Xiaomi MI9 SE yökuvaus

Matkallani kipuilin Olympuksen yökuvauksen kanssa. Olosuhde, jossa on sekä kirkkaita valopisteitä ja tummia alueita on vähän vaikea. Muistin, että minullapa onkin uusi kännykkä ja siinä yökuvaus ominaisuus. Yllätyin. Mistä se kaivaa tuon kaiken valon, eikä tarvittu jalustaa ja silti oli terävän näköistä kuvaa. Näköistä, kyllä – ainakin ruudulla. Merkonomin tarkkuudella tein kenttätestin.

Ensin kuva puhelimella Alster-järvestä. Ei mitään säätöjä, pienennetty toki tämän sivun formaattiin. Asia selviää kyllä.

No eihän maisema oikeasti tuollaiselta näyttänyt. Vääntelin vähän Lightroomin namikoita ja siitä tuli tällainen. Kohinaa en poistanut lainkaan ja ISO oli 8000+.

Olympuksella otettu kuva taas on vähän säätelyn jälkeen tällainen. Vastaa hyvin pitkälle oikeaa näkymää. ISO oli 1000 ja kohinaa poistin hieman.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa tilanne näyttää vielä aika tasaiselta. Entä kun mennään kuvaan tarkemmin. Otetaan 100 % palat alkuperäisistä. Ensin Xiaomi

ja sitten Olympus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä minkä algoritmin läpi Xiaomi kuvat käyttää, mutta tuon perusteella aion jatkossakin kantaa kameraa mukanani ja opetella käyttämään sitä paremmin.

Lomalle pakotettuna Hampurissa osa 2

Toisen päivän ohjelmassa oli museo- ja torikierros sekä haahuilua.

Pääkohteenä, muita väheksymättä oli Deichtorhallen, siellä Paolo Pellegrino.

Ripustuksesta kävi jo alusta ilmi, että sota on paskaa. Jotkut kirjoittavat ja kuvaavat sitä työkseen ja jatkuvasti, mutta silti niitä tulee koko aika uusia. Kesällä Tukholmassa kävin katsomassa samaa aihepiiriä kuvaavan James Nachtweyn näyttelyn. Siihen verrattuna tämä oli enemmän reportaasi kuin taidenäyttely. Mukana myös videota, vaikka et haluaisi katsoa pakolaisvyöryä, kuitenkin taustalta kuulet sen. Kaikkien ei tarvitse olla sotakuvaajia, mutta tällaisten näyttelyjen jälkeen miettii omaa kuvaamista. Se on merkityksellistä vain yhdelle ihmiselle. Ehkä tämä yksi ihminen tämän avulla vielä joskus saa aikaan jotain, jolla kuitenkin on suurempaa merkitystä. (Nachtwey on muuten Tallinnan Fotografiskassa, Suosittelen Ehdottomasti.)

Ja loppuun perinteiset paluukuvat.

Lomalle pakotettuna Hampurissa

Iski taas lomalle pakotus päälle. Ensimmäinen viikko meni muissa merkeissä ja toinen alkoi Hampurissa. Tämä oli neljäs kertani ko kaupungissa. Jotain magneettista siinä on. Tarkoitus oli tehdä museo- ja torikierros. Taidemuseoita riittää hyvin pariksi päiväksi ja koko paketti museopassilla vain 25 €. Keski-Euroopan joulutoreja ei ollut tullut ennen nähtyä – nyt on.

Sää oli harmaa – ei satanut – mutta ei paistanutkaan. Vaikka eipä se aurinko muutenkaan museoihin paista. Ensimmäisenä päivänä Kunsthallen. Laajat kokoelmat sitä sun tätä ja välillä jotain teemanäyttelyjä. Toisena kohteena Bucerius, jossa amerikkaa. Warholin töitä kiertää varmaan useimpia settejä koko aika ympäri maailmaa. Niitä on niin nähty. Norman Rockwellin työt jokainen tunnistaa, mutta alkuperäisiä näkee Euroopan museoissa harvemmin.

