Posts Tagged: puutarha
Mustat tulppaanit
Piti olla mustia, mutta noissa on enemmän kuin häivähdys purppuraa. Varjo oli onneksi musta – ainakin mustahko.
Päärynätsunami
Sudokut on täytetty, niin olisi aikaa viettää hanamia. Kirsikka kukkii runsaasti, mutta kukat ovat niin korkealla, että ei nivelrikkoinen niska taivu ihailuasentoon.
Erittäin runsaasti kukkii myös päärynä. Onneksi tämä ei ole kansallisesti tunnettu kohde, ei tarvitse hätyytellä ruokarekkoja nurmikolta. Jos nuo kaikki kukat päätyvät hedelmiksi, niin pelkään pahoin, että puu tekee sen jälkeen harakirin. Sääkin voi äkisti muuttua, kylmetä ja hyydyttää kaikki tomuttajat, sen jälkeen se on sitten ippon. Jos päärynät pääsevät keruuvaiheeseen rastaiden, harakoiden ja pulujen jäljiltä niin vaikka olisin kuinka kamikazena paikalla, niin olen joko 1:25:45 tuntia liian aikaisessa ja saan kovia päärynöitä tai 1:34:78 tuntia myöhässä ja saan pehmeitä päärynöitä. No, ei niitä hillossa huomaa.
Pihalta löytyi tuollaisia pieniä narsisseja, jotka tuoksuivat kukkakaupan sijasta neilikalle. Tuoksu tuntui sopivalla tuulella parin metrin päähän. Nurmikolla konttaaminen ja makoilu narsisseja nuuskuttaen on leppoisaa tekemistä.
Eiväthän ne varsinaisesti löytyneet, itse olen ne joskus istuttanut. En vaan muista mitä minnekin olen laittanut ja mitä olen jakanut ja minne ne istuttanut. Saman lajikkeen sipulit olen pyrkinyt pitämään erillään.
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Perinteinen sinivuokkokuva jo vuodesta ties kuinka kaukaa. Joka vuosi ovat samannäköisiä. Pitää domentoida, ennen kuin haravointikiimassa tuhoan nekin, jotka huononäköisyystallomisesta säästyneet.
Taas koettiin, että ellei kameraa käytä, niin ei sillä kuvaamisesta tule yhtään mittään. Viime aikoina kun on pääasiasssa operoinut puhelimen kameralla, niin kamerakameran käyttö on taas unohtunut. Mistä sai tarkennuksen avun, miksi näyttö menee pimeäksi niin nopeasti, mistä sitä ISO-haarukointia taas säädettiin. Miksi tarkennus ei muutu, vaikka kierrän rengasta – ai se olikin aukon valinta jne…
Eikä kroppakaan enää oikein taivu makroasentoon.
Vaahteran iltahuuto
Yhtenä iltana pikkuiseen vaahteraan paistoi iltavalo niin kauniisti, että aattelin ottaa siitä kuvan huomenna. Yön aikana tullut sade irroitti siitä kaikki paitsi yhden lehden. Seuraavan päivän tuuli vei sen viimeisenkin.
Ei voi mitään. Ensi vuonna uudelleen jos aurinko nousee, eikä rusakko ehdi maistelemaan. Kärsivällisyyttä Eihän rusakko tätä syö. Se vain maistaa. Siksi aionkin laittaa tälle talvisuojauksen heti huomenna vai pitäiskö laittaa jo tänään.
Pihan vaahterat
Vaahterat alta ja päältä. Keltainen on vanha, tavallinen vaahtera.Ikäisekeen hyvässä kunnossa. Pienempi on tänä kesänä tullut tataarivaahtera. Punainen väri johtuu siitä, että se pidättää henkeään. Jännittää jo nyt selviääkö talvesta. Taitaa olla kolmas puu, jota tuolle paikalle yritetään.
Pihakuvia
Oli jäänyt jääkaappiin happanemaan paketti Polaroid B&W SX-70 filmiä. Pihalle sitä harkiten räpsimään – sentään 2,50 € per laaki.
Kuvissa on:
Japanin- tai kiinanangervo tuollaiset piippurassimaiset kukinnot. Löysin viime vuonna pihavalon juurelta, oli jotenkin unohtunut ja piiloutunut.
Talviomenapuu, jonka lajiketta en tarkastanut, mutta ellei omenoiden tiputtelu kohta lopu, niin siitä tulee perheomenapuu eli molemmille yksi omena.
Pensastomaatti, jossa on hyvinkin punaisia tummasti vihreitä ja ihan vaaleita hedelmiä. Tiukkaa tekee, että kaikki kypsyvät.
Kultapallo, joka on pihan rytöosastolla. Jostain se on sinne tullut.
Ruusu, joka on kai Ingrid Bergman tai Nina Weibul. Ei vaan suostu kuolemaan ja tänä vuonna teki valtavan kokoiset kukinnot. Paikka on huono, mutta siinä vaan sinnittelee.
Pihalöytöjä
Siinä samalla kun kuvailee voi etsiä sellaisia asentoja, joissa pakaralihas ja priformis venyvät ja selkä notkistuu. Sellaista moniajoa. Pihalta löytyi sievä hostan nuppu ja korallikeijunkukan viimeisiä hetkiä. Pitkään se kukkikin. Outo kasvi tämä jälkimmäinen. Yhtenä iltana kokeilin, eikä kameran automaattitarkennus meinannut millään ottaa siitä kiinni. Manuaali taasen on minulle hieman hankalaa jos tarkennuksen osumista indikoi punainen väri. Puhelin toimi paremmin. Muutenkin hankala kasvi, ei tarvitse paljon tuulta kun alkaa heilua.
Taaskin tuulee ja kotipihaan jään
Aina, joka ikinen päivä on näitä keskitason tuulivaroituksen luoteisia puuskia. Polkupyörälläkin piti jo nojata tuuleen, ettei kaadu tai ajaudu pientareelle.
Ennen tuuli tuli vain silloin kun kaivoi laukusta makro-objektiivin, tarkoituksella että makrokuvaisi. Kokeilin toimiiko myös toisinpäin. Tyyntyykö tuuli jos ottaa puhelimen, asettaa kuvausmoodiksi ”pitkä valotus” ja yrittää ottaa kuvan, jossa pionit epäselvinä heilahtelevat. No ei tyyntynyt. Eikä tarvinnut harmaasuodatinta.
Pihakuulumisia
Liikkuminen on ollut rajoitettua, niin kuvaaminenkin jää vähemmäksi, osaltaan fyysisistä, mutta myös henkisistä syistä. Ei sentään ulkonaliikkumis-, mutta melkein pihaltapoistumiskielto.
Mukava kun joskus onnistuu vahingossa luomaan silmää miellyttävän sommitelman. En kyllä pärjäis pihasuunnittelijana.
Keväästä kesään
Vähin on jäänyt valokuvauslaitteiden ulkoiluttaminen. Vaivojen ja sairauksien määrä ei ole vakio vaan niitä voi tulla koko aika lisää. Nyt on jalka niin kipeä, että olen melkeinpä pihan vankina. Pihasta löytyi sentään yksi vapaaehtoinen malli kuvattavaksi. Tämä pohjolan tytär oli oikein suotuisa ja sopuisa. Herkistellään tällä pinkillä kaunottarella kohti kesää ja toivotaan, että joku keksii jalkaan parannuksen, kunhan rohkenen sitä jollekin ensin esitellä.
