Auringonkukka ja aurinko

Hei kaverit, missä te ootte ja missä on aurinko. Netissä ja joka puolella kerrotaan, että aurinko seuraa auringonkukkaa. Empiirisen tutkimukseni mukaan – tänään – kaikki neljä katsoivat eri suuntiin.

Ensinnäkin, vain päivällä, yöllä aurinko on sammunut. Toiseksi, vain nuoret seuraavat aurinkoa. Vanhat jämähtävät paikalleen, niin kuin varmaan saattoi arvata. Sellaisia boomereita.

Salo, Halikonjoki

Siinä on pätkä. Loput tulee myöhemmin, jos tulee. Make Halikonjoki Great again.

Bongaa Otava

Otavan toiseksi viimeinen tähti on kaksoistähti. Muistan lukeneeni, että se oli ennen jonkinlainen näkötesti. Yksi ilta sitten katselin Otavaa ja totesin näköni huonontuneen, kunnes huomasin, että se olikin muisti joka huononi. Katsoin väärää tähteä. Kyllä se siellä on ja kuvasta voi tarkastaa. On kyllä sellaista piperrystä, että onnea vaan.

En aina oikein ymmärrä niitä tähtikuvien perään huokailijoita ja ihailijoita. Luonnossa kaikki on hienompaa. Vaikka tuota kuvaa tuijottaisi miten, ei siitä selviä taivaan syvyys, äärettömyys ja suuruus. Vaikka miten tuijottaisi ei näkyviin tule uusia tähtiä. Omaa pienuuttaankaan ei ymmärrä.

Objektiivin testausta

Testaus on parasta tehdä metsässä. Vaikka olis kuinka huono putki, niin ei haittaa kun pääsi kuitenkin metsään. Vähän näyttää puut kaatuvan, mutta laitetaan lisää Velviaa niin ei haittaa. Oikeasti ajatellen, niin enpä tiedä onko hyvä vai huono, Lightroomia sinne ja tänne, rajausta sieltä ja tuolta ja vähän oikaisua. Toisen kerran ajatellen, niin voisiko sitä sen verran keskittyä, että yrittäisi edes laittaa sen kameran oikeaan asentoon, että olisi suorassa ja katsoisi, että puut kaatuilevat niin kuin kuuluu. Kännykän kanssa kuvatessa sen on joskus huomannut ja koittanut asentoa muutella.

Testattava objekti oli Fujinon XF 16mm f2.8. Lopputulos: Pidän, en palauta.

Söderlångvik Amos Anderssonin kesäpaikka

Museokorttia on taas vingutettu. Tänä kesänä täällä jo toista kertaa. Ihan syystä. Todella viehättävä ja mielenkiintoinen paikka. Hienosti hoidettu, mielenkiintoinen historia, paljon katseltavaa. Kannattaa ihan ennakkoluulottomasti astua pihaan. Hiljaiseen aikaan kun pääsee rauhassa kiertämään, niin ihan kuin kotonaan olis. Tämä ei ole ihan tavallinen kotimuseo.

Alpo Jaakolan patsaspuisto

Tämä kohde sijaitsee Loimaalla. Mielenkiintoinen historia ja mielenkiintoista, millaiseksi tämä tulee ajan kanssa ja luonnon myötä muuttumaan.

Serlachius museo Gösta

Aika vakipaikka tämäkin. Ainakin kerran vuodessa tulee käytyä, vaikka onkin aika pitkän matkan päässä tästä katsoen. Saa tuolla ainakin hyvää ruokaa, ettei turhaan ole koskaan mennyt. Vielä kun pysähtyy Orivedellä mennessä pullalle, niin on herkkuretki tehty.

Näytttelyistä sanoisin, että Clare Woods, joka maalaa niin leveellä pensselillä, että kuva piti ottaa melkein pihan puolelta kun polttoväli oli niin pitkä. Valokuvia edusti Andy Freeberg. Näyttelyssä oli neljä osaa, joista yksi oli konsultit. Kuvassa seinällä. Kuvat olivat kovin taidokkaita. Tilanteet näyttivät spontaaneilta, mutta silti kaikki oli viimeisen päälle suoraa ja kunnossa. Ostin kirjan, niin pitää tutkia onko siinä tarkemmin. Yksi osa oli Vartijat. Kuvassa vasemmalla tulossa kohti. Kuvat olivat Pietarin ja Moskovan taidemuseoista. Taulujen vieressä oli mamma tuolin kanssa vahtimassa, ettei kukaan koske tai pölli. Hienoja nekin olivat, mutta taulut kiinnostivat niissä enemmän. Taulut ovat muuten sellaisia, että niitä ei taideta tulla vähään aikaan Euroopassa näkemään. Sinänsä sääli, mutta voin olla ilmankin.

Iltasuolla

Alkaa suo-otsikot käydä vähiin, suosittu aihe minulla. Ihminen on onnellisimmillaan suolla tai suon laidalla. Tämän totesi jo kauan sitten Lucius Annaeus Seneca teoksessaan De vita beata – Onnellisesta elämästä.

Olla luonnon rauhassa auringon laskiessa, syksy alkaa tuntua säässä, ensimmäiset hirvikärpäset, hanhien tööttäykset, kurkihässäkkä kröhisee, puolukat, juolukat, mustikat maistuvat. Vois sanoa, että la dolce vita.

Aiheeseen liittyvä kysymys

Jos ostaa uuden kameran niin, onko pakko kuvata ensin kaikki vanhat kohteet läpi, että tietää, ottaako se uusi kamera parempia kuvia? Jotenkin tuo koivu näyttää virkeämmältä kuin ennen.

Kotia kohti

Keula kohti kotia. Kierros kaupungilla, kahville Röstiin ja odottelemaan satamaan. Sellaista se on matkan teko, välillä mennään kauheasti ja sitten taas odotellaan.

Taas kerran totean, että mukava kaupunki. Täällä on se mitä tarvitsen, kompaktissa koossa. Ajankohta olisi voinut olla parempi. Näyttelyvaihdot sattuvat monesti elokuun loppuun ja tarjonta on siten hieman rajoittunut.

Enpä muistanut sitäkään, että kuinka paljon vaivaa näiden räpsyjen käsittelyssä on. Vähän vois kattoa mistä niitä kuvia räpsii.