Posts in Category: Uncategorized
Pari kotkaa
On vakiovastaukseni kun vaimo kysyy: Mitä näit? Ihan sama tulenko lintujenkyttäyksestä vai olenko unohtunut katsomaan ikkunasta taivaalle. Ei hän koskaan usko, mutta nyt on todiste – been there seen that.
Kuva on otettu hiljattain hankkimallani Fujinon 100 – 400 mm objektiivilla. Luulin, että tämä on huonoin lintuputki ikinä, koska ainoatakaan lintua tämä ei onnistunut houkuttelemaan. Huh, väärä luulo. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta paikallisesta hankin, käytettynä. Näitä on aika hyvin saatavilla johtuen varmaan siitä, että on tehty vaihtoja 150 – 600:een. Tuskin kuitenkaan siitä, että Fuji ei merkkinä ole lintu- eikä oikein luontokuvauksenkaan valtavirtaa. Etäisyyttä kohteeseen oli noin 300 metriä. Hiipimistaitoja pitää kehittää edelleen tai sitten tyytyä kuviin aihetunnisteella: linnut elinympäristössään. Hiipimisestä puheen ollen eli creeping. Alaspäin roikottaessa zoomi pitenee, mutta ylöspäin tähdätessä polttoväli pysyy samana. Tätä näissä käytetyissä saa varoa. Muistan erään Tamronin vakiozoomin, joka oli ihan mahdoton käytettävä kun se lähti heti lyhenemään kun nosti vaakatasosta ylöspäin. Järkyttävä tapaus. Jonnekin se meni vaihdossa tai huuto.netissä, ei ole takaisin tullut
Olipa kaunis talvipäivä
Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.
128673985 potenssin 4 Shades of Grey
Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Turun taidemuseo – Kolme katsetta maisemaan
Tällainen mestarit areenalla, Holmberg, Munsterhjelm, Westerholm. Ketään, enkä mitään esille nosta, koska niin erilaisista taiteilijoista kuitenkin on kysymys. Kirjoitanpa kuitenkin, että mainoksessa oleva Holmbergin Syysaamu, 1856 on yksi hienoimmista töistä. Westerholmin viimeiset työt taisi olla vuodelta 1917, joten aika pitkältä ajalta työt ovat, siten niiden vertailu on aivan turhaa.
Siinä kulkiessa mietin, että pitäisikö ToDo-listalle heti karpalon keräilyn jälkeen kiilata syysmatka Pariisiin, katsomaan Pekka Halosen talvimaisemia. Talvet kun ovat olleet tällaisia kuin ovat. Kuinka ollakaan. Museossa käynnin aikana oli satanut lunta. Maisema oli muuttunut kertarykäisyllä. Hienoa, taas säästyi 2000 €, niin voi ostaa vaikka siikafilettä ja muikunmätiä paahtoleivän päälle.
Vaisakon lehto
Kävinpä täälläkin kurkkaamassa. Hiljaista oli. Yksi koira, käpytikan ääni ja pari tiaista. Kummallista.
Maasto kostea, mutta ei märkää, hieman kuraista, pitkospuut paikoitellen liukkaan limaisia ja jäisiä. Sinivuokot eivät olleet kukassa, ei siis sekaisin ihan luonto ole. Kiittäkäämme korkeimpia voimia kukin uskonsa ja voimiensa mukaan.
Vihreää on paljon, sammal oikein hohtaa. Eri tavalla kuin kesällä.
Viel jäi jäit
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Salo Vuohensaari, tilannekatsaus
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.
Harro Koskinen, Aika saaressa Salon taidemuseo Veturitalli
En ole saariston kasvatti enkä veneilijä. Minulle nuo kuvat eivät sillä lailla kolahtaneet kuin asian kanssa enemmän eläneille. Minuun iski tuo kokonaisuus. Useimmiten näyttelyistä poimitaan niitä hienoja yksittäisiä töitä. Kokonaisuus sillä lailla, että Koskinen manitsi videolla kahdesti, että tämä on rakas paikka ja hän selailee usein sieltä otettuja valokuvia. Niin minäkin teen. Selaan vanhoja kuvia ja muistelen. Luopumisen hetken ollessa päivä päivältä lähempänä, tulevat nuo kuvat aina vain tärkeämmiksi.
(Hienoja kalusteita kuvissa oli, niitä tuli katsottua tarkemmin.)
Väriä maisemassa
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Lempipoluilla
Pitkästä, pitkästä aikaa lempipoluilla. Välillä jäätä, välillä lunta ja välillä ei polkua lainkaan. Sitkeästi tuota sumua vaan riittää. Ei tarvinnut kuin 70 korkeutta, niin näkyvyys oli jo melkein nolla. Pitänee alkaa varoa matalalla lentäviä lintuja. Erikoista oli, ettei 2,5 tunnin lenkin aikana näkyynty eikä kuulunut linnun lintua. Ehkäpä tuo sumu tekee sen.
