Sataa, ei sada, aaltojen loiske, korppien juttelu. Eväätkin jo syöty. Ei viitsisi lähteä kotiin. Tallettaa mieleen vielä viimeiset mielikuvat.

On se kaunis puu. Joka vuosi, koko ajan keväästä syksyyn. Istuta sinäkin oma katsurasi ja ihastu.
Tästä voisi joku katsuramyyjä ideoida Salon kansallispuun. Syksyllä lehdet tuoksuvat palaneelle sokerille. Samalle, miltä sokeritehdas tuoksui ennen vanhaan syyskuun lopusta käyntikauden loppuun.

Sellaista se on, tällaista kansa haluaa. Lehteä ei ollut aseteltu eikä auringon paikkaa manipuloitu – au naturel.

Siinä. Siitä ne peurat kulkevat aamu- ja iltapesulle. (Talous)metsässä näitä kiva seurailla, mutta suolla seurailen vain etäältä.

Otin hienon kuvan, missä ei ole juuri mitään terävää. Eikä ole mikään intentionationally camera movement. Nyt ollaan tekemisen sisärinkulalla. Nimi pitäisi vielä keksiä, onkohan Fields of Wet Swamp jo käytetty?

Nyt on lehtipuhaltajan vapaapäivä, kukaan ei kaipaa sinua tänään ja kaikki mukaan…

Tuossa kohtaa menee Teijon kansallispuiston ja muun maailman raja. Aattelepa kuin iso tuo railo on kun vedetään rataa tai moottoritietä. Sähkölinjan alla sentään kasvaa jotain.

Hiljattain näkemäni näyttelyssä Pohjoistuulen metsä, Kovalainen halusi, että kun puhutaan metsästä, tarkennettaisiin, että mistä metsästä. Varmaan tarkoitti, että puupelto ei ole sama kuin metsä. Tästähän sen näkee. Vihreää on. Laikkuja siellä täällä, kaikki puut saman korkuisia ja saman merkkisiä. Kyllähän tuokin minulle metsästä menee kun ei paremmasta tiedä.

Terälehdet repsottaa, osa lähtenyt jo parempiin suihin, värikin alkanut jo haalistua. Se siitä kesästä.

Tämä ei kuulu ruska- eikä metsäkuvien kategoriaan. Tarkoitus on näyttää, miltä sekatalousmetsän puut näyttävät. No ei se tuosta pikkukuvasta juuri kylläkään näy. Alareunassa on mäntyjä. Ne menevät ihan kummalliseksi mössöksi. Sekoaako kamera jotenkin niiden neulasten kanssa ja päättelee tilanteen väärin. Olen huomannut tämän ennenkin. Olen myös nähnyt muiden puukuvia, eivätkä ne aina puita imartele. Kun taas nuo keltaiset haavat. Niissä lehti erottuu. Samoin kuusen naava – neulaset ei. Mielenkiintoista ja outoa on.
