Monthly Archives: elokuu 2015
Kirjoukonkorento pönö
Yritin vähän aikaisemmin suossa seisten vaelluskengät märkänä saada näistä lentokuvia. Periaatteessa helppo kohde, mutta ei vaan sattunut tarkennus kohdalle. Lammikon ulkopuolella sattui sitten olemaan tämä yksilö. Ensin varovaista lähestymistä hiipien, sitten kontaten ja ryömien. Kuva-ala täyttyi 40-150:llä, otetaan 60 mm makro. Korento pysyy edelleen paikallaan ja kuva-alalla alkaa olla ahdasta. Seuraava putki. Otetaan Samy ja kokeillaan sillä, lyhin tarkennusetäisyys 9 senttiä. Tajushan se lopulta lähteä kun törmäsin sen pyrstöön.
Jälkimmäisessä on sähläämisen makua. Tarkensin valmiiksi ja huojuin sitten sopivalle etäisyydelle. Asento oli hieman epämukava. Tästä kertoo sekin, että kuvan oikeassa alakulmassa on minun vasen jalka. Himmentäminen on jäänyt tekemättä. Aukko on ilmeisesti ollut noin 3.5, koska terävyys on suunnilleen viidennen jaokkeen kohdalla. Ei tämänkään tötterön kanssa voi siis aivan huolettomasti räiskiä – ainakaan lähietäisyydellä.
Metsämaisema
Loma päättyi ja kuvavirta hiipuu kuin metsäpuro kuivan kauden aikana. Arkisin palkkatyöpäivän jälkeen jatketaan pihatöiden merkeissä. Yritetään löytää viikonloppuisin jotain kuvattavaa.
Tämän kuvan tekniikasta sen verran, että on kuvattu käyttäen Samyang 7.5 mm:stä. Lightroomissa käytetty Sigman 15 mm fisheyen profiilia.
Sadonkorjuu
Sadon korjuu ei kerjuu. Valkosipulien itävyys 110 % ja valmiiksi tuli 85 %. Kolmas kerta toden sanoi. Tänä vuonna ei ainakaan kuivuus päässyt koettelemaan. Jätetään muutama kuivumaan ja tuottamaan uutta satoa ensi kaudele.
Tukholmassa elokuussa
Viimeisiä viedään näistä lomista. Käytetään se aika Tukholmassa. Fotografiskassa kolme näyttelyä. Brandtin näyttely oli hienoinen pettymys. Trilogian päätösosassa on sen verran materiaalia, että siitä olisi voinut tehdä omankin näyttelyn eikä ottaa mukaan kahden aikaisemman kokonaisuuden kuvia. Sanoo hän, joka on nähnyt kaksi aikaisempaa osaa aika monta kertaa. Mielestäni Brandtin kauneimpia kuvia on tuo Cheetah and Cubs Lying on Rock. Yläkerran toinen näyttely esitteli ruotsalaisen taiteilijan Anders Zorn’in valokuvaajana. Matkakuvia ja potretteja, joita käytettiin myös apuna maalausten ja etsausten teossa. Teksteistä ja kuvista ilmeni, että Zorn oli maailmankansalainen ja kosmopoliitti, kotona kaikkialla maailmassa. Näyttelyssä oli myös etsauksia ja niihin inspiraationa olleet valokuvat. Takaisin Suomeen tullessa menin Ateneumin (viimeinen kuva) kautta ja sielläpä olikin esillä yksi Zornin työ. Tällaiset kohtaamiset ovat maailman museoiden käymisen leipä ja makkara vai suolako se oli. Alakerran näyttelynä oli Inez & Vinoodh taitelijaparin Pretty Much Everything 2015. Oli kaikenlaista juu. Muotikuvaa, potrettia, videota. En ole varsinaisesti mykistynyt, en vaan osaa sanoa mitään. Olisi vain niin väärin kuitata kuvat sanomalla niitä hienoiksi tai kivoiksi kun voi vain arvailla millainen lahjakkuus ja mielikuvitus on niiden takana. Pitäisi nähdä uudelleen.
Edit 31.8.2015. Lievennän mielipidettäni. Sain tänään postista Across the Ravaged Land kirjan.
Kaupungilta ei jäänyt muuta kuin tuo kirsikkapuurivi Jussi Björling Alle’lta. Huhtikuussa puut olivat kauniisti kukassa. Nyt saatiin mielenkiintoiset varjot. Siinä kun jaksaisi päivän olla passissa.
Järvimaisema
Kanervainen järvimaisema Teijon Sahajärveltä. (Taivahassa näkyy jotain pakkaus- tai muita artefakteja. Älä jää tuijottamaan.)
