Pitkästä aikaa tänään oli muutakin kuin harmaata. Näytti kuin harmaakin olisi ollut värikkäämpää kuin ennen. Sitä se ensilumi on.
For a long time it wasn’t gray day. Looked that even gray had more colors than before. It’s first snow and you can see it.
Kolme ristiä. Jäivätkö nämä pystyyn säälistä. Jäivätkö nämä pystyyn arvottomina. Jäivätkö nämä pystyyn tuottamaan uutta metsää. En tiedä, synkkää on kuin Golgatalla.
Tänä vuonna on ollut niin paljon pihlajanmarjoja, että ei ole voinut niiden näkemiseltä välttyä. Tähän asti olen vastustanut kiusausta niitä kuvata. Ei ole löytynyt sopivaa puskaa ja taustaa. Nyt löytyi.
Pari kesää jo miettinyt villiintyneiden ruusujen kuvaamista. Niitä löytyy vähän sieltä ja täältä ja monesti pääsevät yllättämään. Pitäisi vaan jotenkin pystyä määrittämään ne. Että sellaista dokkaria tällä kertaa.
Kävin katsomassa Veturitallin näyttelyn, mutta en nähnyt mitään. Jäi silmälasit kotiin. Selfie-studion kyllä näin. Aika pitkät käden pitäisi olla, että voisi tuota taustakangasta hyödyntää. Palataan näyttelyyn toisen kerran paremmilla silmillä.
Hankin toisen SX-70:n. Hopeinen ruskeilla nahoilla, siisti. Toimii. Piirtää hyvin. Filminä Impossible Project. Valotus on aika onnistunut, mutta jotenkin plattu. Kesäpäivän kamerahan tämä on. Amerikan aurinkoon tarkoitettu. Kuva tarvitsee onnistuakseen valoa ja kehittyäkseen lämpöä. Niistä alkaa olla Suomessa kohta pula.
I bought another Polaroid SX-70. Silver with brown leathers, little worns and working. Film was Impossible Project. Not satisfied to colours, picture looks dull. These cameras are made to summer days. Picture needs light and develops in warm. Soon we lack both of them in Finland.