Posts Tagged: maisemakuvat

Hiekkakuoppa

Ei enää jaksa eikä kykene kaikkien kaadettujen puiden ja hiekkakuoppien vuoksi stressata. Toki ne aikansa harmittaa, mutta kun ne eivät harmistelemalla vähene. Onhan tuossakin sitä paitsi maisemointi jo hyvin käynnissä.

Vanha koivu

Vielä tämä vanha tuttavuus jaksaa. Kaikki myötätuntoni ja sympatiani tälle. En vain ole koskaan ennen käynyt hänen korkeutensa juurella. Naavaa pukkaa, sieniä tulee ja yläpää harventunut – niin kuin meillä muillakin vanhoilla.

Kotiseutupyöräilyä

Taas oli hieno suunnitelma. On auringonkukkapelto rinteessä, kukat kukassa, taustalla sininen taivas.

Tuli se päivä, kun suunnitelma piti toteuttaa. Oli pelto, oli kukat kukassa, ei ollut taivasta, eikä se muutenkaan ollut sen näköinen kuin piti, kukatkin katsoivat eri suuntaan kuin piti. Oli kuitenkin suunnitelma

Kuva tuli eri paikasta kuin piti. Seudun kauneimpia maisemia ovat nuo jokivarren pellot ja notkot. Niissä riittää katseelle tilaa, toisin kuin metsässä.

Taivashaikailuja

Ihminen on luotu haaveilemaan lentämisestä, uskoisin. Lempipaikalla olen, kopteri 57 metriä korkeammalla. Ollaan taas siinä kohtaa vuotta, että hirviökärpäset ovat kuoriutuneet ja väijyvät puiden oksilla. Voisikin hönkiä 57 metrin korkeudessa ja kerätä sieniä ja puolukoita 57 metriä pitkillä käsillä. Eilenkin pelkkä, vain 20 kärpäsen nyppinen vaatteista ja hiuksista aiheutti epämiellyttävän psykologisen reaktion. Puremia en vielä saanut.

Paikka tosin houkuttelisi, jos vielä yhden auringonlaskukuvan kävisi ottamassa.

Varjo entisestään

Kuin varjo entisestään on tämä vanha metsä. Varjo kuitenkin on eli on sentään joku puu jätetty. Vaikka nämä ovat pieniä palstoja, niin ovat ne karun näköisiä.

Varjot pellossa

Kivan graafinen kuvio. Varjot kuvaavat sitä, miten sydämeni syke vaihtelee ja elämä on tasaista kuin pelto, mutta välillä tulee ojia, joissa kompastellaan ja väripilkkuja, joissa ruokitaan peuroja. Ei luonnistu taidepuhe minulta, huomaan. Siinä nyt vaan on varjoja ja peltoa, ilman suurempaa merkitystä. Näitä ei maan tasalta kuvata.

Mahdoton tehtävä

Kaikki alkoi jo kauan sitten. Saloon alettiin rakentaa uutta jätevoimalaa. Lenkkipolun varrella, eräänä päivänä huomasin, että metsän takana pilkotti nosturi. Sitten nousi savupiippu. Halusin kuvan, missä on etualan hakkuuaukio ja metsän takaa nousee jätevoimalan piippu. Eikä kun toteuttamaan. No eihän se onnistunut ei sellaista polttoväliä ollutkaan. Kun menin lähemmäs, menin samalla alemmas ja piippu hävisi näkyvistä. Olisi siis pitänyt mennä samalla korkeammalla. Onhan mulla drooni. Ne sen polttoväli taas on niin laaja, että pitäisi lentää laitoksen viereen. Visio ei siis toiminut. Jätetään tähän. (Paitsi DJI:lla on sekin versio, missä on pidempi putki, hmmm… Älkää hullua yllyttäkö.)

Suon päällä

Kaivoin pitkästä aikaa kopterin ja menin suolle. Vähän aikaa räpellettyä, muistin miten se laitetaan päälle.

Myöhemmin muistin, miten kuvia otetaan – kai. Kuvat olivat aluksia ihan plattuja. Aivan kuin jonkun likaisen suodattimen läpi kuvattuja. Aikansa kun niitä räpläsin, niin niistä tuli tällaisia. Jälkimmäinen voisi olla jostain meren tai järven pohjasta tai makrokuva kivestä. Hyvä niin, hyvä, ettei aukene kerralla.

Ihmettelemään jäin muuten tuota muotoa. Ovatkohan nuo jotain ojituksen jälkiä vai onko siellä aina ollut tuollainen mätäsrivi? Oja tuolla takana menee, mutta kartasta en osannut sijoittaa sitä oikeaan paikkaan. En tiedä, mutta mielenkiintoiselta näyttää. Suolla kävellessä tuota ei erota. Kyllä, todella mielenkiintoista. Pitää käydä uudelleen.

Olisin ottanut toisenkin akullisen kuvia, mutta alkoi ohjain piipittää. Siis voi helvetti, että menee hermo näiden vehkeiden kanssa. Eikö ne vain voisi toimia minulla ja hajota niillä, joilla on aikaa ja hermoja niiden kanssa näprätä.

Sininen hetki

Hetki vaaleanpunaisen hetken jälkeen, selän takana tapahtuikin jotain muuta. Onko tämä se sininen hetki? Kamera näki sen kyllä paljon sinisempänä kuin minä. Horisontin olen sijoittanut oikeaoppisesti keskelle kuvaa. Jos koko kuva-ala on pelkkää sinistä, niin mitä väliä sillä on mihin sen laittaa.

En ole tutkinut miten maalaustaiteessa sinistä hetkeä on kuvattu. Todennäköisesti mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän on sinistä. Hetken kestäessä nimensä mukaisesti vain hetken, niin miten sen edes ehtii maalata. Miten maalit pystyy sekoittamaan hämärässä kun värejä ei näe. Taas kerran voidaan olla tyytyväisiä, että on laitteita eli kameroita, joilla on kyky tallentaa maisema autenttisesti, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä, juuri siinä hetkessä kuin laukaisinta painetaan.

Ei sellaista säätä olekaan, ettei joskus paistaisi

Otsikko muunnelty eräästä haastattelussa, jossa veteraani sanoi, että ei sellaista sotaa olekaan, että kaikki kuolis. Ei siis aina voi sataa, eikä sadakaan, tänään ainakin Iilikenmäkeen paistoi.