Aurinko laskee tälläkin vuosikymmenellä

Mikään ei ole siis muuttunut. Kameraa ei ollut mukana, mutta puhhelin oli. Tämä oli vuosikymmenen tähän asti komein auringonlasku. Olipa hienoa tulla työpaikan ovesta ulos ja nähdä taivas tuollaisena. Varsinkin kun on ikkunaton työhuone ja ainoana maisemana on kaksi vedosta Jorma Luhdan revontulikuvista.

Xiaomi selvisi oikein kivasti automaattiasetuksilla. En tosin tiedä mikä moodi oli päällä. Kamera sillan kaiteella on mukavuusalueeni ulkopuolella ja yritin vain saada kuvan otettua ja mennä pikaisesti kotiin. Imuri ja pölyrätti odottivat. (Xiaomi tekee muuten robotti-imureitakin.)

Väriläiskäys

Olikin pitkästä aikaa värifilmiä kamerassa. Väriä ja varjoja sitä se aurinko teettää.

Kaunis luonto

Rytökasa siellä ja toinen täällä ei himmennä tämän paikan rauhaa ja kauneutta. Rehellisesti sanottuna olen aika kyllästynyt niihin kaikkiin kauniisiin luontokuviin, joita eri medioissa julkaistaan. Luontopa ei olekaan enää niin kaunis kuin kuvista voisi luulla. Karkkipapereita ovat luontokuvat ja sisällä on joku salmiakkirahkapunssikonvehti kuorrutettuna 90 %:lla suklaalla.

Vuoden luontokuvat kilpailukin voisi tuoda esiin luonnon muuttumista ja niitä rumiakin juttuja. Vuonna 2019 palkituista Sudenpesä Toni Rasinkangas poikkesi linjasta.

Luonnon ihmeitä

Jotenkin ymmärrän, että lokakuussa voi kukkia valkovuokkoja tai joulukuussa ilmestyä pajunkissoja, mutta sitä en ymmärrä, miten joltain voi vahingossa unohtua metsään tuollainen roskakuorma. Maalaamatonta ja maalattua puuta, lasia, lastulevyä, tervapaperia, mineraali- ja lasivillaa, alumiinipaperia, muovimattoa – noin pikaisesti vilkaistuna. Pellit ja pressu oli ikään kuin lajiteltu tuohon viereen. Menee aika hiljaiseksi kun noita näkee. Mitä jos orava astuu naulaan, kuka korvaa, kuka antaa jäykkäkouristusrokotuksen.

Xiaomi MI9 SE yökuvaus

Matkallani kipuilin Olympuksen yökuvauksen kanssa. Olosuhde, jossa on sekä kirkkaita valopisteitä ja tummia alueita on vähän vaikea. Muistin, että minullapa onkin uusi kännykkä ja siinä yökuvaus ominaisuus. Yllätyin. Mistä se kaivaa tuon kaiken valon, eikä tarvittu jalustaa ja silti oli terävän näköistä kuvaa. Näköistä, kyllä – ainakin ruudulla. Merkonomin tarkkuudella tein kenttätestin.

Ensin kuva puhelimella Alster-järvestä. Ei mitään säätöjä, pienennetty toki tämän sivun formaattiin. Asia selviää kyllä.

No eihän maisema oikeasti tuollaiselta näyttänyt. Vääntelin vähän Lightroomin namikoita ja siitä tuli tällainen. Kohinaa en poistanut lainkaan ja ISO oli 8000+.

Olympuksella otettu kuva taas on vähän säätelyn jälkeen tällainen. Vastaa hyvin pitkälle oikeaa näkymää. ISO oli 1000 ja kohinaa poistin hieman.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa tilanne näyttää vielä aika tasaiselta. Entä kun mennään kuvaan tarkemmin. Otetaan 100 % palat alkuperäisistä. Ensin Xiaomi

ja sitten Olympus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä minkä algoritmin läpi Xiaomi kuvat käyttää, mutta tuon perusteella aion jatkossakin kantaa kameraa mukanani ja opetella käyttämään sitä paremmin.

