Syyshedelmät
Olipas kiva käydä pitkästä aikaa ulkona, valoisaan aikaan, kameran kanssa. Ottamassa lähikontaktia syysluontoon.
Maalaispoika kaupungissa
Maalainen lähti suurkaupunkiin tutustumaan näyttelytarjontaan.
Ensimmäinen kohde: Valokuvataiteen museo Alec Soth Gathered Leaves. Tämäpä oli erinomainen. Tällainen ei-niin Amerikan ystäväkin tunnistaa kuvista ensimmäisenä ihmisen. Vaikka näitä monessa kohtaa mainostetaankin road-trippinä Amerikan halki ja poikki. Tähän ei maalaustaiteella pysty. Valokuvalla on paikkansa. Hieno käydä katsomassa tällaisia oikeita valokuvia niin voi taas itse jatkaa kukkakuvien ja maisemien taltiointia kun tietää, että edes joku tekee jotain tärkeääkin. Tekniikasta sen verran, että hienoa jälkeä, mahtavaa. Ison koon filmi, hieno terävyysalueen hallinta, mahtavaa.
Toinen kohde: Helsinki Art Museum HAM Yayoi Kusama, In Infinity. Tästä ei tullut oikein mitään. Porukkaa ku pipoo. Pitää mennä toisen kerran jos mahdollista. Onhan tuo aika kauan esillä. Henkilökohtaisesti kiinnostava, koska tunnistan itsessäni tuollaisen pakkomielteisen näprääjän. Näyttelyn somistuksessa mielenkiintoinen yksityiskohta olivat nuo neliskanttiset sähkökalusteet.
Hevosholma
Painiojärvi. Tässä niemenpätkässä on jotain kuvauksellista jokaisena vuodenaikana.
Tammi
Juuri sai hän lehtensä ojennukseen ja nyt ne alkavat taas tippua. On ne kuitenkin mukavammat kuin ikivihreät muovilehdet.
Sulkasarjaa
En tiedä monesko osa, laskut ovat menneet jo sekaisin. Ei mitään käsitystä mikä lintu. Olisko pyy?
Länteen itään
En voi lakata ihmettelemästä – se nyt vaan on sellainen sanonta – sitä, miten taivas voi auringonlaskun aikaan olla idässä niin eri värinen kuin lännessä. Jatketaan ihmettelemistä.
Kuuta on kuvattava
Tuskin kestää näin hienot kelit täysikuuhun asti. Kuvataan nyt kun se näkyy.
Kuun lisäksi näkyy kamalan näköisiä pakkausjälkiä.
