Monthly Archives: syyskuu 2022
Tämän syksyn trendiväri
Tämänkin syksyn. Kohta se alkaa. Ruskaa pukkaa joka tuutista. Tässä esimakua. Hiekka se vaan pysyy samanlaisena, välillä kastuu ja tummuu, kuivuu ja vaalenee.
Salo – Mahtinaisentie
Pätkä kantatie 52:sta, loput tulee myöhemmin, ehkä.
Ensimmäinen kerta kun otan dronella pimeäkuvia. Helpottavaa kun kertaakaan ei kadonnut laite näköpiiristä. Mielenkiintoista. Pitääkin koittaa minkälaisella ajalla tuo pysyy vielä paikallaan. tässä oli ISO 800 1/5 sek.
Valosaasteesta paljon puhutaan. Eipä näytä valot ylöspäin menevän eikä penkkojakaan juuri valaista. Eipä ole ihan noin yksinkertaista. Pilvisenä yönä pitäisi ottaa uusi kuva ja katsoa minkä väriset pilvet siellä on.
Kielipoliisista päivää
Tiedoksi, että väärin tavutettu eikä taivutuskaan ole mennyt ihan oikein.
Voiski joku päivä pyöräillä Mu urlaan katsomaan mitä siellä olis.
(Ihme, että tollasia lastulevymerkkejä on vielä olemassa?)
Linjat rikki
Joku paikallinen Banksy on saanut riittävästi suorista linjoista ja päättänyt rikkoa harmonian. Saattoi ääni- ja hajumaailmakin hetkellisesti muuttua.
Kuva on jostain Hiidestä. Siellä on Iso-Hiisi, Hiisi, Vähä-Hiisi ja Nokka-Hiisi. Ei sitten kuntaliitoksen yhteydessä olisi voinut yhtenäistää noita hiisiä. Olisi vaan vaikka Sopivankokonen-Hiisi.
Taajama alkaa – taajama päättyy
Ymmärtäähän sen ilman merkkejäkin. Tuo ensimmäisen merkin nimi voisi olla vaikka Joan Miro asuu täällä. Se on hieno.
Salo Vaisakko
Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salossa. Ensimmäinen kuva on biologiaa ja toinen on taidetta. Pyydän huomioimaan ensimmäisessä kuvassa, että oksat menevät vaakasuoraan. Kuva ei ole siis väärinpäin oleva kuva pajun vitsoista. Ne ovat tammen oksia. Olen tuon tammen ennenkin nähnyt, mutta nyt vasta huomasin. On se muuten paksu.
Auringonkukka ja aurinko
Hei kaverit, missä te ootte ja missä on aurinko. Netissä ja joka puolella kerrotaan, että aurinko seuraa auringonkukkaa. Empiirisen tutkimukseni mukaan – tänään – kaikki neljä katsoivat eri suuntiin.
Ensinnäkin, vain päivällä, yöllä aurinko on sammunut. Toiseksi, vain nuoret seuraavat aurinkoa. Vanhat jämähtävät paikalleen, niin kuin varmaan saattoi arvata. Sellaisia boomereita.
Salo, Halikonjoki
Siinä on pätkä. Loput tulee myöhemmin, jos tulee. Make Halikonjoki Great again.
Bongaa Otava
Otavan toiseksi viimeinen tähti on kaksoistähti. Muistan lukeneeni, että se oli ennen jonkinlainen näkötesti. Yksi ilta sitten katselin Otavaa ja totesin näköni huonontuneen, kunnes huomasin, että se olikin muisti joka huononi. Katsoin väärää tähteä. Kyllä se siellä on ja kuvasta voi tarkastaa. On kyllä sellaista piperrystä, että onnea vaan.
En aina oikein ymmärrä niitä tähtikuvien perään huokailijoita ja ihailijoita. Luonnossa kaikki on hienompaa. Vaikka tuota kuvaa tuijottaisi miten, ei siitä selviä taivaan syvyys, äärettömyys ja suuruus. Vaikka miten tuijottaisi ei näkyviin tule uusia tähtiä. Omaa pienuuttaankaan ei ymmärrä.
Objektiivin testausta
Testaus on parasta tehdä metsässä. Vaikka olis kuinka huono putki, niin ei haittaa kun pääsi kuitenkin metsään. Vähän näyttää puut kaatuvan, mutta laitetaan lisää Velviaa niin ei haittaa. Oikeasti ajatellen, niin enpä tiedä onko hyvä vai huono, Lightroomia sinne ja tänne, rajausta sieltä ja tuolta ja vähän oikaisua. Toisen kerran ajatellen, niin voisiko sitä sen verran keskittyä, että yrittäisi edes laittaa sen kameran oikeaan asentoon, että olisi suorassa ja katsoisi, että puut kaatuilevat niin kuin kuuluu. Kännykän kanssa kuvatessa sen on joskus huomannut ja koittanut asentoa muutella.
Testattava objekti oli Fujinon XF 16mm f2.8. Lopputulos: Pidän, en palauta.
