Posts in Category: Uncategorized
Kymeen kierros
Matka vei Kouvolaan ja eteenpäin. Ei nyt varsinaisesti kierros vaan sinne ja takaisin. Ensin Kouvolaan. Jätetään ne betonikolossivitsit tälläkin kertaa kertomatta. En ole vielä päässyt perille, mistä ne juontavat. Kulttuuri- ja kyläreissulla ollaan ja kaupunki otetaan sellaisena kuin se meille tarjotaan.
Kaupungin taidemuseossa oli lainassa teoksia Viipurin taiteenystävien kokoelmista. Kassalla eräs asiakas tuli katsomaan sitä näyttelyä, missä on niitä oikeita tauluja. Niitähän nämä olivat. Kesäisiä kuvia. Maisemat trendaa. Yläkerran kinossa oli Pink Twins, The Transient 2023. Jälleen yksi video, jonka jaksoin katsoa alusta loppuun. Hienosti tehty, väriä ja tapahtumia riitti ja hyvä musiikki.
Varmaan arviostani huomaa, että olen vain katsellut enkä tehnyt muistiinpanoja.
Siirrytään reklamaatio-osastolle. Isäni ei ollut lasimestari, lävitseni ei kulje valo. Täällä ja ainakin Turussa on tämä tauti. Tämäkin työ, hieno akvarelli (lapussa taisi kyllä lukea vesiväri) jota haluaisin katsoa lähempää, koska en sitä kaukaa näe, muuttuu sitä mustemmaksi, mitä lähemmäksi menen. Ymmärrän kyllä jotenkin, että ikkunattomassa matalassa tilassa on pimeää ja kun laittaa valoja, niin tulee varjoja. Eikö tosiaan ole muuta ratkaisua kuin laittaa spotteja. Oma kehu ei haiskahda yhtään kun sanon, että Salon taidemuseo Veturitallissa tämä on hanskattu paremmin – vaikka ei olekaan minun suunnittelema valaistus.
Arkkitehtuurikierros suoritettiin Alvar Aallon hengessä. Kuvassa Aallon suunnittelema kasarmialueen portti. Pylväät erottuvat hyvin, portit huonommin.
Kaupungilla huomio kiinnittyi eroon Salon ja Kouvolan välillä. Monessa tolpassa ja pömpelissä oli eläinten oikeuksiin liittyviä plakaatteja, graffiteissa oli poliittisia kannanottoja, kuten syö tofua ja Gaza sekä Free Palestine. Salossa en muista omalla kulkureitilläni nähneeni ainoatakaan vastaavaa, enkä loppujen tägejä ja muita maalauksia juuri muutenkaan. Pitääkö olla huolissaan?
Loppukevennyksenä painorajoitus. Melkoista kehorauhan rikkomista jos joku tulee huomauttelemaan, että herra on tainnut nauttia hieman liikaa, tällä kadulla on 5000 kilon painorajoitus. Saattaa olla, että tuolla rajoitetaan kokoontumisia. Jalkakäytävällä voi olla yhtä aikaa vappumarssilla 32 keskimääräistä naista ja miestä, miinus liput ja lipputangot.
(Nimimerkki ULeF oli näköjään käynyt täälläkin.)
Vihervarpunen
Ruokintapaikka on vasta nyt löytänyt asiakkaansa. Marraskuussa oli jonkin verran, mutta sen jälkeen tosi vähän meni sapuskaa. Huhtikuussa varsinkin vihervarpusia laumoittain, punatulkkupareja ja yksi järripeippo. Auringonkukkaa menee 1 – 1,5 litraa viikossa. Syötetään loput pois.
Vaisakon kevät
Valkovuokkoista on. Samoin kuraista, märkää ja liukasta. Alkaa olla polut jo niin kuluneita, että eivät kestä sateita Salon kokoisen kaupungin kävijämääriä. Kunnostamista lienee turha odottaa nykyisellä määrärahapolitiikalla. Täälläkin käy varmaan niin, että huonon paikan viereen tulee kiertopolku. Vaikka ei mitään pyöräilijöitä vastaan olekaan, niin onneksi niitä ei ole täällä näkynyt.
Pixelin käytöstä sen verran, että nyt on kätevä panoraamakuvaus, RAWit ovat aivan turhia ja 50MP:stä en osaa vielä oikein sanoa, muuta kuin, että onhan se tarkempi, mutta tarvitsenko sitä.
Aina vaan niitä lintuja
Luin Tiirasta Halikonlahden havaintoja ja lähdin poimimaan kypsät omenat eli hyödyntämään muiden haviksia. Löytyihän sieltä pikkulokki, räystäspääsky ja haarapääsky. Siinä paluukyytiä odotellessa yritin ottaa pikkulokkia lennosta. Eihän siitä tällä kokemuksella tullut juuri mitään. Kaukana oleva vielä jotenkin, mutta mitä lähemmäksi tuli, sitä suttaisemmaksi meni. Niinpä niin. Kotona muistin, että onhan mun kamerassa sellainenkin ominaisuus kuin sarjatuli. Kylläpä taas nolotti. Seurantaa sentään älysin käyttää ja zone-tarkennusta. Siispä uudelleen yrittämään kun kalenteri sallii.
Paikallaan olevat ja korkeintaan hiljalleen ohi lipuvat ovat varmempia tapauksia. Kello ei näy, mutta tukka on hyvin.