Classic Motocross Cup 2015 Salo
Elämä on muutakin kuin taidetta ja korentojen pörinää. Aaah, pakokaasua. Siitä olikin aikaa kun tätä Salossa viimeksi ajettiin. Hyvä kun saadaan Kavilannnummelle toimintaa. Yhtä vaille tusina kuvia. Fisulle tuli käyttöä. Radalla on pari mutkaa, joissa ei linssin vääristymiä juuri huomaa. Hyppyjen kuvaamiseen Kavilassa on hyviä paikkoja. Hyppyjen pituuksissa ja korkeuksissa on kuskien välillä isoja eroja. Muutaman kerran pääsi korkeushyppääjä yllättämään. Keli oli kiva. Yleisöä olisi voinut enemmänkin kuvata. Varikko on auki, mutta jotenkin koen sen niin intiimiksi tilaksi, että en sinne vieläkään kehdannut kameran kanssa mennä. Pari häiriötekijää alueelta voisi poistaa. Radan varresta voisi niittää kaikki päivänkakkaraa korkeammat heinät ja vilauttaa vesuria aidan ja radan viereen kasvaneille puskille.
Perseidit 2015 toinen yö
Menin kuitenkin vielä toisenkin kerran. Tämä tapahtui 14.8.2015. Paikka oli Hamarijärvellä Nikkallion laella. Ensin odotin auringonlaskua. Siihen tämä paikka on yksi Teijon parhaista, jonka minä tiedän. Sitten pimeyden odottelua. Oli mukava makailla lämpimällä kalliolla ja laskea tähtiä. Laskut menivät tosin sekaisin, koska niitä tuli illan pimetessä koko aika lisää. Meteoriaktiivisuus oli vähentynyt selvästi toissailtaisesta. Kolme näin ja yhden sain – tuossa se on Otavan lähellä kun tarkaan kattoo. Nyt sain vähän maisemaakin mukaan. Lopetin kun alkoi väsyttää, nälättää ja palella.
Perseidit 2015
Paikka Halikonlahden lintutorni (arvaa kumpi – se missä on vai se missä ei ole kattoa). Ajankohta 13.8.2015 klo 0:01:40. Välähdys näkyi Wiurilanlahden puolella. Ennen kuin käyn ruotimaan kuvaa ja kuvaustapahtumaa niin tuo välähdys oli hieno. En heti edes tajunnut mikä se oli. Ennestään kirkas “tähti” kirkastui ja liikkui kohti minua ja hiipui hiljaa sammuksiin. Tapahtuma kesti joitakin sekunteja. Tämä oli ainoa, joka tarttui kennolle. Muitakin näkyi, mutta en osaa sanoa olivatko ne niin lyhyitä ja himmeitä, etteivät ehtineet tallentua vai olivatko objektiivin suuntauksen ulkopuolella. Satelliitteja sain monta ja lentokoneita yhden.
Kalustona oli OM-D E-M10 ja Samyang 7.5 mm. Olin lukenut, että pitää olla laajaa niin kaikki mahtuu. Mahtui, ei ollut edes hilkulla. Valotustapana käytin Live Timea, aika oli 42 sekuntia, aukko 3.5 ja ISO 640.
Kuvasta sanottua. Siinä on taivasta, pilkkuja ja viiru. Otavankin pitäisi käsittääkseni olla jossain, mutta en löydä. Jotain muutakin kuvassa voisi olla, muutakin kuin taivasmaisemaa. Täytyypä etsiä sopivaa paikkaa, onhan tässä taas vuosi aikaa.
Samyangista sanottua. Samyangin kuvakulma on 180 astetta. Käännät sen miten päin tahansa niin aina jostain nurkasta valuu valosaastetta. Ei siitä varmaan eroon pääse, mutta sen voisi yrittää sijoittaa jotenkin hallitusti. Miten kamera sitten suunnataan. Eihän siellä pimeässä näe mitään. Ei se peilittömän etsinkään mikään valonvahvistin ole. En tiedä, itse yritin hakea horisontista jotain valopilkkuja ja niiden mukaan kääntää vähän lisää taivaankantta kohti. Kuvakulman laajuudesta johtuen ensimmäinen ruutu näyttää mitä muuta tuli mukaan. Vaikka tilanne luonnossa näyttikin, että valtava tulipallo tulee kohti niin kuvassa, kun sen taustalla on puoli taivasta niin eipä siitä paljoa jää. Mukana oli vähemmänkin laajaa objektiivia, mutta ne jäi kokeilematta. Kunhan testailin ja keräsin kokemuksia. Oppimassahan tässä elämässä ollaan.
Kuvausajankohta oli epämiellyttävä. Harvoin olen selvin päin tuohon aikaan liikkeellä. Seuraavana iltana olosuhteet olisivat olleet mainiot, mutta ei jaksanut enää lähteä. Arvostan nukkumisen useimpien muiden asioiden edelle. Seuraavalla kerralla siis etsitään turvallinen paikka ja jätetään Time Lapse tekemään valvontaa. Ai niin M10:ssä ei olekaan Time Lapsea. Uudessa M1:ssä varmaan on ja varmaan muutakin tähdellistä. Jäädäänpä odottelemaan sitäkin.
Jäänpä odottelemaan myös ensimmäistä kommenttia, että ei toi mikään perseidi ole.
Villiruusu Halikonlahden
Yhtenä projektina olen miettinyt villinä kasvavien ruusujen pongausta. Niitä näkee erilaisia ja erilaisissa paikoissa. Tämä taitaa olla se pahainen kurtturuusu. Tältä kesältä jo myöhäistä, mutta jos sitten ensi.
Processed with VSCOcam