Posts Tagged: maisemat
Tylsän päivän maisemia
Tämä maisema on kaunis ilman noita tolppiakin. En käsitä miten tuo pelkkä kummun raja taivasta vasten voi olla niin tyyni. Pitää ottaa tämä kohde seurantaan. Jäin miettimään myös sitä, että otinko minimalistisen valokuvan. Otankin huomenna kynän ja jaan sen pelkistettyihin geometrisiin elementteihin.
—
Käymäsä Torronsuolla
Sade vesitti retken huippukohdan eli kiipeämisen lintutorniin, torsonsuo sentäs. Reittivalinta oli sellainen, että mennään torniin sitten lopuksi. Viimeiset noin kolme kilometriä satoi – eikä siinä vielä kaikki – satoi sen jälkeenkin. Tuollaiseen vieraaseen paikkaan kun menee niin onhan se vaan sellaista silmäilyä. Varmasti jokapäiväisenä kohteena jatkuvasti vaihteleva ja uutta esittävä. Harvemmin poikkeavalle se on vain suota. Kiersimme koko lenkin. Alkumatka ihan ok, mutta aika turhaa kierrättää niitä teitä pitkin ja varsinkin loppupätkä vielä Somerontietä. Jonkun verran olisi pitkospuissa korjaamista. Ilman niitä tämä kohde on aika hankalasti tennarikansan saavutettavissa.
—
Pyöräillen Painion ympäri
Vuonna 2016 pidin järvestä teksteillä täydennettyä kuvapäiväkirjaa – Blurbista löytyy. Silloin yksi toteuttamatta jäänyt idea oli ajaa järven ympäri polkupyörällä ja katsella järvimaisemaa vähän kauempaa. Ideana oli pysyä mahdollisimman hyvin tiellä tai polulla ilman pusikoissa rämpimistä tai toisten tonteille tunkemista. Pakkasin repun ja heitin sen selkään, koska matkapyörässäni ei ole tarakkaa. En nyt itseäni aivan I.K. Inhaksi tuntenut, vaikka pyöräilevä valokuvaaja hetken olinkin. Tällainen oli minun Tour de Painio tai Painio Runt.
Myllylä
Myllylä
Vesanojantie
Vesanojantie
Venevalkamantie
Venevalkamantie
Salkolantie
Ämyri
Kirkkoranta
Kallioinen
Kallioinen
Palikaistentie
Palikaistentie
Kuumakalliontie
Kyttyräkivi
Pyöräilevän valokuvaajan otoksia jos haluaa seurata niin täältä löytyy.
Voi taivas
Kuuta odotellessa oli aikaa katsella taivasta. En muistanutkaan millainen tunnelma on hämärtyvällä järvellä. Muuttoon valmistautuvat linnut parveilevat, kurjet huutavat, kuhat käyvät näyttelemässä selkäeviään, järvi tyyntyy, hämärtyy. Taivas pilvineen heijastuu järven pintaan. Aurinko laskee ja alkaa värjätä pilviä oranssia, violettia ja punaista. Auringonlaskun puolella taivas muuttuu punaiseksi. Aurinko poistuu ja on kuun vuoro valaista.
—
—
—
Osittainen kuunpimennys 7.8.2017
Lähdin rannalle väijymään kuun nousua. TPE-sovelluksella tarkistin noususuunnan, mutta enpä tarkistanutkaan nousuaikaa. TPE:ssä täydenkuun aika oli 21:10. Hetki lähestyi ja jossain vaiheessa aloin jopa epäillä, että katson väärään suuntaan. Aivan pikkiriikkisen hetken ajattelin, että tilaisuus on peruutettu. Pakkasin kamat ja lähdin soutelemaan kotia kohti taivaanrantaa tähyillen. Nousihan se, puoli tuntia myöhässä. Taivaanranta oli pilvetön, mutta sitten jostain lipui näköesteitä. Näytti, että tuleekin täydellinen pimennys. Ei sittenkään, kuu onnistui vapautumaan pilvien puristuksesta ja kirmasi vapauteen.
Opetus: Opettele käyttämään työvälineitä joita olet hankkinut. Suhtaudu kriittisesti netissä oleviin kuvauksiin taivaan tapahtumista.
—
—
—
Voikukkia, piha täynnä voikukkia
Oli ajatus voikukkia kuvaamisesta. Piti löytää noita pörhöpäitä ja kuvata jotenkin. En tiedä miten, mutta joku voikukkatunneli tai käytävä oli mielessä. Unhotin koko asian ja kuvauspaikan spottaamisen. Tällaiset löysin ja näin kuvasin. Ihan muuta kuin lähdin hakemaan, mutta itse tykkään. Tuo entinen metsä oli taas inspiraation lähde.
Aja hiljaa isi
Iittalassa, Kaivolassa vai mikä lie oli tuollainen ujo merkki. Ei halunnut tehdä itsestään suurta numeroa.
Somerolla vähimmäisnopeusmerkki on kohdillaan. Alle 60 jos tuosta ajaa niin varmaan liukuu penkkaan. Kuka ikinä tuonne mäelle tuon linkin pystyttikään, olisko kuitenkin kannattanut ensin opetella, että mitä eroa on 45 ja 90 asteen kulmalla.
–
Vanha paikka – parempi mieli
Kevät teki temppunsa ja räjäytti kaiken vihreäksi. Ensin hannataan ja hannataan sitten kaikki heti päälle. Se kaikkein ohuin ja hennoin vihreä jäi tänä vuonna näkemättä. Valkovuokkoja kyllä riitti vielä pitkälti äitienpäivän jälkeenkin.
Onhan nää sellaisia #suomi100 kuvia, mutta menköön.
–
–
Kesän lapsi mä oon
Lintutornilla. White Powder lähestyi. Ensin tuli kylmä ilmamassa ja sitten lunt, ränt ja rakei. On tää niin siperiasta. Muutan kohta vaikka Norjaan koskikarojen perässä.
Mielimaisemani
Mielimaisemani ja pari paikallista asukasta. Rauha järvellä, kesä lähellä.
–
–
