Posts Tagged: salo
Reippaina käymme
Ei anneta pakkasen voittaa. Melkoisen rapsakkaa oli puhallus Halikonlahdella, vaikka pakkasta ei ollut ”kuin” 11 astetta. Ottaa päähän fyysisesti kun Halikon- ja Wiurilanlahden yli puhaltava tuuli tuivertaa pipon läpi ties miten syvälle otsalohkoon. Metsässä oli ihan siedettävää. Reitillä nähdyt punarinta, kottarainen ja mustarastas saivat hetkeksi lämpenemään. Kun on jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta mielihyvää, niin ei palele lainkaan (pois lukien dronen lennättäminen).
Lintukuvauskausi avattu
En uskaltanut mennä lähemmäksi ku ei ollu pullaa mukana. Ei näistä päälle päin näy kuka on pullasorsa ja kuka villisorsa. Aika monella on pakenemissuunta kohti jokea. Pitääkin seurata kun seuraavan kerran kohdataan. En tällä vielä räjäyttänyt pankkia, jätin vähän varaa parantaa.
Toinen kuva on Salonjoesta Moision riippusilllalta ylävirtaan kohti Pertteliä. En tiedä kun ei koulussa opetettu, että missä kohtaa Uskelanjoki muuttuu Salonjoeksi. Ehkä tuolla seuraavalla sillalla.
Vuosi 2026 käyntiin
Tuttuakin tutumpi, jopa kulunut maisema Salonjoesta torin sillalta kuvattuna. Tarkoitus onkin demonstreerata sitä, että valo on todellakin lisääntynyt. Kuva otettu noin varttia vaille viis eikä taivas ole musta. Toivoa on, kyllä se tästä.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, että mikä on tuo valkoinen piste taivaalla.
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Salon iltatori Neljä Ruusua
Salon tunnetuimpia nähtävyyksiä on kesätorstaiden iltatori. Torstaina 14.8. esiintyjänä Neljä Ruusua.
Popmuseon ensimmäiset tahdit ilmoille, niin kyyneleet tulivat silmiin. Muistutus siitä, miltä oikea elävä musiikki tuntuu. Kyynelten mukana tuli taas havahtuminen ja muistutus siitä, mitä viime aikoina on menettänyt, kuinka paljon on paskaa satanut ja kuinka loppuelämä on aivan muissa kuin omissa käsissä. Aikamoinen kokemus.
Mielenkiintoista, että älykello oli niin fiksu, että koko keikan aikana se tajusi olla hilljaa, eikä mitannut minulle lainkaan stressiä.
Veturitalli – Erika Adamsson
Matka Suomen parhaaseen kesäkaupunkiin eli Turkuun tyssäsi jo asemalaiturille kun semaforivika jossain Kaukasuksella myöhästytti lähtöä yli tunnilla. Jäimme siis Suomen kolmanneksi parhaaseen kesäkaupunkiin eli Saloon. Veturitallissa Erika Adamsson. Aikaisemmin nähnyt näitä pari vai kolme vuotta sitten Kangasalalla Kimmo Pyykkö taidemuseossa. Omaperäinen, tunnistettava tekniikka. Alumiinille ja lasille maalaaminen antaa hienon struktuurin. Veturitallin valoissa maalauspohja tuli hienosti esiin.
Retken päätteeksi tutustuimme paikalliseen kahvilatarjontaan, jonka jälkeen pyöräilimme kotiin hankkimaan lisäenergiaa päivän askareita varten.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
Vaisakon kevät
Valkovuokkoista on. Samoin kuraista, märkää ja liukasta. Alkaa olla polut jo niin kuluneita, että eivät kestä sateita Salon kokoisen kaupungin kävijämääriä. Kunnostamista lienee turha odottaa nykyisellä määrärahapolitiikalla. Täälläkin käy varmaan niin, että huonon paikan viereen tulee kiertopolku. Vaikka ei mitään pyöräilijöitä vastaan olekaan, niin onneksi niitä ei ole täällä näkynyt.
Pixelin käytöstä sen verran, että nyt on kätevä panoraamakuvaus, RAWit ovat aivan turhia ja 50MP:stä en osaa vielä oikein sanoa, muuta kuin, että onhan se tarkempi, mutta tarvitsenko sitä.
Kruunuvuori Salo
Kruunuvuori on yksi Luonnonperintösäätiön Salossa olevista kohteista. Löytyy kartalta.
Tännehän ei ole mitään viitoituksia eikä opasteita. Kartta käteen ja päättelemään mistä sinne pääsisi. Päättelin, että lyhin matka pisteen A ja B välillä on suora viiva. Hyvä ajatus, mutta ei sitten toiminut kun oli aikansa pyörinyt paikallaan kallioita ja muita maastoesteitä vältellen. Toinen päätelmä oli, että pakko sinne on jostain polun mennä, koska siellä varmasti joku edes joskus käy. Löytyihän sellainen polkua muistuttava ura, joka johti kohteeseen päin. Puhelimelta ja auringosta suuntaa hakien pääsimme perille. Takaisin tulo meni vähän huonommin. Mäkinen, kumpuileva vieras maasto, missä kuljet sinne, tänne, tonne sekoitti sisäisen kompostin täysin. Polkua ei löytynytkään ja energia meni johonkin muuhun kuin järkevän poistumissuunnitelman tekemiseen. Puhelimen kartalta oli katsottu tienpätkä johon suunnataan. Valitettavasti kun näkökyky on mitä on ja puhelimen näyttö pieni, niin katsoin väärää tietä. Jokunen kilometri tuli ylimääräistä, paljon tuli opittua ja oma erinomaisuus sai jonkinlaisen kolauksen.
Seuraavalla kerralla paremmin. Ei kuitenkaan niin kuin kertausharjoituksissa. Laitettiin puuhun vessapaperin palasia, jotta kaikki löysivät yöllä vartiopaikalle ja takaisin teltalle.
