Einari Junttila taidemuseo
Tämä ei ollut museokorttikohde. Ei se mitään, budjetissa oli vitosen verran ylijäämää. Kohde on Einarin viimeisin kotipaikka Kittilän keskustassa ja oppaana toimii hänen tyttärensä Terttu. Olimme sillä hetkellä ainoat vieraat, joten opastus oli varsin syvällinen. Opastuksessa sivuttiin Einarin tuotantoakin, mutta paljon tuli juttua Einarin syntymästä tähän päivään. Suurin osa töistä oli akvarelleja. Joukossa oli muutama ”ihan hieno” työ, mutta tunnetuimmat työt riippuvat muilla seinillä.
Museossa oli esillä muutakin esineistöä. Liikuttavin oli asetelma missä oli, henkarissa pieni mekko ja paperinarussa roikkuva pahvinen lappu, jossa oli numero ja Tertun nimi. Tällaisia lappuja oli Ruotsiin lähetetyillä sotalapsilla. Nuorimmat eivät tiedä, kuinka paljon Suomessa vielä elää ihmisiä, jotka ovat sodan kokeneet. Rauhaa Terttu rukoili Suomelle, minä toivon kun en ole sillai uskovainen ihminen, mutta kukin tavallaan.
Särestöniemimuseo
Tuli kuin tulikin tälle lomalle pieni kulttuuriannos. En ollut etukäteen tarkastanut, että täältä löytyy tällainen museokorttikohde. Galleria, ateljee, vanha kotipaikka ja hallinnollinen rakennus. Galleriassa esillä reilu kymmenen alle kaksikymmentä työtä – ei siis pitäisi olla vaikeuksia keskittyä. Särestöniemi ei ole minulle ennestään tuttu näyttelyjen kautta. Nimi, väri- ja aihemaailma toki olivat tiedossa. Ympäristö oli hyvin rauhoittava. Ei jäänyt epäselväksi mistä aiheet tauluihin tulivat, eikä epäselväksi jää sekään, että Särestöniemen luontosuhde oli hyvin tiivis. Suosittelen lämpimästi käyntiä sekä valo- että muille kuvaajille ja aistimaan ilmassa leijuvan inspiraation. Pois ajaessa Särestöntiellä metsonaaras kulki tien varressa, pidin sitä Reidarin ilmestymisenä.
—
—
—
—
Kätkätunturin huiputus
Ensimmäisen kerran koskaan kapusin näin korkealle, muistaakseni – ainakaan Suomessa. En nyt tähän mitään dramaattista kiipeilykertomusta kehitä. Ylämäessä jalat kyllä kestää, mutta henki loppuu. Huipulla tuulee, siksi siellä ei kauaa viihdytä, kunhan kuvat tulee otettua. Otettu olin myös siitä, miten metsän pikkuväki oli huomioitu opasteissa.
—
—
—
—
—
Koekävely
Tänä vuonna on hiihtometrejä niin vähän alla, etten tohdi suksille lähteä. Kävelyjalat ovat olleet säännöllisesti käytössä, niiden kanssa kyllä pärjää.
Sinistä viivaa 10 kilometriä seurailin, kuvia näppäilin neljä. Ensimmäisessä on poliittinen piiloviesti, jonka saa kuvankäsittelyllä näkyviin. En päässyt vielä aivan erämaan vaikutuspiiriin.
—
—
—
Aito Levi
Aito, mutta ei original Levi. Tällaisena kai Levi tunnetaan, mutta Lappi on kaukana vaikka siellä ollaankin.
Matkalla pohjoiseen
Pitkästä aikaa jos koskaan tai edes silloinkaan olen lomamatkalla Suomessa. Perinteinen kevään museopläjäys jää väliin.
Pienellä järvellä viimeisillä jäillä
Vanhoja pilkkireikiä tutkailemalla näytti, että jäätä on ainakin 40 senttiä. Helteistä huolimatta jää kantoi vielä oikein mainiosti. Päällimmäinen kerros vähän rannassa yritti pelotella. Jäälle pysähtyessä kuuli kun lumi oikein kihisi ja sihisi auringon paisteessa. Luulen, että seuraavalla kerralla kuljen vain rantoja pitkin.
–
–
Hanko-päivä
Perinteinen kevään päiväselti Hangossa käynti. Ei muuta kuin rannalla kävelyä ja ihmettelyä, että tietävätköhänn hankolaiset kuinka hieno paikka tämä on.
–
–
–
–
–
–
Joutsen tulee – kevät ei
Joutsenet, innokkaina kuin turkulaiset Raision Verkkokaupan avajaisissa ovat palanneet suurelle järvelle. Pieni sulaa muistuttava läntti, missä pulikoidaan. Välillä käydään lentelemässä ja töräyttelemässä, että muutkin tietävät meidän tulleen. Lunta ja jäätä on vielä niin paljon, ettei pesän rakentamisen voi alkaa. Tontti on jo katsottu. Ilmeikäs lintu ja häikäisevä akrobaatti. Yhdellä jalalla jaksoi seistä kauemmin kuin minä jaksoin tarkkailla.
Pääsiäismunien aikaan
En ole vielä tottunut kesäajan valoisuuteen. Lumisena aikana kelloja voisi siirtää vaikka taaksepäin. Oli miten oli, niin keltasirkut voivat olla asiasta eri mieltä. Alkuvuonna niitä ei ollut missään. Sitten yhtäkkiä niitä roikkuu joka oksalla. Omalla pihallakin oli pari. Punatulkku on vielä kateissa, milloinhan se ilmestyy. En keltasirkkuha varsinaisesti hakenut, vaan sitä isoa munaa, jonka oli määrä nousta 19:53 ja oli tapansa mukaan ainakin vartin myöhässä. Heinäahteen mäki oli ilmeisesti raskas nousta.
