Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.

Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.

Paras hetki talvessa on, kun menee lumisateessa metsään ja kun tulee se hetki, jolloin ainoa ääni, jonka aistit on kohina pääsi sisällä.

Näyttää can-can tanssijalta, jolta kengät ovat juuttuneet hameen sisään. Jaa ei vai?
Onkohan järvi notkolla tuosta kohtaa, luulin että se olis passissa – se kai on idea vatupassissakin.

Tiedä sitten, että mikä oli ajatus, mutta tällainen tästä tuli. Huomio kiinnittyy siihen, mitä ei näy. Valosaaste. Kuuta ei lasketa.

Kuvassa, niin kuin näkyy. Edellisenä iltana oli saanut vielä kuun tuonne taustalle. Ajattelin, että ei se ole päivästä kiinni, mutta niinpä vain olikin. Eipä mennytkään samaa rataa seuraavana iltana.

Paras isänpäivä tänä vuonna ikinä. Mikäs siinä katsellessa, auringon paistaessa, käkkärää koivua, suomaisemassa, vasten pilviharsoa.

Vai takiainen? Ajattelin, että kuva on vähän sekava, mutta ei se haittaa kun takiainen on sellainen tarttuja ja niitä saa nyppiä sieltä ja täältä. Nythän vasta minulle selvisikin, että ohdake ei olekaan takiainen eikä takiainen ohdake. Ohdake ei sitten vissiin tartukaan, niin kuin takiainen. Voi helvata kun meni tämäkin sekavaksi.

Ajatus oli jotain muuta, mutta tähän päädyin. Kuu toi mukavasti valoa pilvikasan takaa. Näissä taivas/pilvikuvissa on ihan sattumaa mitä niihin tulee. Kuka näkee susia, hirviöitä, kissanpentuja, kasvoja, autoja, mobiililaajakaistareitittimiä ja mitä hyvänsä – kuka mitäkin.

