Posts Tagged: taivas
Ilmestysmäinen taivas
Olipa otollinen auringonlasku antaa mielikuvituksen lentää, että mikä tuolta purkautuu. Langoilla olleet variksetkin värjäytyivät punaisiksi. Ei sieltä sitten kuitenkaan mitään ilmestynyt – ainakaan minulle.
Hanko – Uddskatan 2 osa
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Processed with VSCOcam with s5 preset
Hanko – Uddskatan
Päiväretki Hankoon, monessa lähteessä mainitulle ja kehutulle Uddskatanin luonnonsuojelualueelle. Ei ollut paikassa moittimista vielä kun kelikin oli hyvin suosiollinen. Tämä nyt oli vain sellainen vajaan neljän tunnin ensitutustuminen. Kaksin kun ollaan liikkeellä ei kaikkea ehdi ihmettelemään ja kuvailemaan. Tulee varmasti poikettua toistekin. Sellaiset havainnot taas tein, että kyllä meri on aina meri ja olisikohan siellä kotinurkissa kuitenkin vielä jotain katsottavaa.
Sateenkaarimaisema
Säätila näytti otolliselta, enkä antanut iltapäiväpötkötyksen viedä mukanaan niin lähdin ajelemaan Uskelanjoen maisemiin. Tänä vuonna en ole vielä nähnytkään kokonaisia kaaria. Melkein kokonainen, pieni pala puuttuu.
Jälkimmäinen on Samyang 7.5 mm pelleputkella. Terävyydestä ja värintoistosta tykkään. Vesitippoja linssissä ei saa tälläkään putkella anteeksi.
Hamarijärvi, Salo
Hamarijärvi syksyllä on yksi minulle mieluisimpia lähiluonnon kohteita. Auringon laskiessa maisema värjäytyy punaiseksi. Satoja hanhia ja kymmeniä kurkia kokoontuu yöksi rannoille. Mölinä ja liikenne on melkoista. Sattuipa täysikuukin nousemaan, sitä ei ihan joka ilta ole ohjelmassa. Miten se noin repaleinen oli.
Pilvipäivä
Muutokset säässä saivat taivaalle erilaisia pilvimuodostelmia. Niitä siis katselemaan lintutornista. Wiurilanlahdelta vyöryy usein massiivisia möhkäleitä ja kuvaussuuntakin on auki. Samaan aikaan toisella puolella. Lämpölaitoksen päällä näkyi himmeänä sateenkaari. Jotenkin tuo hehku sopi laitokseen, vaikka ei uraanipohjaista lämmönlähdettä tietääkseni käytäkään.
Järvimaisema
Kanervainen järvimaisema Teijon Sahajärveltä. (Taivahassa näkyy jotain pakkaus- tai muita artefakteja. Älä jää tuijottamaan.)
Perseidit 2015 toinen yö
Menin kuitenkin vielä toisenkin kerran. Tämä tapahtui 14.8.2015. Paikka oli Hamarijärvellä Nikkallion laella. Ensin odotin auringonlaskua. Siihen tämä paikka on yksi Teijon parhaista, jonka minä tiedän. Sitten pimeyden odottelua. Oli mukava makailla lämpimällä kalliolla ja laskea tähtiä. Laskut menivät tosin sekaisin, koska niitä tuli illan pimetessä koko aika lisää. Meteoriaktiivisuus oli vähentynyt selvästi toissailtaisesta. Kolme näin ja yhden sain – tuossa se on Otavan lähellä kun tarkaan kattoo. Nyt sain vähän maisemaakin mukaan. Lopetin kun alkoi väsyttää, nälättää ja palella.
Perseidit 2015
Paikka Halikonlahden lintutorni (arvaa kumpi – se missä on vai se missä ei ole kattoa). Ajankohta 13.8.2015 klo 0:01:40. Välähdys näkyi Wiurilanlahden puolella. Ennen kuin käyn ruotimaan kuvaa ja kuvaustapahtumaa niin tuo välähdys oli hieno. En heti edes tajunnut mikä se oli. Ennestään kirkas ”tähti” kirkastui ja liikkui kohti minua ja hiipui hiljaa sammuksiin. Tapahtuma kesti joitakin sekunteja. Tämä oli ainoa, joka tarttui kennolle. Muitakin näkyi, mutta en osaa sanoa olivatko ne niin lyhyitä ja himmeitä, etteivät ehtineet tallentua vai olivatko objektiivin suuntauksen ulkopuolella. Satelliitteja sain monta ja lentokoneita yhden.
Kalustona oli OM-D E-M10 ja Samyang 7.5 mm. Olin lukenut, että pitää olla laajaa niin kaikki mahtuu. Mahtui, ei ollut edes hilkulla. Valotustapana käytin Live Timea, aika oli 42 sekuntia, aukko 3.5 ja ISO 640.
Kuvasta sanottua. Siinä on taivasta, pilkkuja ja viiru. Otavankin pitäisi käsittääkseni olla jossain, mutta en löydä. Jotain muutakin kuvassa voisi olla, muutakin kuin taivasmaisemaa. Täytyypä etsiä sopivaa paikkaa, onhan tässä taas vuosi aikaa.
Samyangista sanottua. Samyangin kuvakulma on 180 astetta. Käännät sen miten päin tahansa niin aina jostain nurkasta valuu valosaastetta. Ei siitä varmaan eroon pääse, mutta sen voisi yrittää sijoittaa jotenkin hallitusti. Miten kamera sitten suunnataan. Eihän siellä pimeässä näe mitään. Ei se peilittömän etsinkään mikään valonvahvistin ole. En tiedä, itse yritin hakea horisontista jotain valopilkkuja ja niiden mukaan kääntää vähän lisää taivaankantta kohti. Kuvakulman laajuudesta johtuen ensimmäinen ruutu näyttää mitä muuta tuli mukaan. Vaikka tilanne luonnossa näyttikin, että valtava tulipallo tulee kohti niin kuvassa, kun sen taustalla on puoli taivasta niin eipä siitä paljoa jää. Mukana oli vähemmänkin laajaa objektiivia, mutta ne jäi kokeilematta. Kunhan testailin ja keräsin kokemuksia. Oppimassahan tässä elämässä ollaan.
Kuvausajankohta oli epämiellyttävä. Harvoin olen selvin päin tuohon aikaan liikkeellä. Seuraavana iltana olosuhteet olisivat olleet mainiot, mutta ei jaksanut enää lähteä. Arvostan nukkumisen useimpien muiden asioiden edelle. Seuraavalla kerralla siis etsitään turvallinen paikka ja jätetään Time Lapse tekemään valvontaa. Ai niin M10:ssä ei olekaan Time Lapsea. Uudessa M1:ssä varmaan on ja varmaan muutakin tähdellistä. Jäädäänpä odottelemaan sitäkin.
Jäänpä odottelemaan myös ensimmäistä kommenttia, että ei toi mikään perseidi ole.
Peltomaisema
Kyllä suomalainen peltomaisema on kaunis kun siinä on edes vähän muotoja. Varmaan jos olisi oma niin tasaisempaakin voisi katsella.
