Posts Tagged: halikonlahti
Tyly tuijottaja
En ole ennen huomannut, että kottarainen on tuollainen tyly tuijottaja. Jäänyt sellainen sympaattinen kuva kuin he syksyisin parvessa iloisesti porukassa sirkuttelevat. Tosin, ei tule nyt mieleen yhtään hymyilevää lintua. Jos nyt ylipäätään lähdetään jotain ihmisen inhimillistä piirrettä hakemaan.
Se kiinnostaisi, että miten tuo lintu tuossa reiässä roikkuu. Varmaan aika raskasta päivystää, milloin ukko tai Wolt-lintu tulee paikalle. Miksi se ylipäätään tuossa on? Voisko nyt jo olla poikaset?
Halikonlahti II-allas
Pari päivää sitten oli tyyntä. Tähän voidaan palata kun alkaa taas puhaltaa niin, että olo on kuin olisi jääpaloja syönyt. Maaliskuun viimeinen päivä, outoa.
Sattuipa hassusti lintupolulla
Kävelinpä idyllisellä varjojen värittämällä lintupolulla kun huomasin veikeän pikku käävän pienen puun kyljessä. Katsoin, että olipa joku jyrsijäinen nävertänyt siihen pienillä hampaillaan hauskasti silmät ja suun. Menin lähemmäksi ja huomasin, että nyt vanhaa kääpää koijataan. Ne olikin piirretty. Hetken siinä taivastelin ja voi ettälin ja jatkoin matkaa.
Tuokion kuluttua oli heinäsorsien kuviokellunta tai taitouintiesitys. Ei ollut huijausta, aitoa oli.
128673985 potenssin 4 Shades of Grey
Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Viel jäi jäit
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Salo Vuohensaari, tilannekatsaus
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.
Väriä maisemassa
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Näkyvyys heikko tai ei ollenkaan
Niin ne kelit muuttuvat. Eilen sai mennä shortseissa ja tänään kuljettiin sumussa. Näkyvyys sumun takia heikko, jota entisestään heikensi märät silmälasit. Kotona sitten katsoin mitä tuli kuvattua. Aika paljon tuo sumu vaikutti siihen miten kylmältä tuntui, vaikka lämpötilaero oli korkeintaan kolme astetta. Eipä päässyt aurinko lämmittämään.
Paras kamera on se mi…
On niin monta kertaa kuultu, että paras kamera on se mikä on mukana. Tänään oli kolme. Paras kamera on se mitä osaa käyttää. Tänään kännykkä voitti. Piti painaa vain yhtä nappia. Kotona sitten opettelin, miten XE-4:ssä ja Air2S:ssä käytetään valotuksen haarukointia.
Halikonlatte tarjoili tänään kirkasta. Pois oli se maitokahvinruskeaksi värjäytynyt lumi- ja jääkerros. Tuuli oli tyyntynyt alle 5000 desimetriin sekunnissa, joka teki olemisesta hyvinkin siedettävää ja pyöräilystä sujuvaa.
Paluu normikeliin
Yksi päivä olikin jo aurinkoista. Oli vaan niin kylmä, etten mennyt ulos. Onneksi palattiin takaisin tähän lämpimään, pilviseen moodiin. Ei haittaa vaikka tuulee 76 metriä sekunnissa. Pilvisistä päivistä huolimatta, päivä pitenee pilvien takana. Yht’äkkiä huomaat, että et ehtinytkään suojata alppiruusuja kun aurinko antaa palaa päivän pitkän.
Halikonlahti on ominaisvärissään. Jos olisin aktiivinen kuntalainen, tekisin kuntalaisaloitteen, jossa sen nimi muutettaisiin muotoon Halikonlatte.