Lomalle pakotettuna Hampurissa osa 2

Toisen päivän ohjelmassa oli museo- ja torikierros sekä haahuilua.

Pääkohteenä, muita väheksymättä oli Deichtorhallen, siellä Paolo Pellegrino.

Ripustuksesta kävi jo alusta ilmi, että sota on paskaa. Jotkut kirjoittavat ja kuvaavat sitä työkseen ja jatkuvasti, mutta silti niitä tulee koko aika uusia. Kesällä Tukholmassa kävin katsomassa samaa aihepiiriä kuvaavan James Nachtweyn näyttelyn. Siihen verrattuna tämä oli enemmän reportaasi kuin taidenäyttely. Mukana myös videota, vaikka et haluaisi katsoa pakolaisvyöryä, kuitenkin taustalta kuulet sen. Kaikkien ei tarvitse olla sotakuvaajia, mutta tällaisten näyttelyjen jälkeen miettii omaa kuvaamista. Se on merkityksellistä vain yhdelle ihmiselle. Ehkä tämä yksi ihminen tämän avulla vielä joskus saa aikaan jotain, jolla kuitenkin on suurempaa merkitystä. (Nachtwey on muuten Tallinnan Fotografiskassa, Suosittelen Ehdottomasti.)

Ja loppuun perinteiset paluukuvat.

Lomalle pakotettuna Hampurissa

Iski taas lomalle pakotus päälle. Ensimmäinen viikko meni muissa merkeissä ja toinen alkoi Hampurissa. Tämä oli neljäs kertani ko kaupungissa. Jotain magneettista siinä on. Tarkoitus oli tehdä museo- ja torikierros. Taidemuseoita riittää hyvin pariksi päiväksi ja koko paketti museopassilla vain 25 €. Keski-Euroopan joulutoreja ei ollut tullut ennen nähtyä – nyt on.

Sää oli harmaa – ei satanut – mutta ei paistanutkaan. Vaikka eipä se aurinko muutenkaan museoihin paista. Ensimmäisenä päivänä Kunsthallen. Laajat kokoelmat sitä sun tätä ja välillä jotain teemanäyttelyjä. Toisena kohteena Bucerius, jossa amerikkaa. Warholin töitä kiertää varmaan useimpia settejä koko aika ympäri maailmaa. Niitä on niin nähty. Norman Rockwellin työt jokainen tunnistaa, mutta alkuperäisiä näkee Euroopan museoissa harvemmin.

Torilla käytiin jo aikaisemmin päivällä. Valoisaan aikaan siellä on paremmin nähtävää, mutta hämärän aikaan enemmän nähtävää. Valokoristeet eivät valoisaan aikaan loista. Paljon oli porukkaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Siistiä, ei roskia eikä örveltäjiä. Kuvat ovat pääasiassa raatihuoneen perinteisimmältä joulutorilta.

Hampurissa minulla on kaksi pakollista. Rautatieaseman ympäristön raiteet ja junat sekä Alster-järven linnut.

Loppuun vielä perinteinen A view from the window. Yllättävän hyvä näkymä eBookers-huoneeksi.

Postikorttipäivä

Aurinkoinen ilmestyi ja kaikki ryntäs heti kuvaamaan.

Luontokuvaaja aktivoitui

Jäi syksyllä muutama neliö karpaloita poimimatta. Oli oikein punainen matto, mutta en kehdannut ottaa kun olivat vielä raakoja. Kävinpä katsomassa olivatko jollekin kelvanneet – eivät olleet. Paluumatkalla poikkesin Sahajärvellä katsomassa, olisiko koskikaroja. Ei ollut, mutta koski oli. Mukavasti oli pitkästä aikaa vettä purossa.

Valoisaa riittää

Ei tosin pitkää sillä systeemillä, että yhdeksältä herää, pari tuntia miettii ja sitten saa itsensä viimein liikkeelle. Hyvä , kun tuonkin verran.