Kulttuuri- ja ostosmatkalla, katsomassa sellaista mitä Salossa ei ole ja ostamassa sellaista mitä Salosta ei saa.
Ensimmäisenä aakkosissa Ateneum, josta turha etsiä kuvaa tästä postauksesta. Ateneumissa Eero Nelimarkka, Pohjalaisten lakeuksien kuvaaja. Enpä tiedä. Tämän näyttelyn perusteella ennemminkin muoto- ja omakuvaaja. Enemmän olisin kaivannut miljöö- ja maisemakuvia. Odotin ennakkohehkutuksen perusteella enemmän.
Aakkosissa seuraavana on K eli Kiasma. Täällä pääkohteena: Entiset ainoat, Saamelaisen taiteen aika. Tästä tykkäsin. Hienosti koottu maalauksia, veistoksia, valokuvia, käsitöitä eikä tarvinnut miettiä miten tämä liittyy aiheeseen. Ellei mieti muuta niin sitä, miten Saamenmaa sijoittuu neljän nykyisen valtion alueelle. Kuvassa Outi Pieskin lankajuttu, joita olen nähnyt ainakin Fiskarsissa.
Tuo kuva, jossa on noita myyttisiä jättiläisiä on Edith Karlsson: Sarastus. Tapanani ei ole reprota yksittäisiä töitä, koska niitä voi käydä itsekin paikan päällä katsomassa vaan se esittelee, miten hienosti noista kattoikkunoista tulee (tai tuli) valoa. Hahmot olivat kyllä varsin vaikuttavia muutenkin kuin kooltaan.
Kolmantena näyttelynä kokoelmanäyttely: Nelivärinen uni. Otan sanojani takaisin siitä, mitä olen ollut mieltä kokoelmanäyttelyjen tylsyydestä. Näyttelyn kuvauksessa sanotaan: ”kohtaaminen nykytaiteen kanssa voi olla merkityksellinen silloinkin kun kokemusta ei osaa pukea sanoiksi”. Näihin sanoihin ja ajatuksiin. Tämä oli hyvä matka.



Tämä oli mukava matka myös niin, että sai muistella, mitä näistä taiteilijoista ja teoksista on tullut aikaisemmin nähtyä. Veturitallissa Olli Lyytikäinen, Leena Luostarisen töitä aivan eri kokoisina kuin Veturitallissa, Marja Helanderin hauskoja videoita ainakin Kiasmassa, Jorma Purasen Kuvitteellinen kotiinpaluu Rovaniemellä ja Outi Pieski ainakin Fiskarsissa.
Ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen – ellei tapahdu lääketieteellistä ihmettä – auringonpimennyskuvaussessio. Tästä huolimatta ilmassa ei ollut suuren urheilujuhlan tai haikeuden tunnelmaa.
Näitä tilaisuuksia on niin harvoin, että tiesin tulossa olevan kaikenlaista sähläämistä ja säätämistä. Yksinkertaisinta oli sittenkin päättää itse ISO ja aukko ja antaa kameran päättää aika ja Lightroomissa loput.
Kuvat ovat Salon Wiurilanlahdelta, otettu 20:58 ja 20:52. Kamerana Fuji XT-4, objektiivina oli Fujinon 35 mm jonka nokalla HOYA ND1000 harmaasuodin.
Taivaalla on nyt menossa kaikenlaista, niin odotan innoissani ja kieli poskessa julkaiseeko joku kuvan, missä näkyy sekä auringonpimennys, että vaikkapa parikymmentä perseideistä lähtenyttä tähdenlentoa.


Nykysäillä tuntuu, että aina tuulee – kovaa tai kohtalaisesti – varsinkin kun ottaa makron esiin tai kun on tarkoitus lähteä kevyesti pyöräilemään. Parempi taittaa kukka irti, mennä autotalliin ja laittaa se makrokuvausalustalle. Viilapenkkiin kiinni, eikä varmasti heilu. Kuntopyörää en ole hankkimassa tuulisia päiviä varten.
Alunperin tarkoitus oli kertoa siitä että, vaikka en olekaan kovin meritoitunut ruusunkasvattaja olen silti onnistunut pitämään hengissä tuon Tom-Tom ruusun kolme taimea. Uusia en uskalla laittaa, mutta vanhojakaan en poista. On tuohon penkkiin laitettu jo tarpeeksi rahaa ja vaivaa. Yläkerran ikkunasta katsottuna tuollaiset lamoavat ruusulajikkeet ovat mukavan näköisiä.
Kuvan perusteella en ole meritoitunut myöskään makrokuvauksen saralla, ei nuo terävyysalueet ole oikein hallussa.
