Monthly Archives: toukokuu 2026
Salon taidemuseo – Helena Blomqvist, Uusi ystäväni The New Friend
Mielenkiintoisia kuvia. Lavastettuja, rakennettuja mutta jotenkin niin aitoja. Taidokkaasti tehtyjä, hienot valot, tasot, syväykset ja terävyysalueet. Kuvissa on niin paljon yksityiskohtia, että on turha miettiä, miten ne ovat lopulta muodostuneet. Miettii ennemmin kuville annettua tarinaa tai keksii itse uutta. Kiva nähdä kuvia, joita ei itse pystyisi mitenkään tekemään. Tekoäly tulee näiden kohdalla keskusteluun tai mieleen. Niinkuin ensimmäisessä lauseessa totesin nämä ovat aitoja sanoisin jopa inhimillisiä.
Mustat tulppaanit
Piti olla mustia, mutta noissa on enemmän kuin häivähdys purppuraa. Varjo oli onneksi musta – ainakin mustahko.
Päärynätsunami
Sudokut on täytetty, niin olisi aikaa viettää hanamia. Kirsikka kukkii runsaasti, mutta kukat ovat niin korkealla, että ei nivelrikkoinen niska taivu ihailuasentoon.
Erittäin runsaasti kukkii myös päärynä. Onneksi tämä ei ole kansallisesti tunnettu kohde, ei tarvitse hätyytellä ruokarekkoja nurmikolta. Jos nuo kaikki kukat päätyvät hedelmiksi, niin pelkään pahoin, että puu tekee sen jälkeen harakirin. Sääkin voi äkisti muuttua, kylmetä ja hyydyttää kaikki tomuttajat, sen jälkeen se on sitten ippon. Jos päärynät pääsevät keruuvaiheeseen rastaiden, harakoiden ja pulujen jäljiltä niin vaikka olisin kuinka kamikazena paikalla, niin olen joko 1:25:45 tuntia liian aikaisessa ja saan kovia päärynöitä tai 1:34:78 tuntia myöhässä ja saan pehmeitä päärynöitä. No, ei niitä hillossa huomaa.
Pihalta löytyi tuollaisia pieniä narsisseja, jotka tuoksuivat kukkakaupan sijasta neilikalle. Tuoksu tuntui sopivalla tuulella parin metrin päähän. Nurmikolla konttaaminen ja makoilu narsisseja nuuskuttaen on leppoisaa tekemistä.
Eiväthän ne varsinaisesti löytyneet, itse olen ne joskus istuttanut. En vaan muista mitä minnekin olen laittanut ja mitä olen jakanut ja minne ne istuttanut. Saman lajikkeen sipulit olen pyrkinyt pitämään erillään.
Keikalla
Hyvät botit ja muut lukijat, olen pahoillani, että en ole sisältöä päivittänyt muutamaan tuokioon. On ollut muuta puuhaa ja ajattelemista, johon ei kameralaitteet sopineet. Sen verran voin kertoa, että olin Vesterinen yhtyeineen yhtyeen keikalla Salossa Salohallissa, mutta tästäkin aikaa jo kaksi viikkoa.
Koska tämä ei ole musiikki- vaan kuvablogi, niin en tämän enempää musiikkia kommentoi. Kommentti: ”Arvostan valtavasti, että jaksetaan kiertää tuollaisen revohkan kanssa vuodesta toiseen. Kun bändi on muutakin kuin kitara, rummut ja basso siihen tulee eri lailla syvyyttä ja kuunneltavaa. Tämä sama on tunnelma on saatu myös uusimmalle Liian hiljaista albumille. Väärinlukijoille sanoisin, että en edellisessä mitenkään vähätellyt kitara, rummut, basso kokoonpanoja.#
Kuvaan mennäkseni. Pixel9Prolla, telellä, hieman rajattu, 50 MP, RAW. Eipä tuolle paljon voi LR:ssa tehdä. Joukkueen kokoonpanoon palatakseni, niin aika kauan jouduin odottamaan, että popula ryhmittyisi niin, että kaikki mahtuivat kuvaan.