Torilla käytiin jo aikaisemmin päivällä. Valoisaan aikaan siellä on paremmin nähtävää, mutta hämärän aikaan enemmän nähtävää. Valokoristeet eivät valoisaan aikaan loista. Paljon oli porukkaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Siistiä, ei roskia eikä örveltäjiä. Kuvat ovat pääasiassa raatihuoneen perinteisimmältä joulutorilta.

Hampurissa minulla on kaksi pakollista. Rautatieaseman ympäristön raiteet ja junat sekä Alster-järven linnut.

Loppuun vielä perinteinen A view from the window. Yllättävän hyvä näkymä eBookers-huoneeksi.

Postikorttipäivä

Aurinkoinen ilmestyi ja kaikki ryntäs heti kuvaamaan.

Luontokuvaaja aktivoitui

Jäi syksyllä muutama neliö karpaloita poimimatta. Oli oikein punainen matto, mutta en kehdannut ottaa kun olivat vielä raakoja. Kävinpä katsomassa olivatko jollekin kelvanneet – eivät olleet. Paluumatkalla poikkesin Sahajärvellä katsomassa, olisiko koskikaroja. Ei ollut, mutta koski oli. Mukavasti oli pitkästä aikaa vettä purossa.

Valoisaa riittää

Ei tosin pitkää sillä systeemillä, että yhdeksältä herää, pari tuntia miettii ja sitten saa itsensä viimein liikkeelle. Hyvä , kun tuonkin verran.

Sillankävijät

Salossa on noin 50000 asukasta – ei uskoisi. Aika kauan joutuu odottamaan jopa sillalla, josta pääsee rautatieasemalle, että joku ilmestyisi. Saati, että tulisi kaksi ihmistä vastakkain, pyöräilijä, koiran taluttaja, hevonen tai että kaikkien valojen alla olisi joku. Se, että nuo kaksi ovat noin synkronissa oli ihmeellinen sattuma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joutsenlampi

Tähän ei kännykkä pysty – eikä meinaa pystyä Olympuskaan. Reppu täynnä kalustoa kannattaa siis jatkossakin pitää mukana. Sitä paitsi, minne laittaisin banaanit jos vain kännykkä taskussa retkeilisin.

Kalustopäivitys Xiaomi MI9 SE

Monipolvisten episodien jälkeen sain vihdoin käteeni uuden puhelimen. Haussa oli pieni, keskihintaluokkainen, jossa on hyvä kamera. Valintani oli Xiaomi Mi 9 Se. Kokkeillaan. Ihan yhtä hankala kuvata kuin muillakin kännyköillä, se ei ole ainakaan mihinkään muuttunut.

Molemmat kuvat sillä erittäin laajalla kulmalla – noin 2 mm. Ensimmäinen on helppo. Ei sen tuon tarkempi tarvitse ollakaan. Harmaa päivä, osa kohteista veden alla. Taivas on valottunut yllättävän hyvin. Pikkasen korjasin highlightteja. Toisessa kuvassa oli tutun oloista suhrua. Esimerkiksi noiden etualan näreiden neulaset. Ihan puuroa. Samanlaista kuin tulee kopterilla joissa olosuhteissa.

Lightroomissa kun vääntelee vipuja sinne ja tänne, niin kyllä näistä kuvia tulee. Netistä kun kattelee, niin kaikilla muilla käyttäjjillä tuntuu vaan aina olevan aurinko ON-asennossa.

Tästä lähtien mobiilikuvat ovat sitten tällä otettuja.

Kuva kuukaudessa

Aika on taas näköjään mennyt menojaan ja kuvaaminen jäänyt aika vähiin. On ollut muita projekteja ja ulkoiluhetketkin menneet hyödyllisten asioiden parissa. Tällä hetkellä on muutenkin vaihe, jossa kuvaamisesta ei ole tullut oikein mitään. Jos on tullutkin, niin kuvat ovat jääneet muistikortille. Vaikuttaa siltä, että tarvittaisiin joku tekninen ärsyke.

Kävelykierros (13 km) kaupungilla ja Halikonlahdella todisti taas tilanteen. Ei sieltä oikein mitään tarttunut. Roskien kuvaamisesta jos saisi inspistä, niin sitä riittäisi. Uskomatonta, mitä kaikkea tuonne luontoon heitetään. Jäisikin kahvimukeihin.

Nähdään taas viimeistään joulukuussa.