Posts in Category: Uncategorized
Lintukuvauskausi avattu
En uskaltanut mennä lähemmäksi ku ei ollu pullaa mukana. Ei näistä päälle päin näy kuka on pullasorsa ja kuka villisorsa. Aika monella on pakenemissuunta kohti jokea. Pitääkin seurata kun seuraavan kerran kohdataan. En tällä vielä räjäyttänyt pankkia, jätin vähän varaa parantaa.
Toinen kuva on Salonjoesta Moision riippusilllalta ylävirtaan kohti Pertteliä. En tiedä kun ei koulussa opetettu, että missä kohtaa Uskelanjoki muuttuu Salonjoeksi. Ehkä tuolla seuraavalla sillalla.
Vuosi 2026 käyntiin
Tuttuakin tutumpi, jopa kulunut maisema Salonjoesta torin sillalta kuvattuna. Tarkoitus onkin demonstreerata sitä, että valo on todellakin lisääntynyt. Kuva otettu noin varttia vaille viis eikä taivas ole musta. Toivoa on, kyllä se tästä.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, että mikä on tuo valkoinen piste taivaalla.
Tilinpäätös 2025
Vuosi kiertynyt ja kuukauden kuva hylly on täyttynyt. Koville otti, mutta aina tuli kuva vaikka väkisin. Kaikki kuvat taitavat löytyä jostain postauksesta selityksineen.
Tilastotietoa:
- 1 kuva dronella
- 2 kuvaa oikealla kameralla
- 9 kuvaa puhelimella
Kertonee yleisestä suuntauksesta ja omalla kohdalla myös siitä, että liikkuminen on vaikeutunut ja polkupyörällä mennessä valkkaa, mitä ottaa mukaan. Eihän Fujin XE-4 ja sille kavereiksi 23 mm (eqv. 35 mm) ja 35 mm (eqv. 50 mm) tosin paljoa painaisi. Puhelimesta saa 13, 25 ja 113 milliä – siinähän sitä olisi polttoväliä pyöräretkelle. Lintuputken roikottaminen on sitten oma lukunsa.
Polaroidilla voisi jonkun kuvan ottaa, mutta kino ja rullafilmi taitaa olla jo unohdettu.
Ensi vuoteen.
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Ulkoilua ensilumilla
Parin viikon sisäpalveluksen päätteksi pääsin kunnolla ulkoilmaan. Tuttuihin maisemiin Hamarijärvelle ja sen jälkeen retkikahville ja korvapuustille Teijon Masuuniin. Aurinkokin paistoi.
Marraskuun kuvailut ovat jääneet kovin vähiin.
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Lempo soikoon (Lemmon Comet)
Näin kauniisti olisi Tex Willer todennut sijassani, itse käytin mielessäni hieman ronskimpaa ilmaisua. Yhtenä iltana yritin kuvata Lemmon komeettaa pihalta. En sitä havainnut silmällä enkä kiikareilla, mutta tähtikartan mukaan sen piti olla jossain käteni osoittamassa suunnassa. Olikin varmaan, mutta koneella materiaalia tutkiessani totesin, että välissä oli yksi marjakuusi.
Uusi yritys avarammalla paikalla seuraavana iltana. Edelleenkään en sitä löytänyt, mutta sihtasin puhelimen (Pixel 9Pro) sinne päin, missä lentorata on. Siellähän se oli. Jätti hienot siniset raidat jälkeensä. No ei nyt sentään. Nuo kuuluvat kurpitsaviikkojen valoesitykseen.
Mielenkiintoista tämä on. Oppii kaikenlaista uutta, mikä on magnituudi, käänteinen logaritminen asteikko, laaduton suure, tähti voi olla näennäisesti kirkas ja mikä on lempo. Enkä lakkaa ihmettelemästä, että kuinka paljon noita pisteitä.
Vaahteran iltahuuto
Yhtenä iltana pikkuiseen vaahteraan paistoi iltavalo niin kauniisti, että aattelin ottaa siitä kuvan huomenna. Yön aikana tullut sade irroitti siitä kaikki paitsi yhden lehden. Seuraavan päivän tuuli vei sen viimeisenkin.
Ei voi mitään. Ensi vuonna uudelleen jos aurinko nousee, eikä rusakko ehdi maistelemaan. Kärsivällisyyttä Eihän rusakko tätä syö. Se vain maistaa. Siksi aionkin laittaa tälle talvisuojauksen heti huomenna vai pitäiskö laittaa jo tänään.
Pihan vaahterat
Vaahterat alta ja päältä. Keltainen on vanha, tavallinen vaahtera.Ikäisekeen hyvässä kunnossa. Pienempi on tänä kesänä tullut tataarivaahtera. Punainen väri johtuu siitä, että se pidättää henkeään. Jännittää jo nyt selviääkö talvesta. Taitaa olla kolmas puu, jota tuolle paikalle yritetään.
