Posts in Category: Uncategorized
Äitienpäiväkävelyllä
Teitä, polkuja, oksikoa ja risukkoa kulkien päästiin puoleen matkaan. Lempimaisemiin. Pari kuikkaa, kalalokkeja. Aina vaan kylmä tuuli. Silti, mukava oli käydä.
Rusokirsikka
Taas alkoi mediassa ja somessa rusokirsikkakausi. Taisi kyllä jo loppuakin. Kehvelit alkoivat kukinnan etuajassa ja sitten tuli tuulet ja sateet. Tämä siitä sitten jäi.
Huoltovarmuuden kannalta uusiin puistoihin voisi istuttaa oikeita kirsikoita. Kaupunkilaiset voisivat käydä niitä sitten poimimassa ja tehdä vaikka hilloa. Melkein jokaiselle riittäisi ehkä yksi. Tällaisena ihan yhtä turhaa puuhaa kuin blogin pitäminen.
Sateen edellä
Kauemminkin olisi voinut seurata pilvien muuttumista. Polkupyörällä liikkeellä, kotiin matkaa viisi kilometriä. Näillä parametreillä ei kannata kauaa pohtia ollako vai eikö olla, mikäli haluaa kuivin vaattein kotiin. Puoli kilometriä ennen kotipihaa tulivat ensimmäiset pisarat.
Hienoja kuvioita. Ukkonen jäi tällä kertaa tulematta vaikka sitäkin vähän ennusteltiin.
Vappumarssi Hamarille
Bandetrollit liehusiva ja laulu raikuiva kun Hamarilla marssimme Vapun päivänä. Vaihtelevaa säätä oli väelle tarjolla – kylmää tuulta, aurinkoa ja yksi sadekuuro. Kurkia, kuovia, kanadanhanhia, yksi mehiläishaukkaepäily, lokei, västäräkei ja haarapääskyjä. Suokukka oli kauniisti kukassa.
Sortajia ei näkynyt. No yksi Kok.-poliitikko tuli vastaan.
Junakuva
Kouvolasta. Asemat ovat ovat hienoja paikkoja. Raiteet varsinkin.
Kotkassa
Seuraava kohde oli Kotka. Siellä Valkmusan kansallispuisto ja Merikeskus Vellamo.
Valkmusa nimessä on jotain salolaista. Aivan kuin kirjaimia puuttuisi, viehättävää. Iso suoalue, missä kaksi noin kolmen kilometrin reittiä. Sääksestä oli tuore pesähavainto, taisi tällä kertaa olla niin matalana, etten ainakaan minä nähnyt. Kyllähän tuolla lintuja näkisi kuin ottaisi aikaa. Paikallisella oppaalla vaan oli niin kiire, että piti mennä juosten koko lenkki.
Merikeskus oli hieno paikka. Lapsillekin tekemistä. Arvostaa pitää kaupunkia, jotka tuollaisen kohteen on laittanut ja pitää yllä.
(Tuo Valkmusakuva on jotenkin outo, siinä on jotain päälle liimattua tai koneen tekemää, jotain muovista. Kannattaisko sittenkin ottaa laajakulman sijaan vaikka kahden kuvan panoraama normaalilinssillä 50MP moodissa ja cropata – jos se ylipäätään on mahdollista. Samalla laajakulmalla tosin otettu tuo nosturikuva ja sille tehty vain suoristus Lightroomissa.)
Kymeen kierros
Matka vei Kouvolaan ja eteenpäin. Ei nyt varsinaisesti kierros vaan sinne ja takaisin. Ensin Kouvolaan. Jätetään ne betonikolossivitsit tälläkin kertaa kertomatta. En ole vielä päässyt perille, mistä ne juontavat. Kulttuuri- ja kyläreissulla ollaan ja kaupunki otetaan sellaisena kuin se meille tarjotaan.
Kaupungin taidemuseossa oli lainassa teoksia Viipurin taiteenystävien kokoelmista. Kassalla eräs asiakas tuli katsomaan sitä näyttelyä, missä on niitä oikeita tauluja. Niitähän nämä olivat. Kesäisiä kuvia. Maisemat trendaa. Yläkerran kinossa oli Pink Twins, The Transient 2023. Jälleen yksi video, jonka jaksoin katsoa alusta loppuun. Hienosti tehty, väriä ja tapahtumia riitti ja hyvä musiikki.
