Posts Tagged: piha
Taaskin tuulee ja kotipihaan jään
Aina, joka ikinen päivä on näitä keskitason tuulivaroituksen luoteisia puuskia. Polkupyörälläkin piti jo nojata tuuleen, ettei kaadu tai ajaudu pientareelle.
Ennen tuuli tuli vain silloin kun kaivoi laukusta makro-objektiivin, tarkoituksella että makrokuvaisi. Kokeilin toimiiko myös toisinpäin. Tyyntyykö tuuli jos ottaa puhelimen, asettaa kuvausmoodiksi ”pitkä valotus” ja yrittää ottaa kuvan, jossa pionit epäselvinä heilahtelevat. No ei tyyntynyt. Eikä tarvinnut harmaasuodatinta.
Ruusun kierto
Ruusun on aika hiljalleen lopetella tuoksuttamista ja kukintaa, tiputtaa terälehdet ja alkaa tehdä kiulukoita.
Pihakuulumisia
Liikkuminen on ollut rajoitettua, niin kuvaaminenkin jää vähemmäksi, osaltaan fyysisistä, mutta myös henkisistä syistä. Ei sentään ulkonaliikkumis-, mutta melkein pihaltapoistumiskielto.
Mukava kun joskus onnistuu vahingossa luomaan silmää miellyttävän sommitelman. En kyllä pärjäis pihasuunnittelijana.
Keväästä kesään
Vähin on jäänyt valokuvauslaitteiden ulkoiluttaminen. Vaivojen ja sairauksien määrä ei ole vakio vaan niitä voi tulla koko aika lisää. Nyt on jalka niin kipeä, että olen melkeinpä pihan vankina. Pihasta löytyi sentään yksi vapaaehtoinen malli kuvattavaksi. Tämä pohjolan tytär oli oikein suotuisa ja sopuisa. Herkistellään tällä pinkillä kaunottarella kohti kesää ja toivotaan, että joku keksii jalkaan parannuksen, kunhan rohkenen sitä jollekin ensin esitellä.
Hosta sieboldiana
Olen kuullut, että jotkut leikkaavat kuunliljoista kukkavarret pois, koska kukat eivät ole niin nättejä. Minä jätän mm siksi, että on kiva seurata kun isot kimalaiset kömpivät kukan sisälle, nuolaisevat kerran, peruuttavat ja lentävät seuraavaan kukkaan. Pitäisivät peruuttaessa vielä sellaista piip, piip ääntä, niin olisi vielä mukavampaa.
Kuvassa kimalainen on valitettavasti just kukan sisällä, niin ei näy. Polaroid on vähän hidas hyönteiskuvauksiin.
Sadonkorjuu
Kylmän kevään vuoksi kasvuun lähtö viivästyi, sitten tuli kuivuus ja kuumuus. Lukumäärä täsmäsi siihen, mitä maahan laitettiin, pieniksi jäivät, mutta nättejä ovat.
Syksyllä taas uudet kynnet maahan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Pölyt pois kesäkamerasta
Hyllystä löytyy pari SX-70:stä niin oli aika pyyhkäistä niistä pölyjä pois – pitkästä aikaa. Ensimmäinen filmi oli mennyt vanhaksi viisi vuotta sitten, se ei todellakaan toiminut. Seuraavakin oli vanhaa ja pelitti miten kuten silloin tällöin. Kolmas oli kuranttia.
Pihaa dokumentoin kun en muuta keksinyt ja reviiri on nykyisin aika suppea. Usein tulee mieleen tsekkiläinen Josef Sudek – kannattaa tutustua. Oli invalidi ja loppuaikoina poistunut mihinkään.
Ei tämä Polaroid-kuvaaminen oli eläkeläisten harrastus. Laaki on 2,50 € ja lopputulos mitä sattuu tulemaan. En tosin ole vielä eläkkeellä, joten antaa palaa.
Valkosipulin sadonkorjuu
Kasvusto lähti keväällä hyvin alkuun. Sitten alkoikin se kuiva kausi. Varret alkoivat kuivua kastelusta huolimatta. Osa sipuleista meni yli ja alkoivat aueta jo maassa. Lajikkeita on neljä, pitää vain löytää vielä muistiinpanot, mikä on mitäkin.
Pioni
Ei ollut tämä pikkupioni sateenkestävä. Viikkoja kärsitään kuivuudesta ja sitten tulee peukalonpään kokoisia tippoja ja lehdet putoaa. No olisivat ne muutenkin kohta lähteneet.
Katsuran syksy
On se kaunis puu. Joka vuosi, koko ajan keväästä syksyyn. Istuta sinäkin oma katsurasi ja ihastu.
Tästä voisi joku katsuramyyjä ideoida Salon kansallispuun. Syksyllä lehdet tuoksuvat palaneelle sokerille. Samalle, miltä sokeritehdas tuoksui ennen vanhaan syyskuun lopusta käyntikauden loppuun.
