila kuusi astetta plussalla. Aurinko sulattaa jäätä ja lunta kuin maaliskuu olisi. Toiset pitkät kalsarit voi jättää narikkaan.
Mitä jos seuraavaksi tulee pakkanen? Oraspeltoja tuolla ei juuri näy, taidetaan ottaa varmemman päälle ja kylvetään keväällä. Onko metsässä lunta? Miten mustikka talvehtii? Peurakanta varmaan lisääntyy tänä talvena reilusti.
En pidä tästä vaikka ei tarvitsekaan palella, pyöräily onnistuu suht koht mukavasti ja talon lämmittäminen on halvempaa.
Valosaaste
Valosaasteesta paljon kirjoitellaan. Ei niinkäänb kesällä, mutta pimeämpään aikaan juu. Kuvassa on Salon jätteenkäsittelylaitos. Minäpä luulen, että tässä on kysymys sellaisesta, että he keräävät kaiken muun jätteen lisäksi myös valosaastaa. Miten se muka muuten noin komeasti loimottaisi?
Tyynenä pakkaspäivänä kun savupatsas menee suoraan ylkös ja pilvet ovat sopivasti, niin tuo on aika näyttävän näköinen. Tämä oli esteettinen mielipiteeni, mutta voisivat puolestani vähän himmentää, elleivät kokonaan sammuta.
Paras kamera on se mi…
On niin monta kertaa kuultu, että paras kamera on se mikä on mukana. Tänään oli kolme. Paras kamera on se mitä osaa käyttää. Tänään kännykkä voitti. Piti painaa vain yhtä nappia. Kotona sitten opettelin, miten XE-4:ssä ja Air2S:ssä käytetään valotuksen haarukointia.
Halikonlatte tarjoili tänään kirkasta. Pois oli se maitokahvinruskeaksi värjäytynyt lumi- ja jääkerros. Tuuli oli tyyntynyt alle 5000 desimetriin sekunnissa, joka teki olemisesta hyvinkin siedettävää ja pyöräilystä sujuvaa.
Paluu normikeliin
Yksi päivä olikin jo aurinkoista. Oli vaan niin kylmä, etten mennyt ulos. Onneksi palattiin takaisin tähän lämpimään, pilviseen moodiin. Ei haittaa vaikka tuulee 76 metriä sekunnissa. Pilvisistä päivistä huolimatta, päivä pitenee pilvien takana. Yht’äkkiä huomaat, että et ehtinytkään suojata alppiruusuja kun aurinko antaa palaa päivän pitkän.
Halikonlahti on ominaisvärissään. Jos olisin aktiivinen kuntalainen, tekisin kuntalaisaloitteen, jossa sen nimi muutettaisiin muotoon Halikonlatte.
