Posts Tagged: maisemakuvat

Suokävelyllä

Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.

Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.

Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.

Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.

Railona aukeaa

Minkähänlainen ääni tulee vesi laskee, jää alkaa painua ja 20 senttinen jää napsahtaa. Varmaan napsahdus.

Kevään tuntua

Johtuuko ajankohdasta, säästä, varisparvista, aktiivisista tikoista vai ensimmäisestä harmaalokista joka varailee Selkävahalta kesäpaikkoja/pesäpaikkoja. Samapa tuo, mukava 2,5 tuntinen oli. (Somero, Painiojärvi)

Kohtaaminen

Menin päivää aikaisemmin pelipaikalle, koska kuitenkin olisi ollut pilvistä jos olisin odottanut vielä päivän. Tähtitieteen mittakaavassa ei olla niin turhan tarkkoja. Onhan se nyt aika lähellä jos on 600 miljoonan kilometrin päässä. Miljoona tai miljardi – sama se.

Muuten oli mukava tallustella puolikuun loisteessa, lähes tuulettomassa ja lämpökin plussan puolella. Jään päällä ei ollut juurikaan lunta eikä vettä senkään vertaa. Pitävä ja kevyt keli.

Tekotaiteilijan vapaus

Koska saan julkaista tällä sivustolla mitä haluan, niin mennään tekotaiteen puolelle. Tällaista ei intternetissä vielä ollutkaan.

Latokartanonkoski, Salo Perniö

Onkohan sellaista näköalapaikkaa, matkakohdetta tms. kuin suvanto. Paikka, missä veden virtaus on rauhoittunut, pauhu on hiljentynyt. Vai tuo ylävirta on näyttävä, vauhtia, voimaa ja vaarallisia tilanteita, silti suosikkipaikkani löytyy tuolta alavirrasta. Menee sinne polkukin, umpitie. Varmaan siellä käydään kääntämässä – ai ei täällä ollut mitään. Tuossa kosken melussa häiritsee, kun ei kuule mitään muuta. Ei taakse hiipiviä karhuja tai pythoneita tai lintuja. Tuntuu, että on itsekin kömpelö kun yksi aisti puuttuu.

Sain sentään koskikaran näköaistilla ja palokärjen sekä pyrstötiaisen kuulolla.

Talvista kuvaa

Mennä retkeilemään kolmeksi tunniksi ja ottaa kuva lumesta, kreisiä. Näitä kun myöhemmin katselee, saattaa muistaa, että olihan tammikuussa lunta. Kuvan metatiedoksi pitäisi tallentaa näinä ilmastomuutoksen aikoina myös lumen syvyys eli paksuus. Ei sitä tarvitse järven jäällä paljon olla, kun näyttää paljommalta kuin onkaan.

Aurinkoista päivää

Ainakin sääennusteen mukaan. Odottelen jo helmikuuta, että silloin repäistään pilviverho ja päästään kunnolla paistattelemaan.

Ollut aika sumuista viime aikoina

Kauniiksihan tuo kuura maiseman koristelee. Taitavasti sumu häivyttää maiseman ja poistaa rosot.

Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa

Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.