Kaikenlaisen sähläyksen äiti ja isä
Vähän on tullut kuvattua lokakuussa. Muutama kotialbumikuva tämän lisäksi. Olisi toki hyvä kuvailla enemmän, niin voisi kameroiden toiminnot ja rutiinit jäädä selkäytimeen yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Aineenvaihduntani tuntuu olevan niin ripeää, että se menee selkäytimeen asti.
Toinen opittava kokonaisuus on, että puolisokean olisi parasta pysyä pois yökuvauksista. Taas kauheaa säätöä sen lisäksi, että 1. Jalustan jalkojen lukituksessa oli jotain ongelmaa, jonka vuoksi jalusta könötti ihan vinossa. 2. Vaikka panorointiruuvi oli lukittu kamera pyöri, koska keskiputken lukitus oli jäänyt löysälle. 3. En nähnyt vaivaa laittaa pikakiinnityslevyä kiinni objektiivin jalkaan, jonka vuoksi koko hässäkkä oli epätasapainossa, josta taas seurasi, että kohteen kohdistaminen oli hankalaa, koska kitkan tai kiristyksen löysääminen sai kameran niiaamaan samantien eteen eli alas. 4. Olin myös ilmeisesti käännellyt kameraa liian voimakkaasti, koska pikakiinnityslevy oli session aikana 45 asteen kulmassa kameran pohjalevyyn.
Vika voi olla minussa, mutta olen sitä mieltä, että Siruin kuula saa lähteä. Mistä se on mahtanut edes tunkeutua tähän talouteen.
Kaikesta huolimatta kuvasta tuli vähän sitä mitä halusinkin. Vuoden luontokuva 2027 jos löytyy sopiva sarja. Kuun vaihe 97 % vähenevä kuperakuu. Fujitsu XT4 Bleach Bypass.

Comments are Disabled