Posts in Category: Uncategorized
Korennot 2022 osa 1 #1 – #2
Edellisen kerran kun kävin suolla, näin tämän vuoden ensimmäiset korennot. Mittään tuntenu, ehtinyt tarkentaa, enkä seurata. Heitinpä siinä sitten itselleni leikkimielisen haasteen, että otapa kymmenen korentokuvaa tänä vuonna. Kymmenen erilaista, joista tunnistaa ja jos ei meinaa tulla kymmentä, niin saa olla taidekuviakin ja ellei tule niilläkään, niin kävytkin kelpaavat.
Olikin vaikeampaa kuin muistin. Edellisestä tavoitteellisemmasta sessiosta olikin jo aikaa. Ilta oli lämmin, kova tuuli ja otuksilla energiaa ihan kylliksi ja todella arkoja. Makrolla ei ollut näissä speleissä mitään tekoa. Näiden kahden lisäksi näin yhden pienen ja yhden ison sinisen. Niistä ei enempää.
Aloitetaan näillä kahdella (aika surkeita, vaihdan jos tulee parempia):
#1 Isolampikorento (siipien kylkisuonet keltaiset)
#2 Ruskohukankorento
Antaa kaikkien kukkien kukkia
Silti omasta pihasta ei oikein voikukkia tahdo löytyä – ainakaan taivastaustalla polveilevasssa jokimaisemassa. Voikukka antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuvaajalle, kuin ne typerät auringonkukat syksyisin. Todella aliarvostettu kukka, kukkien särki ja räkäkiiski, harvojen herkkua.
Nelipistepirkko
Aloitetaan kesän hyönteiskuvauskausi tällai varovasti, ihan hys hys. Tekee hyvää polville ja selälle kömpiä tuolla matosten tasolla. No ei oikeesti. Aina on jalka jossain jumissa kun yrittää korjata asentoa tai jostain puristaa. Sitten kun keskityn oikein johonkin niin lopetan hengittämisen ja ellen siinä hengittämättömyyden aikana saa kuvaa, niin tilanne on ohi. Pitäiskö mennä vaikka joogaan, paranisi liikkuvuus ja oppisi hengittämään. Nyt sitten tiedetään, mistä hengettömät kuvat johtuvat.
Hurraata suolle
Kauan eläköön suo ja kauan se on jo elänytkin. Edelleen pitäydyn mielipiteessäni, että suo on se maisema, joka tuottaa eniten mielihyvää – no on joku koivikkokin ihan kiva ja vanha metsä jos sellaisen löytää tai merenranta ja miksi ei pieni järvikin tai keittiön ikkuna kun kirsikat kukkivat. Vaihdetaan siis otsikoksi Hurraata tuollekin.
Villat
Kadehtien katselen joidenkin suo- ja tupasvillakuvia, joiden tunnelma on utuinen ja satumaisen salaperäinen. Ei onnistu eikä tule onnistumaan minulta. Pitäisi herätä aikaisin tai mennä myöhään nukkumaan ja se ei minulle käy. Kun olen vapaalla, nukun silloin kun nukuttaa. Jatkan siis kadehtimista ja mutkuttelua ja otan villakuvani kirkkaassa valossa. Yhtä Urpo Häyrisen suokuvaa katsoin, niin siinä oli noita palloja moninkertaisesti per neliö. Niiden vuoksi voisin jo harkita.
Järvimaisema
Koska maailma on globaali (J. Karjalainen) niin internetin mittakaavassa järvimaiseman kuvia ei varmasti ole niin paljon kuin auringonlaskukuvia. Ei näihin vielä kyllästy, niin kaunista.
Koivikko
Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.
Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.
Kirsikka kukkii
Oman pihan vakioaiheita. Muu kansa on jo unohtanut kirsikankukkahullutuksen, niin meidän pihalla vasta alkaa. Puut selvisivät leikkauksesta ja kaikki kukkivat kykyjensä mukaisesti. Kukkahulluksella tarkoitan sitä, että mitä ideaa on istuttaa kirsikkapuita vain kukkien vuoksi. Samalla vaivalla ne voisivat tuottaa myös hedelmiä. Kirsikoista saa tehtyä hilloa, joka sopii hyvin yhteen suklaakakun kanssa. No niin. Ei ole sitten minun vika jos yleisönosastoissa aletaan vaatia kaupunkeihin myös suklaakakkupuita.
No nämäkin varmaan sade runtelee, pölyttäjät häviävät kylmän vuoksi ja jos jotain jää niin räkätit syö loput. Yhtenä hyvänä vuotena jopa pulu oli niitä syömässä. Se ylitti jo minunkin ärsytyskynnyksen.
Joutsenkaula
Ei ole tarkoitus groteskilla tavalla herkutella toisten kuolemalla. Kuolinsyystä en tiedä, luonnollinen tai epäluonnollinen. Muistan lukeneeni ehkä Yrjö Kokon Laulujoutsenesta – en lähde sitä kuitenkaan nyt tähän hätään uudelleen lukemaan – että laulujoutsenten kaulasta tehtiin joskus pikkulapsille helistimiä. Sitäpä sitten miettimään.
