Posts Tagged: maisemakuvat

Kopterointia

Päivitetäänpä kokemuksia Mavic Air dronesta. Edelleen ihan mukava lelu, pöristely sporttimodessa varsinkin. Valoa pitää olla ja valottaa oikealle. Kuvaaminen ei ole jokapäiväistä niin tämä unohtuu. Alivalottuneesta otoksesta ei kuvaa tehdä. Akkujen kesto on surkea. Puoli tuntia olisi kiva. Tänään oli akkukapasiteetista kulunut jo lähdössä kuudesosa. Kopteri ilmoitti, että nousu estetty, patteri liian kylmä ja varausta jäljellä reilu 40 %:a. Otin akun taskuun ja kyllä sillä myöhemmin yhden lenkin teki.

Ensimmäisessä kuvassa on valoa ja histogrammi oikean näköinen. Toisesta kuvan tekee nuo puiden varjot. Ne tekevät ylimääräisen hämäyksen kuvakulmaan. Viimeisessä aurinko oli pilvessä ja valon määrä tippui. Samalla sammui haapojen loisto. Lightroomissa joutui vähän ”säätämään”. Raakakuva oli siis ihan, ihan järkky ja kamala. Raakakuva ei salli säätämistä nupit kaakkoon tyylillä. Hyvä olisi jos valotuksen saisi jo kuvatessa kohdalleen.

Kahta en vaihda. Mavic Air ei ole näistä kumpikaan. Kuvakulmista en luovu, mutta kopterin vaihtaisin mielelläni parempaan. Mennään tällä ja harjoitellaan.

Tunnelajit

Tunneryöpsähdyksiä varmaan tälläkin järvellä herättäisi jos merimetsot jäisivät pidemmäksi aikaa. Taitavat olla lomailijoita, toivottavasti eivät tietustelijoita tai peräti tesantteja. Sen opin seuraamalla, että kun merimetso nousee varpailleen ja ojentaa vartaloa ei kannata olla sen takana. Sen töräytyksen voisi tehdä jonnekin muualle kun ravinteita järvessä on ihan omastakin takaa. Toki suljetttu kiertohan se on jos tuon järven kaloja käy syömässä. Toinen tunnelaji on tuo sinilevä. Se menee niin sanotusti ihon alle. Kolmas laji on vesijuoksu, jossa vesi juoksee ja itse jää paikalleen. Tuosta kivikosta pääsi äitienpäivänä kovalla tuulella soutamaan yli niin, että pohja vähän kolisi. Eikä sen olisi pitänyt kolista. Toisesta kivikuvan pienimiä kiviä en ole koskaan ennen nähnyt.

Pienemmästä kahlaajasta luulin jo löytäneeni jotain uutta. Onpas sitten surkean pieni ja siistin näköinen suokukko. Jalohaikarakin oli taas ilmaantunut, mutta en jaksanut enää lähteä jahtaamaan.

P9020018.jpg

P9020022.jpg

P9020065-Pano.jpg

P9020031.jpg

 

Usvaa ja auringonlaskua

Säästetään nettiä ja yhdistetään maisemakliseet samaan kuvaan. Eloveevnatyttö oli mennyt jo nukkumaan.

Kätkätunturin huiputus

Ensimmäisen kerran koskaan kapusin näin korkealle, muistaakseni – ainakaan Suomessa. En nyt tähän mitään dramaattista kiipeilykertomusta kehitä. Ylämäessä jalat kyllä kestää, mutta henki loppuu. Huipulla tuulee, siksi siellä ei kauaa viihdytä, kunhan kuvat tulee otettua. Otettu olin myös siitä, miten metsän pikkuväki oli huomioitu opasteissa.

P4230235.jpg

P4230237.jpg

P4230236.jpg

P4230225.jpg

P4230233.jpg

P4230256.jpg

Pääsiäismunien aikaan

En ole vielä tottunut kesäajan valoisuuteen. Lumisena aikana kelloja voisi siirtää vaikka taaksepäin. Oli miten oli, niin keltasirkut voivat olla asiasta eri mieltä. Alkuvuonna niitä ei ollut missään. Sitten yhtäkkiä niitä roikkuu joka oksalla. Omalla pihallakin oli pari. Punatulkku on vielä kateissa, milloinhan se ilmestyy. En keltasirkkuha varsinaisesti hakenut, vaan sitä isoa munaa, jonka oli määrä nousta 19:53 ja oli tapansa mukaan ainakin vartin myöhässä. Heinäahteen mäki oli ilmeisesti raskas nousta.

P3310156.jpg

P3310200.jpg

Aurinko paistaa, ei ole aikaa

Vihdoin alkaa jo tuntua keväältä. Kävellä ilta-auringon paisteessa järven jäällä. Kun ei haluaisi tulla pois eikä antaa aikaa muulle, silloin on ilmeisesti oikeassa paikassa.

P3290143.jpg

 

Tulikin talvi

Piti vielä käydä rantoja soutelemassa, mutta eikös kehveli tullut jäätä. Miten sen jigin nyt noin kauas saa vipattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hevosholma

Painiojärvi. Tässä niemenpätkässä on jotain kuvauksellista jokaisena vuodenaikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA