Posts Tagged: maisemakuvat
Salo Perniö Latokartanonkoski
Lämpötilan yllättävä nousu sai vetämään ulkoilupöksyt jalkaan. Chauffööriltä antoi kyydin Latokartanonkoskelle. Kymmenien käyntikertojen jälkeen täällä jaksaa ja viitsii käydä, ympäri vuoden. Tulipa vastaan jopa kaksi turkulaista, jotka eivät olleet ennen käyneet ja pitivät paikkaa hienona.
Hauskoja nuo jäiset astinlautat. Samanlaisia, mutta kivistä aseteltuja näkee puutarhoissa. Sielläkin on tarkoitus, että jalat pysyvät kuivina. Se täytyy tunnustaa, että vanhemmiten ja kun ei ole yksin liikkeellä on kulku paljon varovaisempaa ja vähemmän riskejä ottavaa.
Vettä riittää ja koski virtaa vuolaana. Perussalolaista, isolta valuma-alueelta tulevaa cafe lattea.
Ei muuta raportoitavaa – paitsi saukko ja vihervarpunen.
Reippaina käymme
Ei anneta pakkasen voittaa. Melkoisen rapsakkaa oli puhallus Halikonlahdella, vaikka pakkasta ei ollut ”kuin” 11 astetta. Ottaa päähän fyysisesti kun Halikon- ja Wiurilanlahden yli puhaltava tuuli tuivertaa pipon läpi ties miten syvälle otsalohkoon. Metsässä oli ihan siedettävää. Reitillä nähdyt punarinta, kottarainen ja mustarastas saivat hetkeksi lämpenemään. Kun on jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta mielihyvää, niin ei palele lainkaan (pois lukien dronen lennättäminen).
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Ulkoilua ensilumilla
Parin viikon sisäpalveluksen päätteksi pääsin kunnolla ulkoilmaan. Tuttuihin maisemiin Hamarijärvelle ja sen jälkeen retkikahville ja korvapuustille Teijon Masuuniin. Aurinkokin paistoi.
Marraskuun kuvailut ovat jääneet kovin vähiin.
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Aavaa preeriaa
Kuulin karpalosuon kutsun. Sato näyttää hyvältä, mutta ehkä vielä viikko tai kaksi, niin olisi enemmän poimittavia. Tänäkään vuonna ei tullut poimiessa hiki, ei ainoatakaan hirvikärpästä eikä hyttystä. Mukava marja kun suuhun saa sen puraisusta kivasti poksahtavan happaman kirpeän yksilön.
Kuva ei sisällä tuotesijoittelua. Tuossa kohdassa ei ollut karpaloita.
No, höpsis
On sitä istuttu muuallakin kuin pihan varjoissa. Istuttu pyörän satulassa ja menty Hiiteen ja takaisin. Tämä Illinkosken lenkki on ihan kiva kiertää – paitsi jos tuulee. Niin kuin Petri ja Pettersson Brass totesi 1971 ”Katson maalaismaisemaa” ja Bruce kahdeksan vuotta myöhemmin ”That sends me down to the river, thought i know the river is dry”. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Huh hellettä
Tänä vuonna ei ole heinäkuussa ollut koskaan niin kuuma kuin nyt. Lämpötilan armollisesti laskettua noin 24 asteeseen tohdin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Kahvittelemaan Hamarijärvelle. Omat kahvit mukaan, ei ole mikään kansallispuiston palvelumuotoilija muotoillut sinne kahvitarjoilua. Hyvin kulki ja hyvin jaksoin. Rannikkoreittiä suurin osa ja paluumatka omia polkuja.
Kovin vähän on tullut kuvattua julkaistavaa materiaalia. Osin laiskuutta ja loput olosuhteita. Ehkäpä tulee otettua syyskiri ja sitten tuleekin talvitauko. Kuvausvälineenä on pääasiassa ollut Pixel 9Pro, johon olen ollut tyytyväinen. Jälki kelpaa ainakin minulle, mutta minä olenkin puusilmä.
Kuusjoen kierros
Jos oikein paljon varaisi itselleen aikaa, niin pyörälenkillä löytyisi paljon kuvattavaa, jota ei auton ikkunasta huomaa edes katsella. Tämän päivän 40 km:n lenkillä otin yhden kuvaussession. Tämä on yksi kaunis maisema siltä reitiltä. On tämä niin maalaista, että.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