Varmaan arviostani huomaa, että olen vain katsellut enkä tehnyt muistiinpanoja.
Siirrytään reklamaatio-osastolle. Isäni ei ollut lasimestari, lävitseni ei kulje valo. Täällä ja ainakin Turussa on tämä tauti. Tämäkin työ, hieno akvarelli (lapussa taisi kyllä lukea vesiväri) jota haluaisin katsoa lähempää, koska en sitä kaukaa näe, muuttuu sitä mustemmaksi, mitä lähemmäksi menen. Ymmärrän kyllä jotenkin, että ikkunattomassa matalassa tilassa on pimeää ja kun laittaa valoja, niin tulee varjoja. Eikö tosiaan ole muuta ratkaisua kuin laittaa spotteja. Oma kehu ei haiskahda yhtään kun sanon, että Salon taidemuseo Veturitallissa tämä on hanskattu paremmin – vaikka ei olekaan minun suunnittelema valaistus.
Arkkitehtuurikierros suoritettiin Alvar Aallon hengessä. Kuvassa Aallon suunnittelema kasarmialueen portti. Pylväät erottuvat hyvin, portit huonommin.
Kaupungilla huomio kiinnittyi eroon Salon ja Kouvolan välillä. Monessa tolpassa ja pömpelissä oli eläinten oikeuksiin liittyviä plakaatteja, graffiteissa oli poliittisia kannanottoja, kuten syö tofua ja Gaza sekä Free Palestine. Salossa en muista omalla kulkureitilläni nähneeni ainoatakaan vastaavaa, enkä loppujen tägejä ja muita maalauksia juuri muutenkaan. Pitääkö olla huolissaan?
Loppukevennyksenä painorajoitus. Melkoista kehorauhan rikkomista jos joku tulee huomauttelemaan, että herra on tainnut nauttia hieman liikaa, tällä kadulla on 5000 kilon painorajoitus. Saattaa olla, että tuolla rajoitetaan kokoontumisia. Jalkakäytävällä voi olla yhtä aikaa vappumarssilla 32 keskimääräistä naista ja miestä, miinus liput ja lipputangot.
(Nimimerkki ULeF oli näköjään käynyt täälläkin.)
Vihervarpunen
Ruokintapaikka on vasta nyt löytänyt asiakkaansa. Marraskuussa oli jonkin verran, mutta sen jälkeen tosi vähän meni sapuskaa. Huhtikuussa varsinkin vihervarpusia laumoittain, punatulkkupareja ja yksi järripeippo. Auringonkukkaa menee 1 – 1,5 litraa viikossa. Syötetään loput pois.
Vaisakon kevät
Valkovuokkoista on. Samoin kuraista, märkää ja liukasta. Alkaa olla polut jo niin kuluneita, että eivät kestä sateita Salon kokoisen kaupungin kävijämääriä. Kunnostamista lienee turha odottaa nykyisellä määrärahapolitiikalla. Täälläkin käy varmaan niin, että huonon paikan viereen tulee kiertopolku. Vaikka ei mitään pyöräilijöitä vastaan olekaan, niin onneksi niitä ei ole täällä näkynyt.
Pixelin käytöstä sen verran, että nyt on kätevä panoraamakuvaus, RAWit ovat aivan turhia ja 50MP:stä en osaa vielä oikein sanoa, muuta kuin, että onhan se tarkempi, mutta tarvitsenko sitä.
Aina vaan niitä lintuja
Luin Tiirasta Halikonlahden havaintoja ja lähdin poimimaan kypsät omenat eli hyödyntämään muiden haviksia. Löytyihän sieltä pikkulokki, räystäspääsky ja haarapääsky. Siinä paluukyytiä odotellessa yritin ottaa pikkulokkia lennosta. Eihän siitä tällä kokemuksella tullut juuri mitään. Kaukana oleva vielä jotenkin, mutta mitä lähemmäksi tuli, sitä suttaisemmaksi meni. Niinpä niin. Kotona muistin, että onhan mun kamerassa sellainenkin ominaisuus kuin sarjatuli. Kylläpä taas nolotti. Seurantaa sentään älysin käyttää ja zone-tarkennusta. Siispä uudelleen yrittämään kun kalenteri sallii.
Paikallaan olevat ja korkeintaan hiljalleen ohi lipuvat ovat varmempia tapauksia. Kello ei näy, mutta tukka on hyvin.
