Niin kuin kerran kesällä ennenkin paluumatkalla tulee ihasteltua värejä. Metsässä asuva ei voi ymmärtää miten taivas voi jatkua muuallekin kuin ylöspäin. Värejä löytyy niin paljon, että prideviikko kalpenee.
Aamupäivän ajelulla naapurikunnan puolella. Vaikka noillakin kallioilla on tullut kymmeniä kertoja talsittua niin aina tuon lenkin kiertää. Onneksi kalliot jäivät, vaikka Sinisimpukka lopetti. Enemmänkin tuolla olisi katsottavaa kun vain laajentaisi reviiriä.
Mukana oli Olympus Tough TG-5. Kääntyvä näyttö olisi kiva. Ei tohdi mennä ihan joka paikkaan pitkälleen (edes polvilleen) hanhilokkijoutsenalueilla. Pieni kamera, pieni keskittyminen. Vähän voisi varmuuden katsoa miten räpsii. Näytön kanssa sommittelu on joskus hankalaa olosuhteista johtuen. Voisihan toki ottaa kännykällä oi share yhteyden ja pyytää vaikka assistenttia laukaisemaan tai istua itse retkituolissa laukomassa ja antamassa ohjeita kameran liikutteluun. Sitten on se kromaattinen aberraatio, jota tunkee joka saumaan. Edellisen käyttökuukauden perusteella sanoisin, että kyllä tuota mukana kantaa ja kuvia ottaa. Kaikkea ei voi saada.
–
–
Matka alkaa muodikkaasti selfiellä häsmänkäkkeli #tästätuleepitkäristeily
Ensin itään Helsinkiin ja sitten kohti Tukholmaa. Jotenkin typerää matkustaa ensin Helsinkiin ja huomata noin kuuden tunnin matkustamisen jälkeen, että on edelleen samalla pituuspiirillä kuin lähtiessä. Eihän se pohjois-etelä suunnassa haittaisi.
Päivä päättyy kannella, odottaen olisiko tänään tarjolla taivasta JW Turnerin paletista. Toisella puolella nousi kuu ja toisella laski aurinko. Aurinko oli suositumpi. Mikäli joskus kävisi niin, että joku heittäisi ison kapulan rattaisiin ja maapallo lakkaisi pyörimästä, niin uskon, että ihmisiä jäisi tuijottamaan auringonlaskua kuvaannollisesti loputtomiin.
—
—
—
Ainakin aurinko oli vasemman käden puolella, niin kai suunta silloin on pohjoinen. Merellä ei voi tehdä tarkistusta muurahaispesien mukaan.
Aika ruma on tuo Tukholma yläpuolella oleva mustaruskeakeltapilvi. Samanlainen on Tallinnan ja Helsinginkin yllä. Laitetaan pinkkipurppurat lasit päähän ja katsotaan itätaivaalle tai annetaan auringon laskea ja pimeyden peittää kaikki myrkyt maalta, taivaalta ja mereltä.
Vielä tämä. Impossible ja SX-70. En nyt muista onko tämä Gen 1 vai Gen 2 filmiä. Jotain näiden kanssa tilatessa sekoilin.
Muutama päivä vapaata. Täältä tullaan Tukholma. Maisemasta ja väreistä tuli mieleen J M W Turner mieleen. Turner tuskin olisi laittanut horisonttia keskelle kuvaa ja etualaa noin tyhjäksi. Paitsi, koska kannella oli aika kylmä ja vetoinen ilmapiiri niin saattaa olla että olisi jäänyt Turnerilta maalaaminen kesken. Oli miten oli – täältä tullaan – vaikka tässä vaiheessa Maarianhamina onkin seuraava pysähdys – mutta tullaan kuitenkin.