Posts Tagged: puutarha
Vaahteran iltahuuto
Yhtenä iltana pikkuiseen vaahteraan paistoi iltavalo niin kauniisti, että aattelin ottaa siitä kuvan huomenna. Yön aikana tullut sade irroitti siitä kaikki paitsi yhden lehden. Seuraavan päivän tuuli vei sen viimeisenkin.
Ei voi mitään. Ensi vuonna uudelleen jos aurinko nousee, eikä rusakko ehdi maistelemaan. Kärsivällisyyttä Eihän rusakko tätä syö. Se vain maistaa. Siksi aionkin laittaa tälle talvisuojauksen heti huomenna vai pitäiskö laittaa jo tänään.
Pihan vaahterat
Vaahterat alta ja päältä. Keltainen on vanha, tavallinen vaahtera.Ikäisekeen hyvässä kunnossa. Pienempi on tänä kesänä tullut tataarivaahtera. Punainen väri johtuu siitä, että se pidättää henkeään. Jännittää jo nyt selviääkö talvesta. Taitaa olla kolmas puu, jota tuolle paikalle yritetään.
Pihakuvia
Oli jäänyt jääkaappiin happanemaan paketti Polaroid B&W SX-70 filmiä. Pihalle sitä harkiten räpsimään – sentään 2,50 € per laaki.
Kuvissa on:
Japanin- tai kiinanangervo tuollaiset piippurassimaiset kukinnot. Löysin viime vuonna pihavalon juurelta, oli jotenkin unohtunut ja piiloutunut.
Talviomenapuu, jonka lajiketta en tarkastanut, mutta ellei omenoiden tiputtelu kohta lopu, niin siitä tulee perheomenapuu eli molemmille yksi omena.
Pensastomaatti, jossa on hyvinkin punaisia tummasti vihreitä ja ihan vaaleita hedelmiä. Tiukkaa tekee, että kaikki kypsyvät.
Kultapallo, joka on pihan rytöosastolla. Jostain se on sinne tullut.
Ruusu, joka on kai Ingrid Bergman tai Nina Weibul. Ei vaan suostu kuolemaan ja tänä vuonna teki valtavan kokoiset kukinnot. Paikka on huono, mutta siinä vaan sinnittelee.
Pihalöytöjä
Siinä samalla kun kuvailee voi etsiä sellaisia asentoja, joissa pakaralihas ja priformis venyvät ja selkä notkistuu. Sellaista moniajoa. Pihalta löytyi sievä hostan nuppu ja korallikeijunkukan viimeisiä hetkiä. Pitkään se kukkikin. Outo kasvi tämä jälkimmäinen. Yhtenä iltana kokeilin, eikä kameran automaattitarkennus meinannut millään ottaa siitä kiinni. Manuaali taasen on minulle hieman hankalaa jos tarkennuksen osumista indikoi punainen väri. Puhelin toimi paremmin. Muutenkin hankala kasvi, ei tarvitse paljon tuulta kun alkaa heilua.
Taaskin tuulee ja kotipihaan jään
Aina, joka ikinen päivä on näitä keskitason tuulivaroituksen luoteisia puuskia. Polkupyörälläkin piti jo nojata tuuleen, ettei kaadu tai ajaudu pientareelle.
Ennen tuuli tuli vain silloin kun kaivoi laukusta makro-objektiivin, tarkoituksella että makrokuvaisi. Kokeilin toimiiko myös toisinpäin. Tyyntyykö tuuli jos ottaa puhelimen, asettaa kuvausmoodiksi ”pitkä valotus” ja yrittää ottaa kuvan, jossa pionit epäselvinä heilahtelevat. No ei tyyntynyt. Eikä tarvinnut harmaasuodatinta.
Pihakuulumisia
Liikkuminen on ollut rajoitettua, niin kuvaaminenkin jää vähemmäksi, osaltaan fyysisistä, mutta myös henkisistä syistä. Ei sentään ulkonaliikkumis-, mutta melkein pihaltapoistumiskielto.
Mukava kun joskus onnistuu vahingossa luomaan silmää miellyttävän sommitelman. En kyllä pärjäis pihasuunnittelijana.
Keväästä kesään
Vähin on jäänyt valokuvauslaitteiden ulkoiluttaminen. Vaivojen ja sairauksien määrä ei ole vakio vaan niitä voi tulla koko aika lisää. Nyt on jalka niin kipeä, että olen melkeinpä pihan vankina. Pihasta löytyi sentään yksi vapaaehtoinen malli kuvattavaksi. Tämä pohjolan tytär oli oikein suotuisa ja sopuisa. Herkistellään tällä pinkillä kaunottarella kohti kesää ja toivotaan, että joku keksii jalkaan parannuksen, kunhan rohkenen sitä jollekin ensin esitellä.
Hosta sieboldiana
Olen kuullut, että jotkut leikkaavat kuunliljoista kukkavarret pois, koska kukat eivät ole niin nättejä. Minä jätän mm siksi, että on kiva seurata kun isot kimalaiset kömpivät kukan sisälle, nuolaisevat kerran, peruuttavat ja lentävät seuraavaan kukkaan. Pitäisivät peruuttaessa vielä sellaista piip, piip ääntä, niin olisi vielä mukavampaa.
Kuvassa kimalainen on valitettavasti just kukan sisällä, niin ei näy. Polaroid on vähän hidas hyönteiskuvauksiin.
Valkosipulin sadonkorjuu
Kasvusto lähti keväällä hyvin alkuun. Sitten alkoikin se kuiva kausi. Varret alkoivat kuivua kastelusta huolimatta. Osa sipuleista meni yli ja alkoivat aueta jo maassa. Lajikkeita on neljä, pitää vain löytää vielä muistiinpanot, mikä on mitäkin.
Kirsikka kukkii
Oman pihan vakioaiheita. Muu kansa on jo unohtanut kirsikankukkahullutuksen, niin meidän pihalla vasta alkaa. Puut selvisivät leikkauksesta ja kaikki kukkivat kykyjensä mukaisesti. Kukkahulluksella tarkoitan sitä, että mitä ideaa on istuttaa kirsikkapuita vain kukkien vuoksi. Samalla vaivalla ne voisivat tuottaa myös hedelmiä. Kirsikoista saa tehtyä hilloa, joka sopii hyvin yhteen suklaakakun kanssa. No niin. Ei ole sitten minun vika jos yleisönosastoissa aletaan vaatia kaupunkeihin myös suklaakakkupuita.
No nämäkin varmaan sade runtelee, pölyttäjät häviävät kylmän vuoksi ja jos jotain jää niin räkätit syö loput. Yhtenä hyvänä vuotena jopa pulu oli niitä syömässä. Se ylitti jo minunkin ärsytyskynnyksen.
