Korennot 2015
Avataan tämä kausi korentojen osalta, aika myöhään tosin. Aikaisemmin on muutama sulkakoipi ja lampikorento tullut vastaan. Tutuilla ja varmoilla paikoillakaan ei ole ollut elämää. Nyt tärppäsi, ainakin tytönkorennot ovat tulleet ilmoille. Kuvissa siis keihästytönkorento ja sirotytönkorento.
Tein samalla itselleni listan niistä eri lajeista, joita näitä sivuilta löytyy. Kaikki aikaisemmat korentopostaukset löytyvät tagien avulla. Listan järjestys noudattelee Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirjan järjestystä. Numerointi on oma.
Neidonkorennot
#1 1.6.2013, Immenkorento, Perniö Latokartano
#9 24.6.2013, Neidonkorento, Perniö Sahajärvi
Keijukorennot
#16 28.7.2015, Sirokeijukorento, Perniö Puolakkajärvi
Tytönkorennot
#6 12.6.2013, Keihästytönkorento, Perniö Punassuo
#23 5.8.2014, Eteläntytönkorento, Somero Palikainen
#8 22.6.2013, Sirotytönkorento, Salo Halikonlahti
#21 2.6.2014, Isotytönkorento, Somero Palikainen
#2 1.6.2013, Punatytönkorento, Perniö Latokartano
Sulkakoipikorennot
#5 8.6.2013, Sulkakoipikorento, Perniö Sahajärvi
Ukonkorennot
#4 8.6.2013, Karvaukonkorento, Perniö Sahajärvi
#24 13.9.2014, Kirjoukonkorento, Perniö Punassuo
#18 29.8.2013, Ruskoukonkorento, Perniö Latokartano
#20 8.9.2013, Siniukonkorento, Perniö Puolakkajärvi
Jokikorennot
#10 28.6.2013, Aitojokikorento, Perniö Pohjankoski
Purokorennot
#22 11.6.2014, Purokorento, Perniö Teijo
Kiiltokorennot
#14 18.7.2015, Välkekorento, Perniö Sahajärvi
Varsinaiset sudenkorennot
#11 28.6.2013, Litteähukankorento, Perniö Pohjankoski
#3 8.6.2013, Ruskohukankorento, Perniö Sahajärvi
#12 10.7.2013, Merisinikorento, Perniö Sahajärvi
#13 15.7.2013, Tummasyyskorento, Perniö Puolakkajärvi
#17 30.7.2013, Elokorento, Perniö Punassuo
#19 2.9.2013, Verikorento, Somero Palikainen
#15 22.7.2015, Punasyyskorento, Perniö Sahajärvi
#7 12.6.2013, Isolampikorento, Perniö Punassuo
Keihästytönkorento
Sirotytönkorento
Kaupallisia tiedotteita – Mökki myytävänä – MYYTY
Kesämökki, Somero, Somerniemi, Painiojärvi, tupa, sauna, pesuhuone, pukuhuone, terassi, aitta, lautarakenteinen, kaivo, tontti 2000 m2, etelärinne, 70-luku, Somerniemen tori, Ämyri, kuhaa tulee.Huom! Näitä ei enää tehdä.
Mökki (etualalla) ja aitta
Piha 4.7. noin klo 14:00
Laituri
Näkymä Painiojärvelle
Kalliokohokki – Silene rupestris
Ei näy korentoja niin mennään sitten kukkakuvilla. Plääh.
Salo Horseshow 2015
Ensimmäinen kuva lauantain sixbar-kisasta. Voittaja Jukka Rantanen ja Artos. Korkeutta taisi olla 165 senttiä. Loput kuvat LähiTapiola GP:n voittaja Hanna Tardiveau ja Prinz Clintus.
Horseshow on kesäkuun lopulla. Paikka melkein Salon keskustassa. Vapaa pääsy. Lähtöjä torstaista sunnuntaihin. Paikkoja areenan reunalla aika vapaasti valittavissa. Näistä lähtökohdista hevosista kiinnostuneen on hyvä kuvata. Näistä kuvista taas näkee, että ellei tiedä mitä on hakemassa niin eihän tämän parempaa voi saada. Toinen asia on, että on tuolla kentällä ja laitamilla uskomaton määrä roinaa. Taustalla on aina jotain sekavaa ja häiritsevää. Kolmas on, että m.Zuiko 40-150 Pro oli tähän tarkoitukseen objektiivi paikallaan.
Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta.
