Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Päiväretki Hankoon, monessa lähteessä mainitulle ja kehutulle Uddskatanin luonnonsuojelualueelle. Ei ollut paikassa moittimista vielä kun kelikin oli hyvin suosiollinen. Tämä nyt oli vain sellainen vajaan neljän tunnin ensitutustuminen. Kaksin kun ollaan liikkeellä ei kaikkea ehdi ihmettelemään ja kuvailemaan. Tulee varmasti poikettua toistekin. Sellaiset havainnot taas tein, että kyllä meri on aina meri ja olisikohan siellä kotinurkissa kuitenkin vielä jotain katsottavaa.
Säätila näytti otolliselta, enkä antanut iltapäiväpötkötyksen viedä mukanaan niin lähdin ajelemaan Uskelanjoen maisemiin. Tänä vuonna en ole vielä nähnytkään kokonaisia kaaria. Melkein kokonainen, pieni pala puuttuu.
Jälkimmäinen on Samyang 7.5 mm pelleputkella. Terävyydestä ja värintoistosta tykkään. Vesitippoja linssissä ei saa tälläkään putkella anteeksi.
Hamarijärvi syksyllä on yksi minulle mieluisimpia lähiluonnon kohteita. Auringon laskiessa maisema värjäytyy punaiseksi. Satoja hanhia ja kymmeniä kurkia kokoontuu yöksi rannoille. Mölinä ja liikenne on melkoista. Sattuipa täysikuukin nousemaan, sitä ei ihan joka ilta ole ohjelmassa. Miten se noin repaleinen oli.
Muutokset säässä saivat taivaalle erilaisia pilvimuodostelmia. Niitä siis katselemaan lintutornista. Wiurilanlahdelta vyöryy usein massiivisia möhkäleitä ja kuvaussuuntakin on auki. Samaan aikaan toisella puolella. Lämpölaitoksen päällä näkyi himmeänä sateenkaari. Jotenkin tuo hehku sopi laitokseen, vaikka ei uraanipohjaista lämmönlähdettä tietääkseni käytäkään.
Loma päättyi ja kuvavirta hiipuu kuin metsäpuro kuivan kauden aikana. Arkisin palkkatyöpäivän jälkeen jatketaan pihatöiden merkeissä. Yritetään löytää viikonloppuisin jotain kuvattavaa.
Tämän kuvan tekniikasta sen verran, että on kuvattu käyttäen Samyang 7.5 mm:stä. Lightroomissa käytetty Sigman 15 mm fisheyen profiilia.
Kanervainen järvimaisema Teijon Sahajärveltä. (Taivahassa näkyy jotain pakkaus- tai muita artefakteja. Älä jää tuijottamaan.)
Menin kuitenkin vielä toisenkin kerran. Tämä tapahtui 14.8.2015. Paikka oli Hamarijärvellä Nikkallion laella. Ensin odotin auringonlaskua. Siihen tämä paikka on yksi Teijon parhaista, jonka minä tiedän. Sitten pimeyden odottelua. Oli mukava makailla lämpimällä kalliolla ja laskea tähtiä. Laskut menivät tosin sekaisin, koska niitä tuli illan pimetessä koko aika lisää. Meteoriaktiivisuus oli vähentynyt selvästi toissailtaisesta. Kolme näin ja yhden sain – tuossa se on Otavan lähellä kun tarkaan kattoo. Nyt sain vähän maisemaakin mukaan. Lopetin kun alkoi väsyttää, nälättää ja palella.
Kyllä suomalainen peltomaisema on kaunis kun siinä on edes vähän muotoja. Varmaan jos olisi oma niin tasaisempaakin voisi katsella.