Posts Tagged: puutarha
Auringonkukkapenkissä
Kukkapellot trendaavat taas. Tämä on omasta penkistä. En saanu ketään sievästi poseeraamaan taustalle tai kukkien joukkoon. En tunne ketään vapaaehtoista 40 senttistä mallia.
Rajaus on mennyt vähän alas. En muista oliko se tarkoitus vai vahinko. Joku minulla mättää SX70:n sihtaamisessa, tarkennuksessa ja laukaisussa. Ensin yritän saada kohteen tarkennuslinssiin ja kun saan tarkaksi, katson missä laukaisunappi on. Laukaisusormi on niin tunnoton, etten tunne namiskan sijaintia. Sitten taas tarkistetaan tarkennus ja kompositio uudelleen ja etsitään taas sitä laukaisunappia. Kyllähän siinä kädet ja polvet jo väsyvät.
Valkosipulit 2026
Viime vuonna oli sipulikärpänen ja tänä vuonna ei ollut mittään. Satoa menetettiin yli 90 %. Syksyllä panikoin ja laitoin kynnet maahan liian aikaisin. Marraskuussa tulikin sitten lämmintä ja märkää. Ilmeisesti suurin osa kynsistä mädäntyi. Tänä vuonna yritän pitää pään kylmänä, etten istuta liian lämpimänä aikana.
Taloudellista menetystä lisäsi, että haaskasin dokumentointiin yhden Polaroid SX-70 filmin. Tappion puolelle tämä taitaa muutenkin mennä. Valkosipulien kasvua on kuitenkin kiva seurata, voi siitä vähän maksaakin. Valkosipulikotivaraa sadon onnistuessa riittää monta kuukautta.
Makrokuvausalusta
Nykysäillä tuntuu, että aina tuulee – kovaa tai kohtalaisesti – varsinkin kun ottaa makron esiin tai kun on tarkoitus lähteä kevyesti pyöräilemään. Parempi taittaa kukka irti, mennä autotalliin ja laittaa se makrokuvausalustalle. Viilapenkkiin kiinni, eikä varmasti heilu. Kuntopyörää en ole hankkimassa tuulisia päiviä varten.
Alunperin tarkoitus oli kertoa siitä että, vaikka en olekaan kovin meritoitunut ruusunkasvattaja olen silti onnistunut pitämään hengissä tuon Tom-Tom ruusun kolme taimea. Uusia en uskalla laittaa, mutta vanhojakaan en poista. On tuohon penkkiin laitettu jo tarpeeksi rahaa ja vaivaa. Yläkerran ikkunasta katsottuna tuollaiset lamoavat ruusulajikkeet ovat mukavan näköisiä.
Kuvan perusteella en ole meritoitunut myöskään makrokuvauksen saralla, ei nuo terävyysalueet ole oikein hallussa.
Peony, hosta living in perfect harmony
Edelleen tuo kulkeminen pihan uilkopuolelle on hankalaa, niin pysytään sitten pihassa. Aivan kuin kasvit uskoisivat sanontaan Suomen lyhyestä kesästä. Niin kiire tuntuu kaikilla olevan kasvaa ja kukkia. Niin kiire, että ehdi kortta vahvistaa. Onneksi voi painaa pään kuunliljan syleilyyn.
Mustat tulppaanit
Piti olla mustia, mutta noissa on enemmän kuin häivähdys purppuraa. Varjo oli onneksi musta – ainakin mustahko.
Päärynätsunami
Sudokut on täytetty, niin olisi aikaa viettää hanamia. Kirsikka kukkii runsaasti, mutta kukat ovat niin korkealla, että ei nivelrikkoinen niska taivu ihailuasentoon.
