Posts in Category: Uncategorized
Ihanko road trippi menossa
Kolmas päivä tässä kaupungissa. Reitti oli Telliskiveen Fotografiskaan, Koplin kautta Noblessneriin ja takaisin Viru-keskuksen liepeille.
Fotografiskassa kolme näyttelyä, joista nostan Frank Ockenfels 3:n Introspection. Syntynyt 1960, niin ei ole niitä ihan kaikkein vanhimpia staroja kuvannut. Ei siis tule Marilyn tässä näyttelyssä vastaan. Töitä oli paljon, paljon, paljon. Erilaisia kollaaseja ja piirroksia yksittäisten potrettien lisäksi. Peilataanpa tätä eiliseen Kumussa olleeseen tunnistustehtävään. Hmm, tunnistetaanko 80 vuoden kuluttua kaikki tuosta 455 kuvan matriisista. (454, koska Bill Murray oli kahdesti.) Entä jos täälläkin olisi ollut Post-It lappuja varten seinä? Muuten tuollainen muistiseinä on hyvin aktivoiva. Ihmiset ovat sen edessä ja kaivelevat lähimuististaan naamoille nimiä. Olihan siellä Clint ja Brucekin. Suosikkini kaikista kuvista oli John Lee Hookerin kuva. Löytyy myös Googgelilla jos haluaa tarkemmin katsoa. Hatun lierin varjo ja silmä, hieno. Se on Boom Boom soimaan ja menoks sanos Annie Lennox, jota ei täällä kyllä ollut.
(Oli ne muutkin ihan hyviä, eivät vain minun tyyliä. Toisessa oli kukkia somisteena ja paikka haisi kuin komposti. Siinä, joka ei haissut oli hienot tapetit seinillä.)
Fotografiskan vieressä on Juhan Kuusi Dokfoto keskus. Menen tänne aina Fotografiskan jälkeen. Jää varmasti hyvä mieli kun täällä on aina ollut ihan oikeita valokuvia.
Tuota vaatekaupan kuvaa pitää avata sen verran, että ilmeisesti tuossa vasemmalla on viimeisin uimapukumuoti ja oikealla arkivaatteet. Uimisesta päästäänkin kuivin jaloin aasinsiltaa pitkin ruusukuvaan. Kalatorin tienoilla, toisella puolen kanavaa – sinne Patareihin johtavalla polulla – oli vielä kolme vuotta sitten kiva ranta. Oli niin hauskan näköistä kun porukka ajoi katumaasturilla rantaan, nousi kylpytakkisillaan, läpsyt jalassa autosta ja lähtivät iltauinnille. Nyt siihen on tullut kerrostaloja, mutta uimamahdollisuus on jätetty. Autolla ei tosin pääse rantaan asti.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Matkan päällä jo toista päivää
Toisena päivänä pääsi jo vähän kuvien ottamisen rytmiin. Kadriorg piti käydä tarkistamassa, puisto, ruusutarha, japanilainen puutarha. Siellä ne olivat, yhtä viehättävinä kuin ennenkin.
Kumussa on aina jotain katsottavaa. Perusnäyttelynkin kiertää moneen kertaan kyllästymättä. Projektitilassa oli mielenkiintoinen tunnistustehtävä. Vähän yli sata valokuvaa, joista halutaan lisätietoja. Kuvat olivat huoneessa plekseissä ja Post-It lapuilla sai kertoa tietonsa. Kaikenlaisia heippalappuja seinillä oli, en tiedä olikohan se kuitenkaan tarkoitus. Ideana hieno ja mielenkiintoinen. Mietipä jos seinille ei tulisikaan yhtään lappua tai sinne tulisi tunnistus kaikista kuvista. Kumu ei paikkana ole ehkä tälle projektille paras. Ketään en tunnistanut ja yhden nimeä en muistanut.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Pitkästä aikaa matkan päällä
Kaksi vuotta sitten viimeksi käynyt Tallinnassa. Sen verran on koronavarovaisuus vaikuttanut. Nyt rohjettiin matkaan lähteä. Ei muuta kuin nokka kohti vanhaa tuttua. Ensimmäisenä päivänä vähän ujosti kuvailtu.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Visit Kouvola
Taas Kouvolassa. Ne ketkä Kouvolaa mollaavat eivät tiedä paljosta mitään. Kouvolassa on näinkin hieno paikka, jota ei edes minun kuvankäsittelytaidoilla saa pilattua.
Puolakankoski, ei roskia, ehjät paikat. Olishan tuolla kiva ihan vaan istuskella pidempikin tovi.
