Aloitetaan hevosteemalla. Vuosia sitten luin dekkarin, jossa puhuttiin Lipizzanhevosista. Kirjassa kerrottiin, että ne eivät ole syntyessään valkoisia vaan muuttuvat valkoisiksi vanhetessaan. Sellainen ihme kun oli vuosia vaivannut niin pitihän ne nähdä. Niitähän löytyy Wienin espanjalaisesta ratsastuskoulusta. Onhan siellä toki muitakin hevosia turisteja kyydittämässä.

Hevosten jälkeen mennään Praterin huvipuistoon. Ihmisillä on pakonomainen tarve saada nuppi tai pakki sekaisin. Otetaan ensin tyynyn kokoinen hattara-annos ja lähdetään sitten kieppumaan. Puiston kuuluisimpaan nähtävyyteen eli maailmanpyörään minulla ei ole esittää mitään uutta. Kuvia löytyy netistä varmaan miljoona ennestään. Ellei halua matkustaa karjavaunussa voi toki ottaa yksityisvaunun kuohuviinillä ja muilla asiaan kuuluvilla tarjoiluilla.

Mitäpä muuta tuli nähtyä. Turisteja paimentavilla ryhmänjohtajilla on aivan liian pienet sateenvarjot, Wienissä oli elämää ennen digiaikaa,  hieno vanha julkisivu. Iltakuvana menköön öinen ratikkapysäkki.