Posts in Category: Uncategorized
Suolla
Lunta ei ole suon ja metsän reunoilla, jos sielläkään. Isommat lammikot ovat jäätyneet, kestävät kävellä, mutta tosi liukkaita. Jotkut mättää kantavat, jotkut eivät, ojien kanssa pitää tarkkana. Vettä on tullut aika paljon ja virtausta riittää.
Valkotasapainon kanssa on säätämistä. Tuolta siellä muistaakseni näytti.
Kompassissa itä
Kulttuurivuosi 2023 on avattu – viuh ja pum. Koska Amokseen ei maalaiset kerkiä viikonloppuna, niin mennään sitten muualle.
Sinebrychoffin taidemuseossa oli japanilaisia puupiirroksia. Tämä oli pakko nähdä, koska näitä ulkoilutetaan vain 30 vuoden välein, enkä usko että toista kertaa pääsen näitä katsomaan. Aika moni muu on ajatellut samoin. Porukkaa oli minun näkökulmasta epämiellyttävän paljon.
Hienoja töitä, järjettömän hienoa viivaa ja värejä ja tekniikkaa. Vaikka nuo kankaiden laskokset. (Chobunsai Eishi: Geisha)
Toisena kohteena Kiasma ja siellä Kompassissa pohjoinen. Wihurin kokoelmasta pohjoisen töitä. No, menihän tuo, mutta olis siellä varmaan ollut jotain vielä pohjoisempaakin.
Marja Helanderin videoista tykkään. Ne ovat viihdyttävän hauskoja ja ymmärrettäviä.
Ensimmäisen kerran sain kuviin noin rankat viirut. Ne eivät siis kuulu teoksiin. Mikähän on mahtanut muuttua?
Salon tori
Seison niillä sijoilla, missä valtakunnan superjulkkikset ovat laulaneet, seisoneet ja hyppineet kymmeninä kesien torstaina. Vaikea kuvitella, että tuossa edessä on puolen vuoden päästä torstaina noin puoli miljardia ihmistä laahustamassa kesäfiiliksissä. Susikoira Roi ei mahdu silloin mukaan.
Uuden vuoden lupaukset
Lupaan, että tänä vuonna otan joka kuukausi kuukauden parhaan valokuvan.
En lopeta siitä valittamista, että talvi on kylmä, yö on pimeä ja kuvat näyttävät hyviltä vielä siinä vaiheessa kun niitä ei ole ladannut someen tai nettiin tai jonnekin. Miksi ei vieläkään ole keksitty vaikka edes 23″:n kännykkää, mistä kuvat näyttäisivät paljon paremmilta.
Kuvassa on Salosta punaisten lyhtyjen alueelta.
Edes toisenkin kerran joulukuussa
En vaan kertakaikkiaan saa talvesta otetta. Ellei ole kosteaa ja kova tuuli, niin on kova pakkanen. No – kova ja kova – -12 alkaa olla liikaa. Oli miten oli, niin kivat värit ja valot oli Halikonlahdella. Sinne sentään uskalsin kun auto oli alle kilometrin päässä. Tarkimmat pikselinpiippaajat varmaan ihmettelevät miten tuo merkkitaulu on valaistu takaa, vaikka valo tulee edestä. (Tähän asti olen ollut oikein tyytyväinen Fujin jälkeen. Kroppia on annettu sen verran, että saa kuvasuhteen 4:3:ksi. Objektiivina eli linssinä oli Fujinon 50 mm/f2.0 eli 50 mm Fujicron.)
Talven iloja
Ainakin se, että ihmisiä on vähemmän liikkeellä. Ei ole ruuhkaa. Kaksi tuli vastaan ja yksi lähti just parkkipaikalta kun tulin. Meinasin jo kääntyä takaisin.
Kuva on Vaisakon luonnonsuojelualueelta.
Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa
Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.
Dandeborg
Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.
Parasta talvessa
Paras hetki talvessa on, kun menee lumisateessa metsään ja kun tulee se hetki, jolloin ainoa ääni, jonka aistit on kohina pääsi sisällä.
