En tiedä. Onhan tuo kummallista, että tammikuun puolivälissä lunta vain nimeksi. Lämpötila kuusi astetta plussalla. Aurinko sulattaa jäätä ja lunta kuin maaliskuu olisi. Toiset pitkät kalsarit voi jättää narikkaan.
Mitä jos seuraavaksi tulee pakkanen? Oraspeltoja tuolla ei juuri näy, taidetaan ottaa varmemman päälle ja kylvetään keväällä. Onko metsässä lunta? Miten mustikka talvehtii? Peurakanta varmaan lisääntyy tänä talvena reilusti.
En pidä tästä vaikka ei tarvitsekaan palella, pyöräily onnistuu suht koht mukavasti ja talon lämmittäminen on halvempaa.
On niin monta kertaa kuultu, että paras kamera on se mikä on mukana. Tänään oli kolme. Paras kamera on se mitä osaa käyttää. Tänään kännykkä voitti. Piti painaa vain yhtä nappia. Kotona sitten opettelin, miten XE-4:ssä ja Air2S:ssä käytetään valotuksen haarukointia.
Halikonlatte tarjoili tänään kirkasta. Pois oli se maitokahvinruskeaksi värjäytynyt lumi- ja jääkerros. Tuuli oli tyyntynyt alle 5000 desimetriin sekunnissa, joka teki olemisesta hyvinkin siedettävää ja pyöräilystä sujuvaa.
Yksi päivä olikin jo aurinkoista. Oli vaan niin kylmä, etten mennyt ulos. Onneksi palattiin takaisin tähän lämpimään, pilviseen moodiin. Ei haittaa vaikka tuulee 76 metriä sekunnissa. Pilvisistä päivistä huolimatta, päivä pitenee pilvien takana. Yht’äkkiä huomaat, että et ehtinytkään suojata alppiruusuja kun aurinko antaa palaa päivän pitkän.
Halikonlahti on ominaisvärissään. Jos olisin aktiivinen kuntalainen, tekisin kuntalaisaloitteen, jossa sen nimi muutettaisiin muotoon Halikonlatte.
Vihreä oli laaksoni on John Fordin ohjaama elokuva, joka perustuu Richard Llewellyn saman nimiseen romaaniin. Siinä vihreä laakso muuttui mustaksi hiilikaivoksista. Tämän vihreän laakson pitäisi tilastojen mukaan olla tällä hetkellä valkoinen. Sellainen yhteys niillä laaksoilla.
Alunperin oli tarkoitus ottaa dronella eeppinen joulukuinen maisemakuva. Pyöräilin kahdeksan kilometriä pakkasessa ja tuulessa poikki peltoaukeiden. Päästyäni perille, huomasin, että DJI Fly äppi ei toimi. Ei sitten lennätellä. Käyttöön varasuunnitelma eli X-E4 ja Fujinon Super EBC XF 35 m 1:2 WR ø43. Varpistin niin ylös kun paleltuneilla varpaillani kykenin, pipo oli lähes 185 sentissä. En siis aivan kyennyt 70 metriin, joka olisi varmaan ollut passeli kuvauskorkeus. Sain sentään jonkun kuvan. Takaisinkin piti pyöräillä ja kyllä vilutti.
Tässä kuussa Armas on heittänyt keikkaa jossain muualla kuin Salon seudulla. Ehti kuitenkin ainakin yhtenä päivänä pistäytymään.
Esteri (en tiedä sukunimeä) kävi edellisenä yönä, kuten kuvasta näkyy. Aika korkealla on vesi.
#sumu on viime aamuina trendannut. Sumussa on hyvä kuvata. Kaikki kuvat onnistuvat eikä kalustolla ole niin väliä.
Maisema ei ole marraskuusta muuttunut. Tammikuuta odotellessa.
Meinas tulla kiire, että sai marraskuussa kameran ulos.
Tällaistahan se marraskuu oli. Paitsi se kolmen päivän luminen aika. Ehkäpä joulukuu näyttää jo talvisemmalta.
En päässyt superkuuta kuvaamaan, mutta tuskin se kovin kauas oli yhden päivän aikana karannut. Tämä on day after supermoon. Pääsi vähän aikaisemmin sisälle kun nosti dronen 95 metriin.
Se on todettava, että Air2s:llä pitää astua jokunen kymmenen tuhatta askelta lähemmäksi jos haluaa kuukuvan. Maisemaa tuppaa tulemaan mukaan 22 millin laajiksella.
Kuva on Salosta. Vasemmalla Tupurin masto, siitä oikealla Korvenmäen jätteenkäsittelylaitos ja äärimmäisenä oikealla on kuu. Kuvaa Näytöltä tiiratessa, yllätyin, etten löytänyt tuolta horisontinleveydeltä kuin kaksi mastoa. Sellaisia hain, joissa oli valot päällä.
Aika runollista, sanajärjestyskin on virheellinen. Kukaan palvelumuotoilija ei ole varmaan vielä ymmärtäynt, että ei ihminen luonnossakaan tarvitse koko aika ja kaikkea. Mennä suon reunaan ja katsoa ainoaa tapahtumaa ja sekään ei tapahdu koko aikaa. Katsoa kun heinä heiluu tuulessa. Hypnoottista.
Jos Me Naiset tai joku muu Sanoman media julkaisisi testin ”Oletko kissa- vai koiraihminen”, niin tekisin testiä niin kauan, että saisin vastaukseksi: ”Onneksi olkoon, olet suoihminen”.