Posts in Category: Uncategorized

Villat

Kadehtien katselen joidenkin suo- ja tupasvillakuvia, joiden tunnelma on utuinen ja satumaisen salaperäinen. Ei onnistu eikä tule onnistumaan minulta. Pitäisi herätä aikaisin tai mennä myöhään nukkumaan ja se ei minulle käy. Kun olen vapaalla, nukun silloin kun nukuttaa. Jatkan siis kadehtimista ja mutkuttelua ja otan villakuvani kirkkaassa valossa. Yhtä Urpo Häyrisen suokuvaa katsoin, niin siinä oli noita palloja moninkertaisesti per neliö. Niiden vuoksi voisin jo harkita.

Järvimaisema

Koska maailma on globaali (J. Karjalainen) niin internetin mittakaavassa järvimaiseman kuvia ei varmasti ole niin paljon kuin auringonlaskukuvia. Ei näihin vielä kyllästy, niin kaunista.

Koivikko

Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.

Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.

Kirsikka kukkii

Oman pihan vakioaiheita. Muu kansa on jo unohtanut kirsikankukkahullutuksen, niin meidän pihalla vasta alkaa. Puut selvisivät leikkauksesta ja kaikki kukkivat kykyjensä mukaisesti. Kukkahulluksella tarkoitan sitä, että mitä ideaa on istuttaa kirsikkapuita vain kukkien vuoksi. Samalla vaivalla ne voisivat tuottaa myös hedelmiä. Kirsikoista saa tehtyä hilloa, joka sopii hyvin yhteen suklaakakun kanssa. No niin. Ei ole sitten minun vika jos yleisönosastoissa aletaan vaatia kaupunkeihin myös suklaakakkupuita.

No nämäkin varmaan sade runtelee, pölyttäjät häviävät kylmän vuoksi ja jos jotain jää niin räkätit syö loput. Yhtenä hyvänä vuotena jopa pulu oli niitä syömässä. Se ylitti jo minunkin ärsytyskynnyksen.

Joutsenkaula

Ei ole tarkoitus groteskilla tavalla herkutella toisten kuolemalla. Kuolinsyystä en tiedä, luonnollinen tai epäluonnollinen. Muistan lukeneeni ehkä Yrjö Kokon Laulujoutsenesta – en lähde sitä kuitenkaan nyt tähän hätään uudelleen lukemaan – että laulujoutsenten kaulasta tehtiin joskus pikkulapsille helistimiä. Sitäpä sitten miettimään.

Minimalismia

Juu, ei siellä lennä kenenkään teltta.

Kirjosieppo, naaras

Satakieltä yritin, mutta tämä tuli.

Käenkaali

Aih kun heittäydyn dramaattiseksi kun näen suuren kukkaesiintymän. Kaikki haluaisin tallentaa taideellisesti sopivalla teräväisyysalueella. En käsitä, miten jotkut – joiden nimi ei nyt tule mieleen – osaa ottaa niin hienoja kukkaiskuvia.

Paikka oli kyllä hieno.

Teijon kansallispuisto, Nenusta

Säätämisen sietämätön tuska ja vaiva. Meneehän tämä sellaisena instagramman kokoisena, mutta en kyllä seinälle laittaisi. Kuvasta kyllä huomaa, että kevät on edennyt, sehän kai tärkeintä on, että sanoma välittyy.

Veturitalli HCBERG

Ennen koronaa, kesällä 2019, WAMissa Turussa oli HCB:n laaja näyttely. Kun luin ensimmäisen kerran, että tätä on esillä myös Salossa, ensimmäinen ajatus oli, että plääh, vanhan toistoa.

Olikin niin, että Salon näyttely tuli jotenkin lähemmäs. Tila on mukavampi, valot oli hyvät, että työt pääsivät hyvin esiin. Oli myös uusia töitä. Nämä ovat mielenkiintoisia, niissä on salaisuus (tarkoittaa, että ei haluakaan miten ne on tehty). Kyllä nämä kannattaa valokuvaajankin käydä katsomassa. Ihan senkin takia, että nimikirjaimista tulee mieleen se ensimmäinen HCB,

Mikäli sattuupi kesällä käymään, niin samalla reissulla menee myös Wiurilan kesä 2022.