Revontulia keskellä kesää
Tänä vuonna revontulikausi alkoi jo elokuussa. Sopii toki minulle, mukavan lämmintä. Kohteena revontulet ovat aika suosittu ja netti täynnä mitä ihmeellisimpiä OMG kuvia. Ymmärrän kyllä, ovathan ne aika vaikuttava näky varsinkin jos tänne etelään sattuu osumaan.
Revontuli- ja linnunratakuvien kohdalla käytetään kyllä aikamoisia taiteilijan vapauksia. En tosin ole tähtitieteilijä tai astrologi ensinkään, niin en osaa arvioida onko niillä jotain tieteellisen dokumentin arvoa.
Kävinpä minäkin testaamassa uutta hankintaa ja miten se sopii taivaan kuvaukseen. Tiesin, että aktiivisuutta taivaalla on, joten jotain osasin odottaa.
Alla on kaksi kuvaa. Ensimmäinen suunnilleen sellaisena kuin silmä sen näki ja jälkimmäinen kun kuva on saanut pienen käsittelyn. Olosuhteista pitää todeta, että valosaastetta oli ja kuu vielä lisänä.
Sellainen tapaus tällä kertaa. Luonnossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä intternetissä varsinkaan.
Viljapelto
Ellei joku ole nähnyt viljapeltoa läheltä, niin otin malliksi kuvan. Ei vaan. Tämä kuvaa sitä, miltä voisi tuntua olla yksin vieraassa porukassa. Tuskin tuo saunio puhuu sanaakaan vehnää.
Puintiaika
Alkaa olla vilja kypsää. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa taas ymmärtää kuinka paljon meillä päin on viljapeltoja. Silloin kun ne ovat vihreitä, niin ne ovat vain peltoja. On täällä enemmänkin, mutta otin tuo joen tuohon väliin, niin ei ole niin tylsän näköinen.
Turun taidetarjonta
Museokierros suuntautui tällä kertaa Turkuun. WAMiin eli Wäinö Aaltoselle ja Ars Novaan. Taidemuseossakin oltiin, mutta ei siitä enempää – tuli sellainen Deja Vuu.
WAMissa Antti Laitinen. Valokuvausmielessä näistä ei ole juuri apua. Yksi Antti Laitisen työ voisi tosin sopia himoharrastajille kameran tarkennuksen testaamiseen. Toimiiko risukossa vai ei. Mulla toimi, kännykkä toimii aina.
Monia Laitisen töitä katselleena tule mieleen absurdius hyvällä ei järjettömyys pahalla. Valtava työmäärä ja tekeminen, esim siinä Aari metsästä työssä. Nää on hienoja. Näyttelytekstissä oleva maininta: ”Tärkeintä on tavoitteen eteen tehtävä työ, ei lopputulos. Eihän sitä tiedä mitä tulee, ennen kuin on tehnyt.
Ars Novassa Kustaa Saksi. Just kun olen saanut pyyhittyä hien otsalta Antti Laitisen uurastuksen jälkeen, tulee eteen Saksin kuvakudoksia. Ensimmäinen ajatus on, että voi hemmetti, eihän noita vaan ole tehty käsin. En tutustunut etukäteen aiheeseen, siksi hämmästyin. Alaa tuntemattomana ei voi taas kuin ihmetellä. Kaikki ne kerrokset, värit, materiaalit ja kuviot. Miten noita tehdään, ajetaanko testejä ja tietääkö sen heti mitä tulee. Vaikka meidän kelim-matot ovat värikkäitä ja niihin voi kuvitella tarinaa, niin ottaisin kyllä tällaisenkin.
Pahainen notko
Pahainen sillä, että siitä on kauhea ajaa pyörällä ja sillä, että se on niin viehättävä paikka, mutta koskaan en saa siitä sellaista kuvaa kuin haluan. Paikkana kaunis, niin kuin moni muukin jokinotkon painanne ympäri salonseutua. Taikaa ei murrettu vieläkään. Siinä on myös yksi kukkula, jonka päälle haluaisin siniselle taivaalle valkoisen kumpupilven. Ei onnistu sekään.
Finnish landscape, view to the lake
Kirjoitin englanniksi, koska kaikki suomalaiset tietävät mitä tämä esittää. Google antaa 134000 tulosta järvimaisema hakusanalle. Lähteestä (heh) riippuen järviä enemmän kuin kuvia, niin mitkähän järvet on vielä kuvaamatta. No, ehkä Google ei vielä tiedä kaikkea. Tämä on kuitenkin kuvattu eli tänne ei kannata enää rynnätä. Kyllä vesi on aina vesi, vaikka ranta olisikin vain kivenheiton päässä.
