Latasin isältä perimääni Yashica-Mat 6X6 kameraan kesällä filmiä ja nyt marraskuussa sain sen kehitykseen. Filminä oli Neopan Acros 100II. Sarjanumeron perusteella kamera on vuodelta 1963. Tämä oli yllättävä tieto. Yashican antaa valmistusvuoden yhdellä merkillä. Numero kolme voi siis tässä tapuksessa tarkoittaa joko vuotta 1963 tai 1973. Mallin valmistus on loppunut virallisesti 1971, mutta sitä on ilmeisesti tehty epävirallisesti senkin jälkeen. Kameran objektiivin sarjanumerossa on kuitenkin vain kuusi merkkiä ja sen valovoima on 3.5, joka viittaisi aikaisempaan vuoteen. Iästä huolimatta valottaa edelleen ihan hyvin sinne päin. Valotusmittaria ei ole, joten mennään Sunny16 tai kameran äpillä.
Filmin kehitti ja kameralla skannasi Telefoto. Kuvien profiilina on Negative Lab Pro v2.3. En ole vielä hankkinut NLP:tä. Luulin, että NLP olisi älykkäämpi kuin aikaisemmin käyttämäni käyrien vääntäminen mustasta valkoiseksi ja vastasta mulkoiseksi. Tarkoitan sitä, että kuvien muokkaamisessa säätimet menevät väärinpäin ja blackin vääntely muuttaa highlightia. Maskia tehdessä Sky antaa useimmiten ilmoituksen, ettei löydy taivasta tai sitten löytyy vain pala. ”Ongelmaa” voi taklata tekemällä exportin TIFFiksi ja jatkaa muokkausta sen kanssa. Export DNG:ksi tekee samanlaisen DNG:n kuin originaali. Katsotaan kun saan joskus hommattu NLP:n miten se toimii. Voisihan sitä vaikka testiversiolla testailla. Vanhojen negojen skannaus on vielä vaiheessa. Vasta rakentelen skannausyksikköä.
Kuvat ovat Salosta, Halikonlahden ympäristöstä.




Taas oli tarve turvautua Helsingin tarjontaan kaupallisesti ja kulttuurillisesti. Olisihan sitä voinut netin kauttakin toimia, mutta säästin postikuluissa kun kävin itse.
Pelkästään HAMissa käynti olisi ollut näyttelykierros, jota ei moni kaupunki pystyisi yksin järjestämään. Kylläpä meikäläistä hemmotellaan kun ensin kesällä Voipaalassa ja nyt HAMissa on esillä Leena Luostarisen töitä. Kissat ja maisemat, voi että.

Yläkerran toisena näyttelynä Emma Talbot: Et ole keskipiste. Tämä oli liian iso pala kakkua. Seinät täynnä ja vähän ylikin silkille maalattuja luontokuvia. Etsiä, löytää ja ymmärtää vaatisi tämän kanssa enemmän aikaa. Missään tapauksessa tätä ei pidä jättää tyystin tutustumatta.

Alakerrassa Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula (1905 – 1956): Palava taivas. Markkula oli vieras nimi, Ala-Maunus oli Veturitallissa viis vuotta sitten. Esillä oli Ala-Maunuksen mielikuviteltujen mittavien maisemakuvien lisäksi sarja pienempiä tähän näyttelyyn tehtyjä töitä. Ala-Maunus käytti pohjana ja inspiraationa Markkulan töitä. Kuvat nimettiin samoin ja laitettiin esille vierekkäin. Mielenkiintoista.
Sitten lähdettiinkin HAMin lämmöstä arktiseen ilmanalaan taapertamaan kohti Sinebrychoffin taidemuseota. Esillä nuorten hollantilaisten kuvia Roomasta. Eivät aivan uusia, noin 1600-luvun puolivälistä. Monta asiaa nousee mieleen kun ajattelee näidenkin töiden ikää. Miten ne ovat säilyneet ja ajattelevatko nykytaiteilijat ja säveltäjät 400 vuoden päähän. Mozart oli vielä vanhempi ja samoilla työkaluilla tehdään edelleen töitä.

Sellainen retki tällä kertaa. Helsingin ostoksiin palataan joskus myöhemmin.