Aika kosiskeleva otsikko tässä postauksessa. Kuvat ovat ajalta 17. – 23.4.2016. Katsotaan montako osaa tulee, ensimmäisellä kuitenkin aloitetaan.

Ensimmäinen kuva on hyvä esimerkki, kun matkan jälkeen alkaa seuloa kuvia. Väistämättä tulee ajatus, että mitähän tässä oli tarkoitus kuvata. Anyway. Matka alkaa ja sen varrella kohti ensimmäistä vierailukohdetta tulee kirkkoja, skoottereita ja puluja. Näiden takiahan matkoilla käydään. Ensimmäinen kohde on Musée National Marc Chagall. En reproa tässäkään museossa yksittäisiä teoksia. Siellä ne ovat, kirjoista ja netistä löytyy parempia kuvia. Chagall’in töissä tapahtuu paljon, niissä on tarina, niissä on väriä ja symboliikkaa. Taustalla olevissa töissä Jaakoppi painii ja toisessa Jaakoppi näkee unta enkeleistä, joita tulee tikapuita pitkin taivaasta. Ei varmaan olisi huono tapa valmistella vähän etukäteen mitä on menossa katsomaan. En tarkoita, että koko Raamattu pitäisi lukea, jotta voisi katsoa matkaoppaissa mainitut raamatullisten tarinoiden kuvaukset. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Sade taukosi ja kipuaminen Cimiezin kukkulan rinnettä jatkui, kohteena Musee Matisse. Pääsylippu maksoi 10 EUR. Lippu on voimassa 48 tuntia ja sillä pääsee tusinaan muuhunkin kaupungin museoon. Tätä ei tainnut olla mainittuna missään matkaoppaassa. Tästä kohteesta pitää sanoa, että oli pettymys – oli pettymys. Liekö töitä ollut lainassa vai varastossa, mutta hieman laimea kuva jäi. Viimeisen tervehdyksen Matisse’lle voi käydä jättämässä läheisellä hautausmaalla. Kukkulaa kannatta kiertää vähän enemmänkin. Löytyy hieno puutarha ja näkymä kaupunkiin.

Nizza on veden äärellä. Sehän tarkoittaa sitä, että täälläkin aikuiset miehet ovat päivät pitkät kalojen narrattavana. Yhden kerran olen nähnyt kun joku laiturikalastaja on ihan oikeasti vetänyt siima piukkana kalaa ylös. Se tapahtui Paraisilla. Onneksi sardiineja saa myös purkissa.