Erittäin runsaasti kukkii myös päärynä. Onneksi tämä ei ole kansallisesti tunnettu kohde, ei tarvitse hätyytellä ruokarekkoja nurmikolta. Jos nuo kaikki kukat päätyvät hedelmiksi, niin pelkään pahoin, että puu tekee sen jälkeen harakirin. Sääkin voi äkisti muuttua, kylmetä ja hyydyttää kaikki tomuttajat, sen jälkeen se on sitten ippon. Jos päärynät pääsevät keruuvaiheeseen rastaiden, harakoiden ja pulujen jäljiltä niin vaikka olisin kuinka kamikazena paikalla, niin olen joko 1:25:45 tuntia liian aikaisessa ja saan kovia päärynöitä tai 1:34:78 tuntia myöhässä ja saan pehmeitä päärynöitä. No, ei niitä hillossa huomaa.
Pihalta löytyi tuollaisia pieniä narsisseja, jotka tuoksuivat kukkakaupan sijasta neilikalle. Tuoksu tuntui sopivalla tuulella parin metrin päähän. Nurmikolla konttaaminen ja makoilu narsisseja nuuskuttaen on leppoisaa tekemistä.
Eiväthän ne varsinaisesti löytyneet, itse olen ne joskus istuttanut. En vaan muista mitä minnekin olen laittanut ja mitä olen jakanut ja minne ne istuttanut. Saman lajikkeen sipulit olen pyrkinyt pitämään erillään.
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Perinteinen sinivuokkokuva jo vuodesta ties kuinka kaukaa. Joka vuosi ovat samannäköisiä. Pitää domentoida, ennen kuin haravointikiimassa tuhoan nekin, jotka huononäköisyystallomisesta säästyneet.
Taas koettiin, että ellei kameraa käytä, niin ei sillä kuvaamisesta tule yhtään mittään. Viime aikoina kun on pääasiasssa operoinut puhelimen kameralla, niin kamerakameran käyttö on taas unohtunut. Mistä sai tarkennuksen avun, miksi näyttö menee pimeäksi niin nopeasti, mistä sitä ISO-haarukointia taas säädettiin. Miksi tarkennus ei muutu, vaikka kierrän rengasta – ai se olikin aukon valinta jne…
Eikä kroppakaan enää oikein taivu makroasentoon.
Vaahteran iltahuuto
Yhtenä iltana pikkuiseen vaahteraan paistoi iltavalo niin kauniisti, että aattelin ottaa siitä kuvan huomenna. Yön aikana tullut sade irroitti siitä kaikki paitsi yhden lehden. Seuraavan päivän tuuli vei sen viimeisenkin.
Ei voi mitään. Ensi vuonna uudelleen jos aurinko nousee, eikä rusakko ehdi maistelemaan. Kärsivällisyyttä Eihän rusakko tätä syö. Se vain maistaa. Siksi aionkin laittaa tälle talvisuojauksen heti huomenna vai pitäiskö laittaa jo tänään.
Pihan vaahterat
Vaahterat alta ja päältä. Keltainen on vanha, tavallinen vaahtera.Ikäisekeen hyvässä kunnossa. Pienempi on tänä kesänä tullut tataarivaahtera. Punainen väri johtuu siitä, että se pidättää henkeään. Jännittää jo nyt selviääkö talvesta. Taitaa olla kolmas puu, jota tuolle paikalle yritetään.
Pihakuvia
Oli jäänyt jääkaappiin happanemaan paketti Polaroid B&W SX-70 filmiä. Pihalle sitä harkiten räpsimään – sentään 2,50 € per laaki.
Kuvissa on:
Japanin- tai kiinanangervo tuollaiset piippurassimaiset kukinnot. Löysin viime vuonna pihavalon juurelta, oli jotenkin unohtunut ja piiloutunut.
Talviomenapuu, jonka lajiketta en tarkastanut, mutta ellei omenoiden tiputtelu kohta lopu, niin siitä tulee perheomenapuu eli molemmille yksi omena.
Pensastomaatti, jossa on hyvinkin punaisia tummasti vihreitä ja ihan vaaleita hedelmiä. Tiukkaa tekee, että kaikki kypsyvät.
Kultapallo, joka on pihan rytöosastolla. Jostain se on sinne tullut.
Ruusu, joka on kai Ingrid Bergman tai Nina Weibul. Ei vaan suostu kuolemaan ja tänä vuonna teki valtavan kokoiset kukinnot. Paikka on huono, mutta siinä vaan sinnittelee.
