Paikka Halikonlahden lintutorni (arvaa kumpi – se missä on vai se missä ei ole kattoa). Ajankohta 13.8.2015 klo 0:01:40. Välähdys näkyi Wiurilanlahden puolella. Ennen kuin käyn ruotimaan kuvaa ja kuvaustapahtumaa niin tuo välähdys oli hieno. En heti edes tajunnut mikä se oli. Ennestään kirkas ”tähti” kirkastui ja liikkui kohti minua ja hiipui hiljaa sammuksiin. Tapahtuma kesti joitakin sekunteja. Tämä oli ainoa, joka tarttui kennolle. Muitakin näkyi, mutta en osaa sanoa olivatko ne niin lyhyitä ja himmeitä, etteivät ehtineet tallentua vai olivatko objektiivin suuntauksen ulkopuolella. Satelliitteja sain monta ja lentokoneita yhden.
Kalustona oli OM-D E-M10 ja Samyang 7.5 mm. Olin lukenut, että pitää olla laajaa niin kaikki mahtuu. Mahtui, ei ollut edes hilkulla. Valotustapana käytin Live Timea, aika oli 42 sekuntia, aukko 3.5 ja ISO 640.
Kuvasta sanottua. Siinä on taivasta, pilkkuja ja viiru. Otavankin pitäisi käsittääkseni olla jossain, mutta en löydä. Jotain muutakin kuvassa voisi olla, muutakin kuin taivasmaisemaa. Täytyypä etsiä sopivaa paikkaa, onhan tässä taas vuosi aikaa.
Samyangista sanottua. Samyangin kuvakulma on 180 astetta. Käännät sen miten päin tahansa niin aina jostain nurkasta valuu valosaastetta. Ei siitä varmaan eroon pääse, mutta sen voisi yrittää sijoittaa jotenkin hallitusti. Miten kamera sitten suunnataan. Eihän siellä pimeässä näe mitään. Ei se peilittömän etsinkään mikään valonvahvistin ole. En tiedä, itse yritin hakea horisontista jotain valopilkkuja ja niiden mukaan kääntää vähän lisää taivaankantta kohti. Kuvakulman laajuudesta johtuen ensimmäinen ruutu näyttää mitä muuta tuli mukaan. Vaikka tilanne luonnossa näyttikin, että valtava tulipallo tulee kohti niin kuvassa, kun sen taustalla on puoli taivasta niin eipä siitä paljoa jää. Mukana oli vähemmänkin laajaa objektiivia, mutta ne jäi kokeilematta. Kunhan testailin ja keräsin kokemuksia. Oppimassahan tässä elämässä ollaan.
Kuvausajankohta oli epämiellyttävä. Harvoin olen selvin päin tuohon aikaan liikkeellä. Seuraavana iltana olosuhteet olisivat olleet mainiot, mutta ei jaksanut enää lähteä. Arvostan nukkumisen useimpien muiden asioiden edelle. Seuraavalla kerralla siis etsitään turvallinen paikka ja jätetään Time Lapse tekemään valvontaa. Ai niin M10:ssä ei olekaan Time Lapsea. Uudessa M1:ssä varmaan on ja varmaan muutakin tähdellistä. Jäädäänpä odottelemaan sitäkin.
Jäänpä odottelemaan myös ensimmäistä kommenttia, että ei toi mikään perseidi ole.
Yhtenä projektina olen miettinyt villinä kasvavien ruusujen pongausta. Niitä näkee erilaisia ja erilaisissa paikoissa. Tämä taitaa olla se pahainen kurtturuusu. Tältä kesältä jo myöhäistä, mutta jos sitten ensi.
Lohjalta tullessa poikkesin tänne. Kahville meinasin mennä, mutta päädyin polkuun. Oli halvempi ja nopeampi.