Kiskon kivimakasiini
Kiskon kivimakasiinissa oli (päättyi 28.6.2015) valokuvanäyttelyt. Alakerrassa Raaseporin valokuvakeskus: ”Omat kokoelmat”, keskikerrassa Martti Anttila: Virtaava polku, yläkerrassa Tellervo Viitaniemi.
Alakerrassa ei ollut sen enempää punaista lankaa. Melkein 40 työtä melkein 40:ltä kuvaajalta. Onhan se toki mukava nähdä joskus vaikka Pentti Sammallahden ja Matti Saanion töitä. Irrallaan omasta sarjastaan ne jäävät kuitenkin irrallisiksi.
Virtaava polku näyttelyssä oli kuvia kuvaajan matkoilta Intian Narmadajoelle. Aitoja vedoksia aidosta elämästä.
Yläkerran töiden tekniikka oli serigrafia, piirros, ommel, harso. Nämäpä olivatkin hienoja. Tuo kerroksellisuus oli se juttu. Myös näyttelytila tuki esittämistä. Tällä tekniikalla voisi kertoa yhtä aikaa monta tarinaa. Mielenkiintoista oli myös, että edestä työ oli läpinäkyvä harso, mutta sivusta katsottuna kuin piirros.
Tallinna väreissä
Yhtään ihmiskuvaa ei näihin jostain syystä tallentunut. Ei vaan tainnut tulla sellaisia paikkoja. Kuvat ovat jostain alueelta vanha kaupunki, Kadriorg, Kalamaja…
Tallinna oli muuten entisenlainen, mutta sataman edustalla parkissa ollutta harmaata alus, jonka perässä oli Yhdysvaltain lippu, en ollut ennen nähnyt.
Matkalla Tallinnaan
Vielä oli tästä lomajaksosta sen verran päiviä jäljellä, että ehti käydä Tallinnassa. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä aurinkoista ja tyyntä. Matkavaraussysteemeihin voisi lisätä yhden lisäominaisuuden. Matkaa varatessa se voisi kysyä: ”Haluatko todella varata matkan haluamisillesi päiville, vaikka matkakohteessasi onkin juhannus ja voitonpäivä, jonka vuoksi kaikki museot ja galleriat ovat suljettuja.”
On se Itämeri kaunis, kun sitä katselee laivan kannelta ja on tyyntä ja aurinkoista. Laivan potkurivirran vesikään ei ollut vielä yhtään vihreää.
Kirjosieppo
Pihapöntön tienoon ilmatila on aika täysi kun tämä pari ruokkii poikasia. Ei mene kahtakaan minuuttia kun jompi kumpi on tuomassa syötävää. Enää ei mennä edes pönttöön sisään vaan toukka heitetään suoraan reiästä poikasten pohjattomiin kitoihin. Taitaa olla kohta aika lähteä maailmalle.
Siirsin kameran pöntön alle ja otin kännykkäohjattuna OI.sharella itse rappusilla istuen. Yritin olla taas pöntöstälähtökuvia. Heti kun nokka näkyi laukaisin kameran. On se nopee, nopeempi ku mä. OI.share taas on aika hidas tällaiseen käyttöön. Peräkkäisten kuvien ottaminen on varsin hidasta.
Etanan benji-hyppy
Enpä ollut tällaistakaan ennen nähnyt. Joen varrella kävelin ja silmien korkeudella roikkui etana. Ajattelin, että onpa käynyt kehnosti etanalla. Hämähäkin seittiin on astunut ja jäänyt pää alaspäin roikkumaan. Siinä se roikkui ja kouristeli. Kouristelulta se näytti ja luulin, että tuskissaan vääntelehtii. Touhusin hetken muuta ja huomasin, että sehän tulee alaspäin. Ajattelin, että varmaan hämähäkillä on nyt liian ohutta siimaa tuolle saaliille. Etana teki vatsaliikkeitä ja heilutteli itseään. Samalla maan pinta tuli koko aika lähemmäs. Hei, se olikin sen oma naru jota jostain kerältä kehitti. Viimeiset 30 senttiä tultiin vapaalla pudotuksella. Siihen se mätkähti leinikin lehdelle ja heilutteli sarviaan. Noin 30 minuuttia kesti tuo benji-hypyn osuus, jonka minä näin. Kaikkea sitä näkee. Oikeastaan en olisi tuota halunnut tietää ja nähdä. Mitä jos ne 10 senttiset mustat etanat oppii tuon saman tempun.
