Posts Tagged: maisemakuvat
Metsän varjo
Tästä kuvasta tykkään. Vähän joutuu miettimään mitä siinä. Paitsi, että spoilasin sen tuolla otsikolla.
Pysähdy miettimään
Tänään (oikeastaan eilen) huomasin taas, että ei se takaa hyviä kuvia vaikka olisitkin kolme tuntia lempimaisemassasi. Pitäisi mennä pitkäkseen ja pohtia. Pitäisi, siinäpä se. Ainakin vähän rauhallisemmin, malttaa katsoa sitä etsintä tai ruutua. Eikä sellaista ihme räpsimistä. Pitäiskö ottaa taas jalusta käyttöön. Vai räpsiskö ja ottaisi ulkoilun kannalta. Isi, isi – en osaa päättää.
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
Railona aukeaa
Minkähänlainen ääni tulee vesi laskee, jää alkaa painua ja 20 senttinen jää napsahtaa. Varmaan napsahdus.
Kevään tuntua
Johtuuko ajankohdasta, säästä, varisparvista, aktiivisista tikoista vai ensimmäisestä harmaalokista joka varailee Selkävahalta kesäpaikkoja/pesäpaikkoja. Samapa tuo, mukava 2,5 tuntinen oli. (Somero, Painiojärvi)
Kohtaaminen
Menin päivää aikaisemmin pelipaikalle, koska kuitenkin olisi ollut pilvistä jos olisin odottanut vielä päivän. Tähtitieteen mittakaavassa ei olla niin turhan tarkkoja. Onhan se nyt aika lähellä jos on 600 miljoonan kilometrin päässä. Miljoona tai miljardi – sama se.
Muuten oli mukava tallustella puolikuun loisteessa, lähes tuulettomassa ja lämpökin plussan puolella. Jään päällä ei ollut juurikaan lunta eikä vettä senkään vertaa. Pitävä ja kevyt keli.
Tekotaiteilijan vapaus
Koska saan julkaista tällä sivustolla mitä haluan, niin mennään tekotaiteen puolelle. Tällaista ei intternetissä vielä ollutkaan.
Latokartanonkoski, Salo Perniö
Onkohan sellaista näköalapaikkaa, matkakohdetta tms. kuin suvanto. Paikka, missä veden virtaus on rauhoittunut, pauhu on hiljentynyt. Vai tuo ylävirta on näyttävä, vauhtia, voimaa ja vaarallisia tilanteita, silti suosikkipaikkani löytyy tuolta alavirrasta. Menee sinne polkukin, umpitie. Varmaan siellä käydään kääntämässä – ai ei täällä ollut mitään. Tuossa kosken melussa häiritsee, kun ei kuule mitään muuta. Ei taakse hiipiviä karhuja tai pythoneita tai lintuja. Tuntuu, että on itsekin kömpelö kun yksi aisti puuttuu.
Sain sentään koskikaran näköaistilla ja palokärjen sekä pyrstötiaisen kuulolla.
