Posts Tagged: salo
Lämpösumma alitettu
Pyörällä 16 km ajassa 1:38 pakkasta -10 tekee omalla, itse keksityllä laskukaavalla tuloksi -15680. On yhtä kuin liian kylmä. Matka tai pakkanen pitäisi puolittaa niin tarkenisi.
Tarkoitus oli mennä testaamaan kenkiä. Kokeilin Salomon Toundra jalkineita pyöräilyssä. Edellisen päivän kuuden km:n kävelylenkillä -7 asteen pakkasessa ne suorastaan lämmittivät. Tästä rohkaistuneena siis. Eivät olleet niin lämpimät kuin toivoin. Ei tosin niin kamalaa kuin tavallisilla talvikengillä. Pyöräilyssä vaan on joku juttu, joka saa jalat palelemaan, vaikka jalat koko aika heiluvatkin. Tuo kylmyys meni koko kroppaan, ei yksin jalkoihin – vaikka ajasta voi päätellä – maltillisella nopeudella ajoinkin.
Vaatteita oli päällä 15 yksikköä + kengät. Enempää en voi laittaa enkä taida paksumpiakaan hommata. Kävellään ja odotetaan lämpimämpiä säitä. (Varmaan alkaa taas helvetilliset tuulet kun päästään lähelle nollaa.)
Kuvassa on Wiurilanlahti (Salo) ja kaukana näkyy Vuohensaari.
Salo Perniö Latokartanonkoski
Lämpötilan yllättävä nousu sai vetämään ulkoilupöksyt jalkaan. Chauffööriltä antoi kyydin Latokartanonkoskelle. Kymmenien käyntikertojen jälkeen täällä jaksaa ja viitsii käydä, ympäri vuoden. Tulipa vastaan jopa kaksi turkulaista, jotka eivät olleet ennen käyneet ja pitivät paikkaa hienona.
Hauskoja nuo jäiset astinlautat. Samanlaisia, mutta kivistä aseteltuja näkee puutarhoissa. Sielläkin on tarkoitus, että jalat pysyvät kuivina. Se täytyy tunnustaa, että vanhemmiten ja kun ei ole yksin liikkeellä on kulku paljon varovaisempaa ja vähemmän riskejä ottavaa.
Vettä riittää ja koski virtaa vuolaana. Perussalolaista, isolta valuma-alueelta tulevaa cafe lattea.
Ei muuta raportoitavaa – paitsi saukko ja vihervarpunen.
Reippaina käymme
Ei anneta pakkasen voittaa. Melkoisen rapsakkaa oli puhallus Halikonlahdella, vaikka pakkasta ei ollut ”kuin” 11 astetta. Ottaa päähän fyysisesti kun Halikon- ja Wiurilanlahden yli puhaltava tuuli tuivertaa pipon läpi ties miten syvälle otsalohkoon. Metsässä oli ihan siedettävää. Reitillä nähdyt punarinta, kottarainen ja mustarastas saivat hetkeksi lämpenemään. Kun on jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta mielihyvää, niin ei palele lainkaan (pois lukien dronen lennättäminen).
Lintukuvauskausi avattu
En uskaltanut mennä lähemmäksi ku ei ollu pullaa mukana. Ei näistä päälle päin näy kuka on pullasorsa ja kuka villisorsa. Aika monella on pakenemissuunta kohti jokea. Pitääkin seurata kun seuraavan kerran kohdataan. En tällä vielä räjäyttänyt pankkia, jätin vähän varaa parantaa.
Toinen kuva on Salonjoesta Moision riippusilllalta ylävirtaan kohti Pertteliä. En tiedä kun ei koulussa opetettu, että missä kohtaa Uskelanjoki muuttuu Salonjoeksi. Ehkä tuolla seuraavalla sillalla.
Vuosi 2026 käyntiin
Tuttuakin tutumpi, jopa kulunut maisema Salonjoesta torin sillalta kuvattuna. Tarkoitus onkin demonstreerata sitä, että valo on todellakin lisääntynyt. Kuva otettu noin varttia vaille viis eikä taivas ole musta. Toivoa on, kyllä se tästä.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, että mikä on tuo valkoinen piste taivaalla.
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Salon iltatori Neljä Ruusua
Salon tunnetuimpia nähtävyyksiä on kesätorstaiden iltatori. Torstaina 14.8. esiintyjänä Neljä Ruusua.
Popmuseon ensimmäiset tahdit ilmoille, niin kyyneleet tulivat silmiin. Muistutus siitä, miltä oikea elävä musiikki tuntuu. Kyynelten mukana tuli taas havahtuminen ja muistutus siitä, mitä viime aikoina on menettänyt, kuinka paljon on paskaa satanut ja kuinka loppuelämä on aivan muissa kuin omissa käsissä. Aikamoinen kokemus.
Mielenkiintoista, että älykello oli niin fiksu, että koko keikan aikana se tajusi olla hilljaa, eikä mitannut minulle lainkaan stressiä.
Veturitalli – Erika Adamsson
Matka Suomen parhaaseen kesäkaupunkiin eli Turkuun tyssäsi jo asemalaiturille kun semaforivika jossain Kaukasuksella myöhästytti lähtöä yli tunnilla. Jäimme siis Suomen kolmanneksi parhaaseen kesäkaupunkiin eli Saloon. Veturitallissa Erika Adamsson. Aikaisemmin nähnyt näitä pari vai kolme vuotta sitten Kangasalalla Kimmo Pyykkö taidemuseossa. Omaperäinen, tunnistettava tekniikka. Alumiinille ja lasille maalaaminen antaa hienon struktuurin. Veturitallin valoissa maalauspohja tuli hienosti esiin.
Retken päätteeksi tutustuimme paikalliseen kahvilatarjontaan, jonka jälkeen pyöräilimme kotiin hankkimaan lisäenergiaa päivän askareita varten.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