Sateen jälkeen
Tuntien sadekauden jälkeen on aika happihyppelylle. Linnutkin tuntuivat odottaneen taukoa ja kuin maasta olisi noussut, yhtäkkiä joka puolella lenteli västäräkkejä, kiuruja, pajusirkkuja ja muita visertäjiä. (Hieman otin vapauksia tuossa ”joka puolella”).
Kokeilin myös uutta puhelintani Google Pixel 9 Pro:ta. Tämä on otettu 5X telellä, kropattu kutakuinkin 1:1 kokoon. Formaatti 12M JPG, en kokeillut RAW:ta, enkä 50 MP:tä. Kyllähän tuosta tunnistaa ainakin viisi lintua. Lightroomilla rastaan silmä ja sen väri erottuu. Tässä 200 kt:n kuvassa ei niinkään. Kyllä tämä minulle toistaiseksi riittää ja ellei riitä niin voihan sitä parantaa ihmeellisillä Magic-työkaluilla. Niin kuin vaikka tämä retkeilijä on tehnyt.
Taulun geometriaa ihmettelin, mutta taitaa olla ennemmminkin routa- kuin linssivääristymä.
Sellaisen huomasin, että MACin kuvansiirtäjä osasi lukea tätä USB: kautta kun laittoi kuvansiirron päälle. Jatkan valitsemallani tiellä ja kierrätän ainakin yksittäiset kuvat Lightroom Mobilen kautta. Se on aika kätevää.
Vielä peurakevennys loppuun. Auringon lasku, maiseman laajennus ja peuran lisäys. On tämä aika pelleilyä.
Kruunuvuori Salo
Kruunuvuori on yksi Luonnonperintösäätiön Salossa olevista kohteista. Löytyy kartalta.
Tännehän ei ole mitään viitoituksia eikä opasteita. Kartta käteen ja päättelemään mistä sinne pääsisi. Päättelin, että lyhin matka pisteen A ja B välillä on suora viiva. Hyvä ajatus, mutta ei sitten toiminut kun oli aikansa pyörinyt paikallaan kallioita ja muita maastoesteitä vältellen. Toinen päätelmä oli, että pakko sinne on jostain polun mennä, koska siellä varmasti joku edes joskus käy. Löytyihän sellainen polkua muistuttava ura, joka johti kohteeseen päin. Puhelimelta ja auringosta suuntaa hakien pääsimme perille. Takaisin tulo meni vähän huonommin. Mäkinen, kumpuileva vieras maasto, missä kuljet sinne, tänne, tonne sekoitti sisäisen kompostin täysin. Polkua ei löytynytkään ja energia meni johonkin muuhun kuin järkevän poistumissuunnitelman tekemiseen. Puhelimen kartalta oli katsottu tienpätkä johon suunnataan. Valitettavasti kun näkökyky on mitä on ja puhelimen näyttö pieni, niin katsoin väärää tietä. Jokunen kilometri tuli ylimääräistä, paljon tuli opittua ja oma erinomaisuus sai jonkinlaisen kolauksen.
Seuraavalla kerralla paremmin. Ei kuitenkaan niin kuin kertausharjoituksissa. Laitettiin puuhun vessapaperin palasia, jotta kaikki löysivät yöllä vartiopaikalle ja takaisin teltalle.
Tyly tuijottaja
En ole ennen huomannut, että kottarainen on tuollainen tyly tuijottaja. Jäänyt sellainen sympaattinen kuva kuin he syksyisin parvessa iloisesti porukassa sirkuttelevat. Tosin, ei tule nyt mieleen yhtään hymyilevää lintua. Jos nyt ylipäätään lähdetään jotain ihmisen inhimillistä piirrettä hakemaan.
Se kiinnostaisi, että miten tuo lintu tuossa reiässä roikkuu. Varmaan aika raskasta päivystää, milloin ukko tai Wolt-lintu tulee paikalle. Miksi se ylipäätään tuossa on? Voisko nyt jo olla poikaset?
Halikonlahti II-allas
Pari päivää sitten oli tyyntä. Tähän voidaan palata kun alkaa taas puhaltaa niin, että olo on kuin olisi jääpaloja syönyt. Maaliskuun viimeinen päivä, outoa.
Lenkkiseuraa
Ei ole lenkillä niin kiire, ettei voisi pysähtyä muiden kanssa seurustelemaan. Viitasammakko taitaapi olla 33 %:n todennäköisyydellä. Suomessa elää luontaisesti kolme sammakkolajia. Sammakko eli ruskosammakko, rupikonna ja viitasammakko. Vihersammakot eivät käsittääkseni kuulu luontaiseen lajistoon. Ei voi arvaus mennä pahasti pieleen, kolmannella kerralla varmasti oikein.
Siitä se ajatus sitten lähti
Ajatteli varmaan Thor Heyerdahl kun näki kaislarannan ja raknesi kaislaveneen. Ei vaan, balsasta teki. Katri-Helena kyllä teki kappaleen katson autiota kaislarantaa, mutta sitä ei levytetty.
Viime vuonna tein hyönteishotellin ja näiltäkin rannoilta hain korsia. Ei näiden löytämistä hyväkuntoisina ihan itsestään selvänä asiana kannata pitää kun kesätästä alkaa ja etenee.
