Kesän vakio- ja mieluinen kohde on Someron kivimeijeri kesänäyttely (ei siellä muita näyttelyjä kyllä olekaan).
Raili Tang maalaukset ja Vesa-Pekka Rannikko kipsiveistokset sopivat hienosti yhteen ja hienosti tähän tilaan. Hieno ripustus. On siellä muutakin kuten maisemamaalauksia Tuomo Saali. Mittakaava, ihmisen pienuus ja maisema missä kuljetaan. Vaikuttavia.

Liikkuminen on ollut rajoitettua, niin kuvaaminenkin jää vähemmäksi, osaltaan fyysisistä, mutta myös henkisistä syistä. Ei sentään ulkonaliikkumis-, mutta melkein pihaltapoistumiskielto.
Mukava kun joskus onnistuu vahingossa luomaan silmää miellyttävän sommitelman. En kyllä pärjäis pihasuunnittelijana.



Omilla sivuilla voi huoletta julkaista parittelukuviakin. Tällä kertaa lehmuskiitäjät. Kiertoilmauksella sanottuna olivat kytkeytyneenä toisiinsa. Tästä tapahtumasta ei saa lyhytfilmiä. Wikipedian mukaan parittelu saattaa kestää jopa 20 tuntia. No, ei siitä enempää.
Pihalla on lehmus, korkeudeltaan kymmenen metriä. Eiköhän sieltä joku munintapaikka löydy. Toukat saavat puolestani syödä vaikka oksiakin.

Vähin on jäänyt valokuvauslaitteiden ulkoiluttaminen. Vaivojen ja sairauksien määrä ei ole vakio vaan niitä voi tulla koko aika lisää. Nyt on jalka niin kipeä, että olen melkeinpä pihan vankina. Pihasta löytyi sentään yksi vapaaehtoinen malli kuvattavaksi. Tämä pohjolan tytär oli oikein suotuisa ja sopuisa. Herkistellään tällä pinkillä kaunottarella kohti kesää ja toivotaan, että joku keksii jalkaan parannuksen, kunhan rohkenen sitä jollekin ensin esitellä.
