Vaisakosta. Sinivuokot lopettelevat, valko- ja keltavuokkoja, imikkä, kiurunkannus, käenrieska ei vielä mukulaleinikkiä eikä esikkoa. Uudet pitkospuut rakenteilla.
Annoin SX-70:lle vielä uuden tai oikeastaan kahdeksan uutta tilaisuutta (vielä oikeammin 16, koska ostin yhden paketin väriäkin). Tämä näyttää ihan lupaavalta. Pitää kiertää valotus ihan mustalle ja kokeilla uudelleen. Filmi ei säiky samalla tavalla valoa kuin värifilmi ja kehittyy nopeammin. Tämä on tarkoitettu vain kaikkein arvokkaimpien kohteiden ikuistamiseen – on sentään 2.50 euroa per laaki. Oikeassa kuvassa on hieman ruskea sävy, mutta se on jäänyt skannauksessa pois.
On se kaunis, joka kevät. Wikipedian mukaan kohtuullisen yleinen. Tämä on kuitenkin ainoa kappale, jonka minä olen nähnyt.
Kuun vaiheista tämä on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin täysikuu. Kuu on kuvauksellinen kun sillä on ohut sirppi ja muun osan reunat hädin tuskin erottuvat. Tässä kasvava sirppi, noin 1 päivä ikää. Tätä ohuempaa joutuu jo hakemaan. Tämän huomasin vahingossa telkkaria katsoessa.
Vaalit meni. Niistä vaaleista sen enempää, mutta neljättäkymmenettä vuotta valintani on ollut tuo vaalea.
Ostin tuollaisen zoom-objektiivin. Pitäisi oppia vielä zoomailemaan. Zoomaus-otteen hakeminen ei aina onnistu ja aika moni kuva onkin vinossa. Lisäkahva M-10:ssä on hyvä olla paikallaan. Laatu hyvä – metallia – kuin tankki, niin kuin ulkomaiset arvioitsijat kommentoivat. Huonoista puolista olen lukenut, että vastavalosuoja on huonosti kiinni ja herkkä irtoilemaan. Sitä en ymmärrä, mielestäni ei. Matkapakkauksesta lähtee pois m.Zuiko 45 mm ja tämä tulee tilalle. Painoa tulee lisää 266 grammaa, mutta sitä kompensoi kevyempi matkakassa. Unboxing-videota ei ole esittää, koska tämän mukana ei tullut laatikkoa vaan pussi. Se on siis erotettu M1-kitistä, jonka ansiosta matkakassaan jäi edes jotain. Edelliset Tukholma-kuvat on otettu tällä.
Paras syy käydä Tukholmassa on Fotografiska Euroopan paras valokuvakeskus, -museo tai miksi sitä halutaankin kutsua.
Esillä oli Martin Parr – Souvenir, Andres Serrano – Redemption, Vee Speers – Bulletproof ja Johan Strindberg – Young Nordic Photographer of the Year. En ole analyyttinen taidearvostelija, mikä varmaan alla olevasta selviää. Menkää itse katsomaan, siellä ne ovat.
Alakerrassa Parr’in värikkäitä, valoisia kuvia tavallisista usein totisista ihmisistä. Kuvia oli Parr’in matkoilta ympäri maailmaa. Katsojat toki hymyilivät ja jotkut nauroivatkin. Ei mikään totinen näyttely.
Yläkertaan tultaessa tunnelma muuttui totiseksi. Tällaista uskonnotonta ihmistä kuin minä, eivät monet Serranon uskontoon kantaa ottavat kuvat kosketa samalla lailla kuin vaikka katolisia ihmisiä. Eivät myöskään taiteelliset ruumiinnestekokeilut. Muotokuvat, kuten vaikka tuo Nomad sarja olivat upeita.
Ennenkin esillä olleen Vee Speers’in kuvissa, tarinan lisäksi niiden tekniikkaa tulee ihailtua.
Muutama päivä vapaata. Täältä tullaan Tukholma. Maisemasta ja väreistä tuli mieleen J M W Turner mieleen. Turner tuskin olisi laittanut horisonttia keskelle kuvaa ja etualaa noin tyhjäksi. Paitsi, koska kannella oli aika kylmä ja vetoinen ilmapiiri niin saattaa olla että olisi jäänyt Turnerilta maalaaminen kesken. Oli miten oli – täältä tullaan – vaikka tässä vaiheessa Maarianhamina onkin seuraava pysähdys – mutta tullaan kuitenkin.