Monthly Archives: maaliskuu 2025
Siitä se ajatus sitten lähti
Ajatteli varmaan Thor Heyerdahl kun näki kaislarannan ja raknesi kaislaveneen. Ei vaan, balsasta teki. Katri-Helena kyllä teki kappaleen katson autiota kaislarantaa, mutta sitä ei levytetty.
Viime vuonna tein hyönteishotellin ja näiltäkin rannoilta hain korsia. Ei näiden löytämistä hyväkuntoisina ihan itsestään selvänä asiana kannata pitää kun kesätästä alkaa ja etenee.
Sattuipa hassusti lintupolulla
Kävelinpä idyllisellä varjojen värittämällä lintupolulla kun huomasin veikeän pikku käävän pienen puun kyljessä. Katsoin, että olipa joku jyrsijäinen nävertänyt siihen pienillä hampaillaan hauskasti silmät ja suun. Menin lähemmäksi ja huomasin, että nyt vanhaa kääpää koijataan. Ne olikin piirretty. Hetken siinä taivastelin ja voi ettälin ja jatkoin matkaa.
Tuokion kuluttua oli heinäsorsien kuviokellunta tai taitouintiesitys. Ei ollut huijausta, aitoa oli.
Pukeutumiskysymys
Ainakin minulla se on höpö höpöä, että kylmästä on turha valittaa – se on pukeutumiskysymys. Ennemmin kysymys on siitä, että menee paikkoihin, joihin ei tuule. Halikonlahti ei ole sellainen. Muistan niitä kertoja kun oli kylmästä paha olo, kun tuuli meni ikäänkuin sisälle. Tänään tuuli ja poistuin autosta sen verran, että kävin katsomassa mitä hanhia tuossa uiskenteli. Metsässä taas oli hyvinkin lämmin.
Jonkinlainen lupaus on, että lämpenevää kohti ollaan menossa.
Hiljennytään kuuntelemaan tuulen suhinaa
Hieno päätös tuuliselle, mutta lämpimälle viikolle. Aivan tyyni, valmiina jäätymään – vai pitikö niitä pakkasia vielä tulla. Vedessä näkyy hentoisia liikkeitä pilven yläpuolella. Eikös vain käynytkin niin, että sillä aikaa kun kaivoin kameran ja sihtailin, niin joku turpa, toutain, hopearuutana, särki, lahna, patsukka tms kävi pinnassa ja teki aaltoja. Seuraavissa kuvissa pilvi oli jo hajonnut.
Metsän ja ruovikon kun poistaisi oli mukavan minimalistinen.
Hellettä pukkaa
Viime päivien lämpimät säät ovat ohjanneet tekemistä lintujen kyttäyksen pariin. Mitään julkaistavaa ei ole tullut, lähinnä muistiinpanoja ja havaintojen vahvistamista. Se on tullut taas selväksi, että jos ollaan linturetkellä, niin ollaan linturetkellä. Jos ollaan metsäretkellä, niin ollaan metsäretkellä. Jos ollaan dronettamassa niin.. jne… Ihan turha kantaa koko settiä mukana, ei niitä jaksa sieltä repusta kaivaa. Ottaa vaikka eväitä enemmän ja on kauemmin reissussa. En yhtään ihmettele jos joku harkitsee siirtymistä enemmän puhelin ja ”räksä” -ratkaisuihin. (Itsekin.)
Kunhan tuo lintutouhu rauhoittuu, niin pääsen taas toteuttamaan taiteelliset ambitioni maisemakuvauksen sekä luonnon pienten ja herkkien yksityiskohtien parissa. Ellen taas innostu sudenkorennoista.
Latokartanonkoski Salo Perniö
Käynti koskella, perinteisesti. Melko kuivat uomat ja jäätä ei lainkaan. Ei ollut koski parhaimmillaan. Siitä huolimatta aikamoinen pauhu tuosta tulee.
En niitä rauniota kuvannut kun ne ovat samat vuodesta toiseen. Virta on joka kerta erilainen ns uniikki.
Joutsenten tulo ja meno
Laulujoutsenten tulo on minulle yksi kevään odotetuista hetkistä. Olen tällä kaudella niitä kuullut ja nähnyt, mutta nyt näin ja kuulin yhtäaikaa. Ensin oli kolme yksilöä jäällä rauhassa käyskentelemässä, sitten tuli kaksi ärhentelemään ja nämä lähtivät pois, eivätkä takaisin tulleet. Ärhentelijätkin lähtivät johonkin.
Tämä on muuten ensimmäinen linnut lennossa (BIFF) kuva Fuji 100 – 400:lla. Aika sähläämistä on meikäläisen kuvaaminen ilman näitäkin yrityksiä.
