Viimeinen osa, sillisalaattia.

Jee, taas uusi tarkastelukulma holokaustin muistomerkkiin. Paasien päälle oli aseteltu valkoisia ruusuja. Olinko ainoa kuvaaja? Olin ellei niitä pariakymmentä muuta lasketa.

Jos olisin myös junahullu, niin siihen riittäisi materiaalia. Hienoja asemia, mielenkiintoisia ratarakennelmia ja värikkäitä junia riittää.

Berliini on tältä erää käyty, loput kuvat kotialbumissa. Nyt voi jatkossa ottaa Berliinin kanssa iisimmin ja seurata vaikka näyttelytarjontaa ja tehdä tarvittaessa lyhyempiä reissuja tai katsoa vaikka kaupunginosan kerrallaan. Ja onhan Hampuri varalla jos Berliini on liian iso.

Liian vähän tavaran kurjuudessa elävät suomalaiset suuntaavat tänään tavaramarkkinoille. Kohteena on Mauerpark.

Mauerpark on toki kirpputori. Löytyy myös uutta tavaraa, käsityöläisiä, taiteilijoita, eväitä, ruokaa, juomaa, musiikkia, karaoke, graffitiseinää. Porukkaa on melkein yhtä paljon kuin Somerniemen torilla hattupäivänä. Tämä on enemmänkin tapahtuma kuin paikka. Meillä oli aikaa vain kuusi päivää niin eihän tälle paikalle voinut kahta tuntia enempää antaa. Pääsimme myös sateen alta pois. Sitä mietin, että missään ei varoitettu taskuvarkaista. Jonkun muun maan torilla olisi mennyt rahat ja omatkin tavarat.

Vanhaa tavaraa, muutakin kuin mattoja, muoveja, pressuja ja mattoja on viikonloppuisin museosaaren tienoilla. Nyt oli valitettavasti sadepäivä ja myyjiä vähänlaisesti.

Joltain kirpparilta tuo viimeinenkin hipsteri oli varmaan tulossa.

Poistumme turistien mukavuusalueelta – Checkpoint Charlien kautta. Huomasin,että tästä kertomus uusimmassa LFI:ssä, joten en sitten enempää kuvannut. Kuka tämän omistaa? ”Sotilaita” poseeraa vartiokopin luona ja asiakas saa valokuvaa varten rekvisiitaksi koppalakin. Maksu käteisellä, kiitos. Jotenkin korni paikka.

Tarkoitus oli mennä Kreuzbergin kaupunginosaan, joka on vissiin turkkilaista, urbaaninien, punkkarien, taiteilijoiden, underground-tyyppien ym kaupunginosa. En noista genreistä tiedä enkä perusta. Tänne mennessä kuitenkin näki aitoja asukkaita. Ensimmäinen piikittäjä puistossa ja perus ryyppyremmiä, jota kaikista kaupungeista löytyy. Tässäkin kaupungissa oli niin, että kun mennään vähän sivummalle niin asemilta alkaa löytyä omituisia höpöttäjiä. Joku siivousosasto käy siirtämässä tämän porukan Unter den Lindeniltä hieman syrjempään.

Muurista vielä. Pois tullessa reitti kulki East Side Galleryn kautta. Tunnetuin työ on varmasti tuo Brezhnevin ja Honeckerin kuoleman suudelma. (Kohteena siis B ja H ei tekijänä.) Mercedes esitteli uutta versiota muurista. Kestää spreijauksen, mutta onkohan tuo liian korkealla? Viimeinen poistuminen kohti majapaikkaa tehtiin Alexanderplatzin kautta. Jos on muuri ärsyttänyt Itä-saksalaisia niin ihme jos tuo TV-torni ei ärsyttänyt Länsi-saksalaisia.

Sateella ja illalla kaupungilla on rauhallista kulkea. Voi nähdä nykyajan prinsessan kurpitsakärryt ja paikan, missä tehdään paljasjalkaisia berliiniläisiä.

Berliinissä rakennetaan paljon. Pergamon museoon tehdään jotain lisäsiipeä, joka jäi parisataa vuotta sitten tekemättä. Humbolthin aukiolle tehdään Preussilaista palatsia, joka maksaa yli 500 miljoooooooonaaaaa euroa! Ooppera oli remontissa ja monta muuta julkista kohdetta.

Sattuipa vielä niin kivasti, että oli täydenkuun ilta. Elokuun kuutamo, siinähän on kuulemma jotain.