Porla on Lohjalla oleva puistomainen alue, jossa on vanhat käytöstä jo poistetut kala-altaat. Lukumääräisesti valtava määrä korentoja ja lajejakin enemmän kuin peruslammilla. Alue on helposti saavutettavissa eikä altaiden kiertäminen vaadi mitään erikoisvarusteita. Altaiden välissä voi olla kosteaa ja nokkosia esiintyy. Aluetta on esitelty tarkemmin omilla kotisivuilla www.porla.fi. Sivuilla saatettiin kertoakin, mutta en löytänyt sellaista tietoa, että missä tälläinen paikka on. Osoite on Liessaarenkatu. Kadun päässä on pysäköintipaikkoja. Polku lähtee rannasta lounaaseen. Muualla en kierrellyt, altaita vain kyttäsin.
Ensin laji ja sitten miljöökuva. Tuota jälkimmäistä pitää yrittää vielä uudelleen. Valitettavasti otus oli juuri sopivasti joko liian lähellä tai kaukana. Toisten viljelyksiä ei tietenkään saa mennä tallaamaan. Jonkin ajan päästä pelto muuttuu sinertäväksi kun tuo pellava pääsee kukkimaan. Pitää käydä silloin yrittämässä uudelleen. (Nyt vasta tuli mieleen, että olishan voinut telejatkeen voinut irrottaa.)
Ei elämä ole pelkkää haahuilua niityillä ja soilla sudenkorentojen perässä teleputki tanassa. Elämä on myös taidetta. Sitä oli tarjolla Serlachius museoiden Göstassa. Näyttelyistä tarkemmin löytyy tästä linkistä. Vaikka matkaa tuleekin ees taas 500 kilometriä, kannattaa tuolla ainakin kerran kesässä käydä. Laadukkaat näyttelyt ja hienot puitteet. Museokortilla tietenkin.
Valokuvaosuudesta Kaukainen kosketus ykköseksi rankkasin työn Roger Ballen – Toinen tuleminen. Työ näkyy kuvassa keskellä. Tämä oli lievästi sanoen, hulvaton. Viime vuonna Riiko Sakkisen MuNA ja nyt tämä. Trish Morrisseyn kokonaisuus oli hauska ja Pekka Niittyvirran Paul McCartney Was Here oli oikeaa Mänttäläistä elämää. Inta Rukan tekstit koskettivat sisälläni asuvaa pientä karjalaista.
Keväällä järjestävän seuran tasearvot ja vakuutusmaksut taisivat hieman pompsahtaa. Maaliskuussa kerrottiin, että enää ei epäillä kokoelmissa olleen Monet’n maalauksen alkuperää. Se on aito. Teos oli saanut oman huoneen ja kunnon vitriirin ympärilleen. Näitä ei montaa ole.
Lopuksi vähän lapsetti ja levitoitiin. Vahingossa kuviin tuli myös yksi vaskikorento.
Turha mennä merta edemmäs kun on lähempänäkin maastoja. En vain ole aikaisemmin katsellut Halikonlahtea korento- vaan lintusilmällä. Altaiden vieressä menevällä sepelitiellä on ainakin elokorento (ei kuvissa), punasyyskorento, merisinikorento ja sirotytönkorento. Ja paljon muuta.
Ylhäältä otetut kuvat ovat aika tylsiä. Aina se otus vaan ei istu kivasti tikun nokkaan eikä taustaankaan pysty vaikuttamaan. Eipä tässä olla taidetta tekemässä, eikä tiedettäkään. Omaa jonkinlaista keräilyviettiä täyttämässä ja aikaa kuluttamassa. Sirotytönkorentoa pääsi lähestymään hyvin, koska sillä oli ruokailu kesken. Kirva oli menossa parempiin leukoihin. Kärpäsen rooli ei selvinnyt. Odottiko se omaa vuoroaan tulla syödyksi vai jämiä.
Huonosti tulee rypsiä vai rapsia tänä vuonna. Vilja on vallannut koko pellon. Tuosta ei paljon rasvoja tiristellä. Ohranen otti.